Long men fei jia (Flying Swords of
Dragon Gate) (2011)
Ohjaus: Tsui Hark
Käsikirjoitus: Tsui Hark
Näyttelijät: Jet Li, Zhou Xun,
Chen Kun, Li Yuchun, Kwai Lun-Mei, Fan Siu-Wong, Mavis Fan, Wu Di,
Zhuang Guoqi, Li Yuan, Gordon Liu, Zhang Xinyu
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro:
130
Pisteet: ***
Rakastettuaan, miekkamies Zhou
Huai'ania (Jet Li) etsivä miekkanainen Ling Yanqiu (Zhou Xun)
pelastaa pakomatkalla olevan hovinaisen (Mavis Fan) ja vie tätä
turvaan rajan toiselle puolelle. Välissä on kuitenkin Lohikäärmeen
portin majatalo, jonka kautta heidän on mentävä. Paikka tunnetaan
mm. ohikulkijoiden lihaa sisältävästä ruokalistastaan, joten on
syytä olla varuillaan. Paikka kuhisee myös taidokkaita miekkamiehiä
ja naisia, kuten mongoliprinsessa (Kwai Lun-Mei) miehineen.
Hovinaisen kannoilla olevat eunukki Yu Huatianin (Chen Kun)
lähettämät joukot saapuvat myös majataloon, kuten myös
poikamaisesti käyttäytyvä miekkanainen Gu Shaotang (Li Yuchun) ja
tämän aisapari, Yu Huatianilta kovasti näyttävä Wind Blade
(myöskin Chen Kun). Lopulta myös Zhou Huai'an saapuu paikalle
taistelemaan Yu Huatiania vastaan. Lähestymässä on myös
kuudenkymmenen vuoden välein toistuva supermyrsky, joka paljastaa
aavikon salaisuuden.
Kun Tsui Hark ilmoitti tekevänsä New
Dragon Inn elokuvasta (ja aiemmin valmistuneesta Dragon Inn
elokuvasta) eräänlaisen uusintatulkinnan ja vieläpä 3D:nä, olin
aika innoissani, en tosin 3D:n takia. Ja kun pääosaan Hark sai
houkuteltua viimeksi Harkin ohjaamista elokuvista Once Upon a Time in
China III:ssa nähty Jet Li, niin odotukset nousivat tämän elokuvan
osalta aika korkeiksi. Valitettavasti lopputulos ei hirveitä hurraa
huutoja herätä. Ihan ok wuxia-leffa kyseessä, mutta miltei se on
pilattu huonoilla tietokonetehosteilla ja liian löysällä
juonikuviolla. Hahmoja oli liikaa ja juonesta olisi pitänyt tehdä
huomattavasti yksinkertaisempi. Jet Lin esittämä hahmo jäi liikaa
sivuhahmoksi juonen kannalta, eikä Jet kyllä mitenkään hyvin
roolistaan edes suoriudu. Väsymys paistaa läpi ja taistelutkin on
tehty pääosin vihreää kangasta vasten ja etenkin vaativissa
kohtauksissa mies muuttui selkeästi digitaalitehosteeksi. Tsui
Harkin edellinen ohjaustyö Decective Dee oli huomattavasti
järkevämmin tehty tehosteiden osalta, ilmeisesti mies ei siitä
kuitenkaan juuri mitään oppinut vaan lähti taas tekemään
tehostesekasotkua Zu Warriors elokuvansa tapaan. Aivan Zu Warriorsin
tasolle tässä ei sentään alennuttu, mutta välillä käytiin aika
lähellä.
Elokuva tehtiin todellakin
3D-tekniikalla. Valitettavasti tuosta puolesta en osaa hirveitä
sanoa kun katsoin tämän ihan kaksiulotteisena versiona, mutta
osaamisapua Tsui Hark haki James Cameronin Avatar-elokuvaan
visuaalitehosteita suunnitelleelta Chuck Comiskyltä, joka vastasi
siis tässä 3D-tehosteiden tekemisestä. Mukana oli myös muita
länsimaisia tunnettuja tehosteleffoja tehneitä osaajia, kuten
Enrique Caballero, Sam Khorsid ja Jason Pomerantz. Rahaa elokuvan
tekemiseen paloikin 35 miljoonaa dollaria, joista Jet Li sai 12
miljoonaa. 3D-tekniikalla kuvaaminen tuntuu kuitenkin rajoittaneen
visuaalisuudestaan tunnettua Tsui Harkia, sillä kuvaus ei hirveästi
lopulta silmää hivellyt. Toki elokuva oli ihan näyttävä, mutta
Tsui Harkille tyypillinen energinen kuvaustapa oli kateissa.
3D-tehosteista voin sen verran vielä mainita että ne näyttivät
olevan lähinnä sitä tyypillistä esineiden heittelyä kameraan
päin, eli ei mitään ihmeitä varmastikaan tarjoile.
Näyttelijöistä Jet Li oli tosiaankin
melko kuiva roolissaan. Zhou Xun ei hirveän paremmin suoriutunut
roolistaan, mutta Chen Kun oli varsin oiva tuplaroolissa pahiksena ja
hyviksenä, Li Yuchun oli myös kiva Gu Shaotangin roolissa ja
mieleen jäi hyvin myös Kwai Lun-Mein esittämä tatuoitu
mongoliprinsessa miehineen. Näistä hahmoista elokuva olisikin
saanut mieluummin kertoa. Jotain The Bladen kaltaista meininkiä
olisi kyllä Tsuilta hienoa nähdä vielä joskus, tässä ei päästy
lähellekään siinä nähtyä hulluutta. Han Lan-Hain ja Yuen Bunin
suunnittelemat taistelukohtaukset eivät tarjoilleet tässä
kovinkaan kummoista menoa. Liikaa vaijereiden ja digitaaliukkojen
käyttöä lähinnä. Pettymys tämä siis oli melkoisen monella
tasolla, kerran tämän katseli kuitenkin ihan vaivatta. Olisi ollut
hienoa jos Tsui Hark olisi tällä palannut omalle tasolleen ja
nostanut Hong Kong elokuvat jälleen uuteen nousuun, mutta eipä nyt
valitettavasti niin käynyt. No, ainahan voi katsella uudestaan 80-
ja 90-lukujen parhaita Hong Kong elokuvia ja nautiskella niiden
loistavuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti