Turn Me On, Goddammit

Få meg på, for faen (Turn Me On, Goddammit/Turn Me On, Dammit!) (2011)

Ohjaus: Jannicke Systad Jacobsen

Käsikirjoitus: Jannicke Systad Jacobsen

Näyttelijät: Helene Bergsholm, Malin Bjørhovde, Henriette Steenstrup, Beate Støfring, Matias Myren, Lars Nordtveit Listau, Jon Bleiklie Devik, Julia Bache-Wiig, Julia Schacht, Arthur Berning, Hilde-Gunn Ommedal, Ole Johan Skjelbred-Knutsen

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 94

http://www.imdb.com/title/tt1650407/

Pisteet: ***½

Almaa panettaa.

Tuppukylä Skoddeheimenissä asuva 15-vuotias Alma (Helene Bergsholm) unelmoi samalla luokalla olevasta Arturista (Matias Myren) jonka tahtoo poikaystäväkseen ja soittelee seksilinjoille masturboidessaan. Eräissä juhlissa Artur yllättäen ottaa peniksensä esille ja pökkää sillä Almaa reiteen. Kukaan muu ei näe tapahtunutta ja kun Alma kertoo siitä kavereilleen, he eivät usko ja Arturkin kieltää tapahtuneen. Almasta tulee samantien syrjitty koulussa ja kaikki alkavat haukkua häntä Pippeli-Almaksi. Alma yrittää saada Arturin tunnustamaan tapahtuneen ja saada ystävänsä jälleen puolelleen samalla kun kapinoi äidilleen ja yrittää saada panetuksen loppumaan.

Kiva elokuva, kunhan ei katsele liian tosissaan. Kyseessä on nimittäin komedia, joka ei varmastikaan aukene kaikille. Jos odottaa näkevänsä jotenkin loogisen draaman teinitytön seksuaalisuuden heräämisestä niin tulee pettymään. Jos taas katselee elokuvan ihan silkkana, ei niin vakavasti otettavana komediana johon oli myös laitettu paljon ironista kerrontaa maaseudulla elävien teinien elämästä, niin saa parhaat fiilikset irti tästä norjalaiselokuvasta. Mihinkään Fuckin Åmåliin tätä ei kannata lähteä ainakaan vertaamaan, sillä aivan eri sarjan elokuvasta on kyse. Ohjaaja Jannicke Systad Jacobsen on aiemmin ohjannut vain muutamia lyhäreitä ja dokumentteja, joten siinä mielessä tämä oli kuitenkin melkoisen onnistunut ensiohjaus.

Alman unelmoinnit Arturista ja muutenkin seksifantasiat sekoittuvat elokuvan muuhun kerrontaan ilman sen kummempia alustuksia, joten jos ei seuraa elokuvaa tarkasti niin voi niiden luulla tapahtuvan oikeasti osana tarinaa. Tarkkana kannattaa siis olla. Tykkäsin näyttelijäsuorituksista, etenkin Almaa esittänyt Helene Bergsholm oli söpö ja hyvä roolissaan. Mieleen jäi myös Alman parhaita kavereita esittäneet Malin Bjørhovde ja Beate Støfring, Alman äitiä esittänyt Henriette Steenstrup ja Arturia esittänyt Matias Myren. Alman naapurissa asunut kyttääjämuija nauratti mukavasti, kuten myös elokuvan huumori yleensäkin. Alastomuuden suhteen tässä ei nähdä mitään hirveän ihmeellistä, vähän rintoja ja penis. Ilmeisesti monet ovat olettaneet tämän olevan paljon rohkeampi elokuva ja sitten pettyneet, mutta itselläni tätä ongelmaa ei ollut.