Mother's Day (2010)
Ohjaus: Darren Lynn Bousman
Käsikirjoitus: Scott Milam
Näyttelijät: Rebecca De
Mornay, Jaime King, Patrick John Flueger, Warren Kole, Deborah Ann
Woll, Briana Evigan, Shawn Ashmore, Frank Grillo, Lisa Marcos, Matt
O'Leary, Lyriq Bent, Tony Nappo, Kandyse McClure, Jessie Rusu, Jason
Wishnowski, J. LaRose, Jennifer Hupe, Alexa Vega, A.J. Cook
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro:
131
Pisteet: ****
Kieroitunutta ja veristä äitienpäivää.
Pieleen menneen pankkiryöstön jälkeen
kolme veljestä, Ike (Patrick John Flueger), Addley (Warren Kole) ja
vakavasti haavoittunut Johnny (Matt O'Leary), pakenevat kotiin
pyytääkseen äidiltään apua, mutta huomaavatkin perillä talon
kuuluvan nyt sen uusille omistajille, Bethille (Jaime King) ja
Danielille (Frank Grillo), jotka ovat parhaillaan juhlimassa
ystäviensä kanssa Danielin syntymäpäivää. Veljekset ottavat
heidät panttivangeikseen samaan aikaan kun ulkona suojaudutaan
isolta myrskyltä, joten kadut ovat tyhjillään eikä kukaan näe
tai kuule heidän hätäänsä. Pian paikalle saapuu myös talon
pakkohuutokaupassa menettänyt äiti Natalie (Rebecca De Mornay)
tyttärensä Lydian (Deborah Ann Woll) kanssa. Kyseessä ei ole mikä
tahansa äiti, vaan kieroitunut ja lastensa vuoksi mitä tahansa
tekevä nainen, jolle ei vittuilla. Kukaan ei tule selviämään
yöstä entisellään.
Ai perkele, tässäpä mainio
äitienpäiväleffa. Kyseessä on uusintaversio Charles Kaufmanin
samannimisestä elokuvasta vuodelta 1980, jonka taustalta löytyi
Troma-halpistuotantoyhtiö, Charlesin veli kun sattui olemaan Troman
toinen perustaja Lloyd Kaufman. Tuo alkuperäinen elokuva on
noteerattu kulttielokuvaksi, mutta valitettavasti en ole sitä
nähnyt, joten en osaa sanoa kuinka hyvä tai huono se on. Tämä
uusintaversio on joka tapauksessa oikein toimiva panttivankitrilleri.
Alkuperäinen tehtiin pikkurahalla, tässä rahaa on palanut sentään
11 miljoonaa dollaria, joten ihan eriluokan elokuvista kyse budjetin
osalta ainakin. Juonikuviossa ja leikkauksessa oli muutamia aika
pahoja töppäyksiä, mutta muutoin meno oli sopivan rankkaa eikä
vertakaan säästelty. Rebecca De Mornay loistaa pääroolissa
psykopaattisena äitinä, joka tietää mikä on parasta hänen
lapsilleen. Pelkän kiduttamisen ja tappamisen sijaan hän osaa olla
myös lempeä ja huolehtiva, ainakin niin kauan kun hänelle tai
hänen lapsilleen ei vittuilla.
Muutoinkin elokuvan
näyttelijäsuoritukset ovat yllättävänkin hyviä, tai ainakin
toimivia. Jaime King, Frank Grillo ja näiden vieraina olevia
esittävät Shawn Asmore, Briana Evigan, Lisa Marcos, Lyriq Bent,
Tony Nappo, Kandyse McClure ja Jessie Rusu toimivat välillä aika
järjettömän tyhmästi, mutta lopulta kuitenkin sopivan
viihdyttävästi. Ruumiita syntyy siis hyvään tahtiin ja oli aika
vaikea arvata kuka jää lopulta henkiin, jos kukaan. Välillä meno
muuttui myös hieman pervoksi, tuosta puolesta olisi voinut ottaa
enemmänkin irti. Elokuvan ohjasi Saw-elokuvien ohjaajana tunnetuksi
tullut Darren Lynn Bousman. Mies tekee tässä melkoisen hyvää
jälkeä pienistä mokista huolimatta. Myös käsikirjoittaja Scott
Milan on suoriutunut hyvin tehtävästään, sillä kyseessä on
hänen ensimmäinen käsikirjoitus, tai ainakin ensimmäinen jonka
pohjalta on oikeasti tehty valmis elokuva. Mukana on mukava annos
mustaa huumoria, tai huumoria ainakin jossain mielessä. Kaikki kun
eivät tälläistä menoa huumoriksi laske. No, se on heidän
menetyksensä. Itse naureskelin muutamilla jutuille samalla kun pidin
niitä myös melkoisen sairaina. Selkeästi siis minua varten tehty
elokuva. Suosittelen siis katsottavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti