Sneakers (1992)
Ohjaus: Phil
Alden Robinson
Käsikirjoitus:
Phil Alden Robinson, Lawrence Lasker, Walter F. Parkes
Näyttelijät:
Robert Redford, Dan Aykroyd, Ben Kingsley, Mary McDonnell, River
Phoenix, Sidney Poitier, David Strathairn, Timothy Busfield, Eddie
Jones, Stephen Tobolwsky, James Earl Jones
Vuonna 2011
katsottu elokuva nro: 415
Pisteet:
****
Martin Bishop
(Robert Redford) ryhmineen toimii turvajärjestelmien testaajina
kaikenlaisille isoille yrityksille, kuten pankeille. Ryhmään
kuuluva Donald Crease (Sidney Poitier) on entinen CIA-agentti, Darren
"Äiti" Roskow (Dan Aykroyd) on salaliittoteoreetikko,
murtovaras ja taitava teknikko, Irwin "Viheltäjä" Emory
(David Strathairn) on sokea mutta hyväkuuloinen puhelinhakkeri ja
ryhmän nuorin jäsen Carl Arbogast (River Phoenix) on
tietokonehakkeri. Eräänä päivänä NSA-agentit Dick Gordon
(Timothy Busfield) ja Buddy Wallace (Eddie Jones) saapuvat Martinin
puheille ja kertovat tietävänsä tämän olevan etsintäkuulutettu
hakkerointirikoksesta vuodelta 1969. He haluavat Martinin ryhmineen
hankkivan heille erään matemaatikon kehittelemän "mustan
laatikon", jonka tämä on suunnitellut venäläisille.
Vastalahjana he poistaisivat rikossyytökset. Martin suostuu ja saa
ryhmänsäkin mukaan, sekä entisen tyttöystävänsä Lizin (Mary
McDonnell) avukseen. "Mustan laatikon" varastaminen
onnistuu, mutta se osoittautuu vähän toisenlaiseksi kuin he
luulivat ja väärissä käsissä sillä saisi suurta tuhoa
aikaiseksi.
Yllättävää
miten tuoreelta elokuvalta Sneakers tuntuu yhä tänäkin päivänä.
Ensi-illasta tulee vuonna 2012 täyteen tasan 20 vuotta, mutta
siltikin elokuvan teknologia tuntuu tuoreelta. Tai siis tokihan
teknologia on jo ehtinyt muuttua aika toisen näköiseksi, mutta
perusjutut ovat edelleen aika samat. Nykyään puhelinsysteemit ovat
erilaisia, enemmän tietokoneella ohjattuja, joten puhelinhakkerointi
ei varsinkaan ole enää kovin ajankohtainen juttu, paitsi
kännyköissä, mutta siltikin tässä on varsin realistisella
tavalla kuvattua hakkerointia, murtautumista ja turvasysteemejä. Ja
varsinkin kun tätä vertaa vaikkapa vuonna 1995 valmistuneen Hackers
elokuvan teknologiaan. Siinä mentiin puhtaasti fantasian puolelle,
mutta tässä homma pidetään hyvinkin realistisena. Toki tämäkin
on aika puhdas viihdeleffa, komedia oikeastaan. Ja juuri siinä
piilee yksi elokuvan vahvuuksista. Hommaa ei oteta liian vakavasti.
Mutta toisin kuin Hackersin kohdalla, tässä komedia myös toimii
hienosti.
Robert Redford
tekee yhden uransa parhaimmista rooleistaan. Tai eipä mies kovin
useasti ole kehnoja rooleja tehnytkään. Mutta tässä Redfordin
hahmo on juuri sopivan vakava ja samalla suorastaan huumoria tulviva.
Sidney Poitierin esittämän Donaldin ja Redfordin esittämän
Martinin väliset kohtaukset etenkin ovat toimivia. Mary McDonnell on
tuttuun tapaansa myös hyvässä vedossa Redfordin entisenä
tyttöystävänä. Mieleen jäi hyvin myös David Strathairnin
esittämä sokea Viheltäjä, jolle keksittiin loppuun hyvin myös
tekemistä. Dan Aykroyd ja River Phoenix kruunaavat kokoonpanon
rooleillaan. Ben Kingsley on tässä pahisroolissa. Lopussa nähdään
myös James Earl Jones.
Sneakers on hauska,
jännittävä, tehokas ja mieleenpainuva rikosdraamakomedia, jota
katsoessa tulee suorastaan ikävä tälläisiä elokuvia. Nykyään
kun tälläiset elokuvat tehdään juuri niin kuin ei pitäisi, eli
epäkiinnostavilla hahmoilla, liian nopeilla leikkauksilla ja
heiluvalla kuvauksella, typerällä juonella ja huonoilla
näyttelijöillä. Sneakersin yksi hauskimmista hetkistä oli
kohtaus, jossa Redfordin esittämä Martin joutui liikkumaan
mahdollisimman hitaasti välttääkseen turvajärjestelmän. Moista
kohtausta ei nykyelokuvissa voisi enää edes tehdä, aina pitää
olla hirveää kohkaamista ettei katsoja tylsistyisi. Mutta juuri
päinvastoinhan siinä useimmiten kyllä käy. Kohkaaminen on tylsää,
Sneakers sen sijaan on erinomainen elokuva, josta voisi nykyelokuvien
tekijät ottaa mallia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti