torstai 29. joulukuuta 2011

Sneakers


Sneakers (1992)
Ohjaus: Phil Alden Robinson
Käsikirjoitus: Phil Alden Robinson, Lawrence Lasker, Walter F. Parkes
Näyttelijät: Robert Redford, Dan Aykroyd, Ben Kingsley, Mary McDonnell, River Phoenix, Sidney Poitier, David Strathairn, Timothy Busfield, Eddie Jones, Stephen Tobolwsky, James Earl Jones
Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 415
Pisteet: ****
Martin Bishop (Robert Redford) ryhmineen toimii turvajärjestelmien testaajina kaikenlaisille isoille yrityksille, kuten pankeille. Ryhmään kuuluva Donald Crease (Sidney Poitier) on entinen CIA-agentti, Darren "Äiti" Roskow (Dan Aykroyd) on salaliittoteoreetikko, murtovaras ja taitava teknikko, Irwin "Viheltäjä" Emory (David Strathairn) on sokea mutta hyväkuuloinen puhelinhakkeri ja ryhmän nuorin jäsen Carl Arbogast (River Phoenix) on tietokonehakkeri. Eräänä päivänä NSA-agentit Dick Gordon (Timothy Busfield) ja Buddy Wallace (Eddie Jones) saapuvat Martinin puheille ja kertovat tietävänsä tämän olevan etsintäkuulutettu hakkerointirikoksesta vuodelta 1969. He haluavat Martinin ryhmineen hankkivan heille erään matemaatikon kehittelemän "mustan laatikon", jonka tämä on suunnitellut venäläisille. Vastalahjana he poistaisivat rikossyytökset. Martin suostuu ja saa ryhmänsäkin mukaan, sekä entisen tyttöystävänsä Lizin (Mary McDonnell) avukseen. "Mustan laatikon" varastaminen onnistuu, mutta se osoittautuu vähän toisenlaiseksi kuin he luulivat ja väärissä käsissä sillä saisi suurta tuhoa aikaiseksi.
Yllättävää miten tuoreelta elokuvalta Sneakers tuntuu yhä tänäkin päivänä. Ensi-illasta tulee vuonna 2012 täyteen tasan 20 vuotta, mutta siltikin elokuvan teknologia tuntuu tuoreelta. Tai siis tokihan teknologia on jo ehtinyt muuttua aika toisen näköiseksi, mutta perusjutut ovat edelleen aika samat. Nykyään puhelinsysteemit ovat erilaisia, enemmän tietokoneella ohjattuja, joten puhelinhakkerointi ei varsinkaan ole enää kovin ajankohtainen juttu, paitsi kännyköissä, mutta siltikin tässä on varsin realistisella tavalla kuvattua hakkerointia, murtautumista ja turvasysteemejä. Ja varsinkin kun tätä vertaa vaikkapa vuonna 1995 valmistuneen Hackers elokuvan teknologiaan. Siinä mentiin puhtaasti fantasian puolelle, mutta tässä homma pidetään hyvinkin realistisena. Toki tämäkin on aika puhdas viihdeleffa, komedia oikeastaan. Ja juuri siinä piilee yksi elokuvan vahvuuksista. Hommaa ei oteta liian vakavasti. Mutta toisin kuin Hackersin kohdalla, tässä komedia myös toimii hienosti.
Robert Redford tekee yhden uransa parhaimmista rooleistaan. Tai eipä mies kovin useasti ole kehnoja rooleja tehnytkään. Mutta tässä Redfordin hahmo on juuri sopivan vakava ja samalla suorastaan huumoria tulviva. Sidney Poitierin esittämän Donaldin ja Redfordin esittämän Martinin väliset kohtaukset etenkin ovat toimivia. Mary McDonnell on tuttuun tapaansa myös hyvässä vedossa Redfordin entisenä tyttöystävänä. Mieleen jäi hyvin myös David Strathairnin esittämä sokea Viheltäjä, jolle keksittiin loppuun hyvin myös tekemistä. Dan Aykroyd ja River Phoenix kruunaavat kokoonpanon rooleillaan. Ben Kingsley on tässä pahisroolissa. Lopussa nähdään myös James Earl Jones.
Sneakers on hauska, jännittävä, tehokas ja mieleenpainuva rikosdraamakomedia, jota katsoessa tulee suorastaan ikävä tälläisiä elokuvia. Nykyään kun tälläiset elokuvat tehdään juuri niin kuin ei pitäisi, eli epäkiinnostavilla hahmoilla, liian nopeilla leikkauksilla ja heiluvalla kuvauksella, typerällä juonella ja huonoilla näyttelijöillä. Sneakersin yksi hauskimmista hetkistä oli kohtaus, jossa Redfordin esittämä Martin joutui liikkumaan mahdollisimman hitaasti välttääkseen turvajärjestelmän. Moista kohtausta ei nykyelokuvissa voisi enää edes tehdä, aina pitää olla hirveää kohkaamista ettei katsoja tylsistyisi. Mutta juuri päinvastoinhan siinä useimmiten kyllä käy. Kohkaaminen on tylsää, Sneakers sen sijaan on erinomainen elokuva, josta voisi nykyelokuvien tekijät ottaa mallia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti