Näytetään tekstit, joissa on tunniste woody allen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste woody allen. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. toukokuuta 2014

Katsotut elokuvat: Huhtikuu 2014

39. Miami Connection (1987) **
Tästä ei kannata katsoa oikeasti muuta kuin traileri:
Itse elokuva oli valitettavasti liian tylsä eikä jaksanut viihdyttää yhtä paljon kuin tuo mainio traileri. Eikä ollut niin huono että olisi ollut oikeasti hyvä. Musiikit olivat kylläkin helvetin hienot. Friends forever.

40. Grudge Match (Legendat kehässä) (2013) ***½
Yllättävän hyvä draamakomedia kunhan ei suuria odota. Huumori oli välillä turhankin lapsellista, mutta hyvien näyttelijäsuoritusten ja mukavan tunnelman takia jaksoi mukavasti katsella loppuun asti. Ja lopun matsi Sylvester Stallonen ja Robert De Niron välillä oli aikas hyvä.

41. Blue Jasmine (2013) ***
Jasmine oli hahmona erittäin vittumainen rikas ämmä, mutta Cate Blanchett onnistui tuomaan rooliin myös inhimillisyyttä mistä hänet aika syystäkin palkittiin Oscarilla. Woody Allen näyttää tässä jälleen ohjaajan taitonsa, mutta kyllähän tämä on selkeästi heikommasta päästä hänen uusimmista elokuvistaan, ainakin niistä mitä olen nähnyt.

42. Snowpiercer (2013) ****
Pieleen menneen ilmaston lämpenemisen estämiskokeilun seurauksena suurin osa ihmisistä on kuollut sukupuuttoon uuden jääkauden alettua. Viimeiset elossa olevat ihmiset ovat sulloutuneet Snowpiercer-nimellä tunnettuun erikoisjunaan, joka kiertää koko maapallon vuoden aikana. Juna on jaoteltu eri osiin, etupäässä ovat rikkaat loisijat ja takapäässä köyhät työläiset. Chris Evansin esittämä takapään matkustaja Curtis on nostattamassa kanssamatkustajansa kapinaan etupään matkustajia vastaan. Tykkäsin melkoisesti tästä eteläkorealaisleffasta, joka pohjautuu ranskalaissarjikseen. Saman ohjaajan The Hostista en tykännyt yhtään ja tässäkin oli muutamia heikkouksia, mutta selkeästi hyvän puolelle mentiin kuitenkin. Yhdysvalloissa elokuvasta meinattiin ensin julkaista saksittu versio, mutta ilmeisesti tulivat toisiin aatoksiin kun saivat vihaista palautetta, eli julkaisevat täyspitkän version tänä kesänä, tosin vain rajoitetusti. Etelä-Koreassa elokuva oli iso hitti jo viime elokuussa ja on kerännyt maailmanlaajuisesti jo 80 miljoonaa dollaria, mikä on aikamoisen hyvä tulos 39 miljoonaa dollaria maksaneelle elokuvalle.

43. Lone Survivor (2013) ***
Ihan katsomisen arvoinen sotaleffa. Paikoin yllättävänkin tylyä menoa.

44. Tom yum goong 2 (The Protector 2) (2013) *½
Lapsellista green screen/vaijeritoimintaa. Tony Jaa nousi vuonna 2003 kansainvälisesti tunnetuksi toimintatähdeksi Ong bakin myötä ja tuli tunnetuksi kuolemaa uhmaavista stunteista, jotka suoritti itse ilman vaijereita. Vuonna 2005 valmistunut Tom yum goong vahvisti miehen asemaa ja tulevaisuus näytti hienolta. Vuonna 2008 valmistuneen Ong bak 2:sen myötä alkoi kuitenkin jyrkkä alamäki kun Tonyn kerrottiin seonneen ja vetäytyneen munkkiluostariin. Itse leffakin oli aikamoista paskaa. Ilmeisesti Tony sai tarpeekseen näyttelemisestä, mutta hänen oli vielä palattava tekemään Ong bak 3 koska sopimus siihen velvoitti. Sen jälkeen vierähti kolme vuotta ennen kuin mies saatiin jälleen kameran eteen tähän Tom Yum Goongin jatko-osaan. Mies on väsyneen oloinen koko leffan ajan ja tekee kaikki stunttinsa vaijeriin kiinnitettynä ja vihreätä kangasta vasten. Tony siirtyikin tämän jälkeen tekemään kansainvälisiä leffoja, Dolph Lungrenin kanssa hän näyttelee peräti kahdessa toimintaleffassa, A Man Will Risessa ja Skin Tradessa, jotka saavat ensi-iltansa 2014 ja 2015. Vuonna 2015 Tony tullaan näkemään myös uran isoimmassa leffassa Fast & Furious 7 ja honkkaritoimintaleffassa SPL 2. Niiden jälkeen on tulossa myös The Raid-trilogian kolmas osa, jossa Tony näyttelee ilmeisesti pääpahista. Tämän leffan surkeudesta huolimatta Tonyn ura näyttäisi olevan jälleen nousussa ja ihan mielelläni häneltä kyllä hyvän leffan katsoisinkin. Tämän voi jättää suosiolla katsomatta sellaista odotellessa.

45. 47 Ronin (2013) **½
Kiva idea, mutta toteutus on aika heikko ja tylsä. Juoni oli turhan tyypillinen ja kiltti, tässä olisi kaivannut jotain Game of Thronesin kaltaista veristä, pervoa ja ennen kaikkea munakasta menoa eikä mitään PG-13-söpöilyä. Elokuvan traileri lupailee varsin kivaa fantasiaa ja samuraitoimintaa, mutta valitettavasti itse elokuva oli ihan muuta. Elokuvan piti valmistua alunperin jo vuonna 2011, mutta siihen tehtiin lisäkuvauksia ja 3D-tehosteet, joiden takia julkaisu siirtyi useaan otteeseen, kunnes ensi-ilta oli vuoden 2013 jouluna. Maailmanlaajuisesti elokuva keräsi kassatuloja 150 miljoonaa dollaria, mikä ei ole mikään hassumpi summa, mutta koska elokuvan tekeminen maksoi myöhästymisten takia noin 175-225 miljoonaa dollaria on se siis floppi.

46. Runner Runner (2013) *½
Olipas ponneton rikostrilleri. Jokaisessa elokuvassa pitäisi olla jonkinlainen konflikti, tässä sellaista ei tuntunut löytyvän millään, tai lähinnä ne konfliktit joita tässä oli eivät tuntuneet miltään. Näyttelijöiden ilmeet ja eleet olivat samaa luokkaa, täysin ponnetonta. Hieman kyllä pelottaa tuleva Batman vs. Superman-leffa, jossa Ben Affleck nähdään Batmanin roolissa, lopputulos voi nimittäin olla pahimmillaan tätä luokkaa. Toivottavasti mies saa edes jonkunlaista ilmaisua ulos itsestään siinä roolissa.

47. Man tam (Blind Detective) (2013) ***½
Johnnie To tekee usein vuoronperään kaupallisia romanttisia komediaelokuvia ja dramaattisempia festarielokuvia, tämä Blind Detective on jonkinasteinen välimuoto ollen romanttinen rikosdraamakomedia ja sitä on esitetty myös festareilla. Kiinalaisyleisöön elokuva ei iskenyt, sillä se floppasi teatterikierroksellaan. En itsekään hirveästi tykännyt elokuvan pöhkökomediakohtauksista, mutta niistä huolimatta pidin tästä kuitenkin aikas paljon. Andy Lau esittää sokeutunutta entistä poliisia, joka on ryhtynyt selvittelemään vanhoja selvittämättömiä rikoksia etsivänä. Avukseen hän saa Sammi Chengin esittämän naispoliisin, joka tahtoo selvittää mitä eräälle pikkutytölle tapahtui 90-luvulla tämän kadottua. Tutkimukset johdattavat toisiaan lähestyvän kaksikon sarjamurhaajan jäljille. Juoni on siis eräänlainen sekoitus Johnnien aiemmista Mad Detective ja Love on a Diet elokuvista.

48. American Hustle (2013) ****
Kuka huijaa ketä? Tiesin keitä tässä näyttelee, mutten tiennyt juonesta muuta kuin että jonkun moinen huijarileffa on kyseessä. Ja hyvä etten tiennyt juonesta mitään, sillä tämä toimii hienosti kun ei tiedä mitään mistä on kyse. Juoni selviää pikkuhiljaa, ensin esiteltiin hahmot. Christian Bale, Bradley Cooper, Amy Adams, Jennifer Lawrence ja Jeremy Renner ovat keskeisimmissä rooleissa. Heistä kaikki muut paitsi Renner saivat Oscar-ehdokkuudet rooleistaan, joiden lisäksi elokuva sai myös kuusi muuta ehdokkuutta, mm. paras elokuva, paras ohjaus ja paras alkuperäinen käsikirjoitus. Yhtään Oscar-palkintoa elokuva ei lopulta saanut, mutta Golden Globe-palkintoja se sai kolme, parhaan musikaalin tai komedian palkinnon sekä parhaan naispääosan ja naissivuosan palkinnot Amylle ja Jenniferille. Hyviä näyttelijäsuoritukset kyllä olivatkin, eikä ohjauskaan yhtään huonompaa ollut. Ihan nappileffa tämä ei kuitenkaan ollut, mutta eiköhän tämä tule jossain vaiheessa katseltua uudelleenkin.

49. Her (2013) *****
Ajatuksia herättävä romanttinen scifidraama. Joaquin Phoenixin esittämä yksinäinen rakkauskirjeiden kirjoittaja Theodore ostaa tekoälysovellusohjelman, johon rakastuu. Spike Jonzen ohjaama elokuva palkittiin yhdellä Oscar-palkinnolla parhaasta alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja oli ehdolla myös neljässä muussa kategoriassa, mm. paras elokuva. Tekoäly Samanthan äänenä kuultiin alunperin Samantha Mortonin ääntä, mutta editointivaiheessa Jonze huomasi ettei se sopinutkaan elokuvan tunnelmaan ja lopulta ääneksi valikoitui Scarlett Johansson, joka tekeekin upeaa työtä pelkässä ääniroolissa. Mukana on myös monta muuta tunnettua näyttelijää, kuten Amy Adams, Rooney Mara, Olivia Wilde ja Chris Pratt. Sääli ettei tämä ollut mikään iso menestys teatterikierroksella, sillä juuri tälläisiä elokuvia pitäisi tehdä enemmän. Yksi syy siihen ettei tätä pistetty laajempaan levitykseen oli alastomuudessa ja kiroilussa, jota elokuva sisältää, ei nyt kovin runsaasti, mutta liian paljon ainakin jenkkiyleisölle. Vaikka inhoaisi romanttisia elokuvia niin suosittelen kyllä katsomaan tämän, sillä tässä on kyse paljon enemmän kuin pelkästä rakkaudesta. Tässä oli oikeastaan kyse siitä mitä on olla ihminen. Ja jos sekään ei kiinnosta niin voi vaikka ihailla elokuvan hienoa kuvausta, tulevaisuuden teknologiaa ja kaupunkinäkymiä.

50. RoboCop (2014) ***
Paljon parempi kuin mitä odotin, mutta siltikin aika laimeaksi jäi. Alkupuoli oli oikeastaan se kiinnostavin osuus, loppupuolella tuntui tekijöiltä loppuneen sanottava. José Padilha tunnetaan kantaaottavista Tropa de Elite-elokuvistaan, joilla nousi Brasiliassa isoon suosioon ja sai pestin ohjaamaan tämän. Valitettavasti elokuvan tuottaneen MGM:n ja Columbia Picturesin pomot päättivät että myös pikkukakaroiden on tämä nähtävä, joten Padilhan oli tehtävä PG-13-leffa. Lopputulos on liian kilttiä ja veretöntä robotoimintaa. Padilha on selvästi saanut kyllä muutoin aika vapaat kädet ja juuri sen takia tämä yllättävän hyvä olikin. Joel Kinnamania kävi vähän sääliksi, mies nimittäin osaa näytellä, mutta tässä hänen sijastaan olisi voinut olla melkein kuka tahansa. Gary Oldman, Michael Keaton ja Samuel L. Jackson vetivät ihan onnistuneet roolisuoritukset ja Jackie Earle Haley oli siinä rajoilla. Yhdysvalloissa elokuva, ei nyt ihan flopannut, mutta menestyi varsin kehnosti, loistava alkuperäisversio nimittäin keräsi miltei saman verran kassatuloja jo vuonna 1987. Maailmanlaajuisesti menestys on ollut huomattavasti parempi, kassatuloja kertyi yhteensä 241 miljoonaa dollaria. Jatko-osa saatetaan siis tehdä, mutta melko varmasti huomattavasti pienemmällä budjetilla.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

To Rome with Love


To Rome with Love (2012)
Ohjaus: Woody Allen
Käsikirjoitus: Woody Allen
Näyttelijät: Woody Allen, Jesse Eisenberg, Ellen Page, Alec Baldwin, Greta Gerwig, Roberto Benigni, Alison Pill, Judy Davis, Flavio Parenti, Fabio Armiliato, Alessandro Tiberi, Alessandra Mastronardi, Penélope Cruz
Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 34
Pisteet: ***½
Amerikkalaisturisti Hayley (Alison Pill) rakastuu italialaisjuristi Michelangeloon (Flavio Parenti) Roomassa lomaillessaan ja he menevät kihloihin. Hayleyn vanhemmat, eläkkeellä oleva oopperaohjaaja Jerry (Woody Allen) ja psykiatri Phyllis (Judy Davis) lentävät tapaamaan sulhasehdokasta ja tämän vanhempia Roomaan. Jerry kuulee Michelangelon isän Giancarlon (Fabio Armiliato) laulavan suihkussa ja haluaa upeaäänisen miehen esiintymään oopperaansa. Giancarlo osaa kuitenkin laulaa vain suihkussa. Vastavihityt Antonio (Alessandro Tiberi) ja Milly (Alessandra Mastronardi) saapuvat Roomaan tehdäkseen vaikutuksen Antonion setiin, jotka tarjoavat hänelle hyväpalkkaista työtä Roomassa. Milly eksyy kampaamoa etsiessään ja tapaa ihailemansa näyttelijätähden. Antonio taas tapaa itseään myyvän Annan (Penélope Cruz), jota hänen setänsä luulevat hänen vaimokseen.
Leopoldo (Roberto Benigni) taas elää tylsää elämää Roomassa, mutta huomaa eräänä aamuna tulleensa julkkikseksi vaikkei ole tehnyt yhtikäs mitään. Tunnettu arkkitehti John (Alec Baldwin) lomailee Roomassa ja käy katsomassa seutua jossa asui jonkun aikaa nuoruudessaan. Hän tapaa nuoren arkkitehtiopiskelija Jackin (Jesse Eisenberg), joka sattuu asumaan juuri samoilla seuduilla tyttöystävänsä Sallyn (Greta Gerwig) kanssa ja kutsuu Johnin kahville. Sallyn ystävä Monica (Ellen Page) saapuu Sallyn ja Jackin luokse toipumaan erottuaan juuri poikaystävästään. Näyttelijänä työskentelevä Monica saa miehet sekaisin seksuaalisuudellaan, mutta Jackiin se ei tunnu tehoavan, kunnes sitten tehoaakin.
Woody Allen tuntuu olevan aika kovassa vedossa juuri tällä hetkellä kun tälläinen vähän heikompikin elokuva häneltä iskee melkoisen kovaa. To Rome with Loven pitäisi olla monellakin tapaa jopa surkea elokuva, mutta omaperäisellä ja hauskalla ohjaustyylillään Woody onnistuu pitämään katsojan, tai ainakin minut hienosti otteessaan. Tämä on yksinkertaisesti elokuva jota oli mukava katsella heikkouksistaan huolimatta. Alec Baldwinin esittämä John-hahmo ilmestyi välillä mukaan Jackin ja Monican tarinaan jonkunlaisena mielikuvitusolentona eli mistään hirveän vakavasti otettavasta elokuvasta ei ole kyse. Roomalaiset elokuvalevittäjät lupasivat Woodylle rahoituksen elokuvaan sillä ehdolla että se kuvattaisiin Roomassa. Woody alkoi vasta sen jälkeen kirjoittamaan käsikirjoitusta, eli jonkunlaisesta tilaustyöstä on periaatteessa kyse. Seuraavaksi Woodylta on tulossa elokuva Blue Jasmine, jonka hän kuvasi San Franciscossa ja New Yorkissa, mies on siis palannut vihdoinkin kotimaahansa tehtyään useita elokuvia Euroopassa.

torstai 16. helmikuuta 2012

Woody Allen: A Documentary


Woody Allen: A Documentary (2011)
Ohjaus: Robert B. Weide
Haastateltavat: Woody Allen, Letty Aronson, Diane Keaton, Dianne Wiest, Mariel Hemingway, Dick Cavett, Martin Scorsese, Scarlett Johansson, Josh Brolin, Naomi Watts, Mira Sorvino, Owen Wilson, Chris Rock, Penélope Cruz, John Cusack, Larry David, Leonard Maltin
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 58
Pisteet: ****
Hyvä dokumentti Woody Allenista.
American Masters-dokumenttisarjaa varten tehty kaksiosainen dokumentti kertoo Woody Allenista, joka aloitti kirjoittajana, ryhtyi koomikoksi, siirtyi näyttelijäksi ja lopulta on tullut parhaiten tunnetuksi romanttisten draamakomedioiden ohjaajana. Tunnetuimpina elokuvina mm. Annie Hall, Manhattan, Hannah and Her Sisters, Radio Days, Bullets Over Broadway, Match Point, Vicky Christina Barcelona ja Midnight in Paris. Tässä Robert B. Weiden ohjaamassa dokumentissa käydään kivasti läpi Woodyn elämää syntymästä aivan viime vuoteen asti, jolloin tämä dokumentti valmistui. Sen lisäksi että tässä haastatellaan Woodya, tässä myös seurataan kun hän kiertää vanhoja asuinseutujaan New Yorkissa ja kertoilee samalla muistojaan niistä. Miehen uraa käydään myös lävitse haastattelemalla sisko Letty Aronsonia, joka on Woodyn pitkäaikainen tuottaja sekä tietysti lukuisia Woodyn elokuvien näyttelijöitä. Ääneen pääsevät myös muutamat miehen uraa seuranneet tunnetut elokuvamaailman ihmiset, kuten filmikriitikko ja elokuvahistorioitsija Leonard Maltin, ohjaaja Martin Scorsese ja koomikkonäyttelijä Chris Rock.
Woodyn uraa käydään melkoisen yksityiskohtaisesti läpi, mikä on mahdollista kun kaksiosaisella dokumentilla on yhteiskestoa 192 minuuttia. Ensimmäisessä osassa keskitytään Woodyn lapsuuteen ja uraan noin 80-luvulle asti. Toisessa osassa taas keskitytään uraan 80-luvulta nykypäivään. Aivan kaikkia elokuvia ei noteerattu mitenkään, sillä onhan Woody ohjannut yli neljäkymmentä elokuvaa ohjaajauransa aikana ja näytellyt lähes yhtä monessa, joten kaikki eivät olisi millään tähän mahtuneetkaan. Lähinnä keskitytään keskeisimpiin teoksiin ja tietysti myös kaupallisesti muutamiin heikoimpiin. Dokumentista käy hyvin ilmi ettei Woody itse välitä laisinkaan kritiikistä, hän ei lue arvosteluja eikä seuraa miten hyvin hänen elokuvansa menestyvät. Midnight in Paris on tähän mennessä Woodyn parhaiten kaupallisesti menestynyt elokuva. Kun Woodyn elokuvat saavat ensi-iltansa, keskittyy mies itse jo seuraavan elokuvansa tekemiseen. Vuosittain häneltä tuleekin vähintään yksi elokuva ensi-iltaan, muutaman kerran kaksikin. Tässä dokumentissa mies kertoo myös työskentelytavoistaan. Hänellä on yhä käytössä sama vanha kirjoituskone, jolla hän on kirjoittanut jokaisen elokuvansa käsikirjoitukset. Näyttelijöitä ohjatessaan Woody antaa melkoisen vähän ohjeita näyttelijöille, harjoituksia hän ei juurikaan välitä pitää ennen kuvauksia.
En voi sanoa olevani mikään Woody Allen-fani, en hirveästi miehen huumorista pidä, tosin en ole hirveästi Woodyn elokuvia kyllä nähnytkään. Tämän dokumentin katsomisen jälkeen tekee kyllä mieli katsella muutamia keskeisiä teoksia, kuten Annie Hall, Manhattan, Hannah and Her Sisters ja tietysti uusin Midnight in Paris. Match Pointin ja Vicky Christina Barcelonan olen sentään jo nähnyt. Vaikkei Woody Allenin elokuvista olisi kiinnostunutkaan niin tästä dokumentista sai irti aika paljon asioita, ainakin jos elokuvien tekeminen kiinnostaa.