Kuumat kinkut

Fast Times at Ridgemont High (Kuumat kinkut) (1982)

Ohjaus: Amy Heckerling

Käsikirjoitus: Cameron Crowe

Näyttelijät: Jennifer Jason Leigh, Sean Penn, Judge Reinhold, Robert Romanus, Brian Backer, Phoebe Cates, Ray Walston, Scott Thompson, Vincent Schiavelli, Amanda Wyss, D.W. Brown, Forest Whitaker, Kelli Maroney, Tom Nolan, Eric Stoltz, Anthony Edwards, Nicholas Cage

Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 414

http://www.imdb.com/title/tt0083929/

Pisteet: ***½

Vuosi Ridgemontin yläkoulun oppilaiden elämää. 15-vuotias Stacy (Jennifer Jason Leigh) on kiinnostunut seksistä ja parhaan ystävänsä, ylemmällä luokalla olevan Lindan (Phoebe Cates) rohkaisemana antaa puhelinnumeronsa 26-vuotiaalle stereomyyjälle, jonka kanssa päätyy harrastamaan seksiä ja menettää näin neitsyytensä. Linda kehottaa häntä kokeilemaan seksiä myös muiden poikien kanssa. Stacyn isoveli Brad (Judge Reinhold) on vikalla luokalla samassa koulussa ja miettii miten voisi pistää välit poikki tyttöystäväänsä Lisaan (Amanda Wyss), jolta ei saa seksiä. Stacyn kanssa samalla luokalla oleva Mark (Brian Backer) on ihastunut Stacyyn ja uskaltautuu pyytämään tätä treffeille ja parhaalta kaverilta, Mikelta (Robert Romanus) saatujen vinkkien avulla yrittää hurmata Stacyn. Surffari Jeff (Sean Penn) on aina pilvessä ja tulee herra Handin (Ray Walston) pitämille oppitunneille aina myöhässä. Herra Hand päättääkin antaa Jeffille kunnon opetuksen.

Yksi tunnetuimmista teiniseksikomedioista, Fast Times at Ridgemont High sai ensi-iltansa 13. elokuuta 1982. Vain reilu kuukausi myöhemmin syntymästäni. Olen elokuvan muistaakseni joskus nähnytkin, mutta muistikuvat ovat kyllä melkoisen hatarat. Kyseessä on kuitenkin varsin mainio elokuva, joka tarjoilee sopivasti alastomuutta, komediaa ja muistettavia hahmoja. Sean Penn listataan olevan elokuvan pääosassa, mutta todellisuudessa päähenkilönä voisi pitää Jennifer Jason Leighin esittämää Stacyä. No, elokuvassa on kuitenkin sen verran monta hahmoa, että itseasiassa yksikään ei ole selkeä päähenkilö. Joten eipä siitä sen enempää. Näyttelijäsuoritukset ovat joka tapauksessa paikoin todella onnistuneita, etenkin Jennifer Jason Leigh, Sean Penn, Brian Backer, Robert Romanus, Judge Reinhold ja Phoebe Cates suoriutuvat rooleistaan erinomaisesti. Sean Penn jää erityisesti mieleen aina pilvessä olevana Jeffinä ja hänen ja Ray Walstonin esittämän herra Handin välisissä kohtauksissa on hauskaa aidon tuntuista yhteenottoa.

Jennifer ja Phoebe esittelevät elokuvassa paljaita rintojaan todella auliisti. Etenkin Phoeben nakuilut ovat jääneet elokuvasta monelle mieleen. Rintojen paljastaminen uima-altaasta nousun jälkeen kuvataan hidastettuna ja on tosiaankin varsin mieleenpainuva kohtaus. Itse pidin kuitenkin enemmän Jenniferin alastonkohtauksista. Hänessä on sopivasti viattomuutta ja samalla avointa seksuaalisuutta. Jennifer on myöhemminkin nakuillut useissa elokuvissaan. Phoebe puolestaan siirtyi kiltimpiin rooleihin, lopetti näyttelemisen lopulta kokonaan ja ryhtyi kotiäidiksi. Jenniferin tissit taas on nähty viimeksi ainakin elokuvassa Margot at the Wedding vuonna 2007.

Elokuva oli ohjaaja Amy Heckerlingin ensimmäinen kokopitkä elokuva. Amy ohjasi vuonna 1986 myös elokuvan pohjalta tehdyn tv-sarjan Fast Times jaksoja, mutta se lopetettiin jo seitsemän jakson jälkeen. Amyn muista ohjauksista tunnetuimpia ovat Look Who's Talking, Look Who's Talking Too, Clueless ja Loser. Tulossa on vuonna 2012 valmistuva romanttinen komedia Vamps, jossa näyttelee Alicia Silverstone ja Sigourney Weaver. Fast Times at Ridgemont Highin käsikirjoitus perustuu ohjaajana myöhemmin tunnetuksi tulleen Cameron Crowen kirjoittamaan samannimiseen kirjaan, jonka pohjalta hän kirjoitti itse käsikirjoituksen elokuvaan. Kirjaa tehdessään silloin 22-vuotias Cameron muutti takaisin vanhempiensa luokse ja kirjautui yläkoulun oppilaaksi nimellä Dave Cameron, jossa pääsi tarkkailemaan teinien elämää läheltä ja kirjoitti kirjan niiden kokemusten pohjalta. Ja kyllähän elokuva monella tapaa kuvaakin teinien elämää aika realistisesti, tietysti muistaen että kyseessä on aika tutun kaavan mukainen teiniseksikomedia.

Fast Times at Ridgemont High ei menestynyt kovinkaan hyvin kun se julkaistiin ensimmäistä kertaa elokuvateattereissa Yhdysvalloissa, mutta siitä on myöhemmin tullut klassikko. Universal itseasiassa yritti saada elokuvan pois teattereista mahdollisimman nopeasti, mutta sana kulki ja katsojia kertyi kohtuu hyvin jo ensi-iltana, ottaen huomioon ettei elokuvaa juurikaan edes mainostettu missään. Todelliseen suosioon elokuva nousi lopulta vasta televisioesitysten ja videolle ilmestymisen myötä. Onpa elokuva päätynyt merkittävänä elokuvana jopa kongressin elokuvakirjastoon.