Mission: Impossible – Ghost
Protocol (2011)
Ohjaus: Brad Bird
Käsikirjoitus: Josh Appelbaum,
André Nemec
Näyttelijät: Tom Cruise, Paula
Patton, Simon Pegg, Jeremy Renner, Michael Nyqvist, Vladimir Mashkov,
Samuli Edelmann, Anil Kapoor, Léa Seydoux, Josh Holloway, Miraj Gric
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro:
95
Pisteet: ***½
Ihan hyvää agenttitoimintaa, mutta
viimeinen niittaus jäi puuttumaan.
IMF-agentti Ethan Hunt (Tom Cruise)
vapautetaan venäläisestä vankilasta ja palautetaan virkaansa.
Tehtävänä on siepata Cobalt-nimisen vaarallisen rikollisen
henkilöllisyys Moskovasta Kremlinin arkistoista ennen kuin tämä
ehtii tuhota ne. Tehtävä kuitenkin epäonnistuu ja Ethan joutuu
agenttikollegoidensa Benji Dunnin (Simon Pegg) ja Jane Carterin
(Paula Patton) kanssa pakosalle epäiltynä Kremilinin
pommittamisesta. Yhdysvallat panee samalla toimeen haamuprotokollan,
eli tuhoaa kaikki todisteet IMF-agenttien olemassaolosta. He ovat
omillaan jos aikovat puhdistaa nimensä. Ethan ehti tunnistaa
Cobaltin ruotsalaissyntyiseksi Kurt Hendricksiksi (Michael Nyqvist)
jolla tulee olemaan bisneksiä Dubaissa, tarkemmin ottaen maailman
korkeimmassa rakennuksessa Burj Khalifassa. Apuna tällä ydinsodasta
unelmoivalla rikollisella on Marius Winstrom (Samuli Edelmann)
niminen luottomies. Agenttikolmikon mukaan lähtee myös IMF:n
pääanalyytikko William Brandt (Jeremy Renner) jolla on omia
salaisuuksiaan tehtävään liittyen. Jahti johdattaa heidät lopulta
Mumbaihin jossa käydään lopullinen taisto agenttien maineen
palauttamiseksi ja ydinsodan estämiseksi.
Mission: Impossible-elokuvasarjan
neljättä osaa on markkinoitu näyttävästi kohtauksilla jotka
sijoittuvat maailman korkeimpaan rakennukseen, Burj Khalifaan. Ja
kyllähän nuo kohtaukset ovatkin melkoisen huikeita, mutta antavat
elokuvasta hieman vääränlaisen kuvan, tai lähinnä liikaakin
odotuksia noiden kohtausten osalta. Ne ovat toki elokuvan parhaita
hetkiä, mutta sijoittuvat elokuvan puolenvälin tietämille, eli
eivät ole kuitenkaan juonen kannalta ihan ne oleellisimmat jutut.
Elokuvaa kuvattiin Dubain lisäksi myös Mumbaissa, Bangaloressa,
Moskovassa, Prahassa ja Vancouverissa. Kansainvälisestä
seikkailusta voidaan siis puhua. Juoni on sekoitus aiemmista osista
tuttua menoa sekä aika paljon James Bond-elokuvista tuttua kuviota.
Juonen osalta ei siis tarjoilla mitään hirveän ihmeellistä.
Rautajätti, Ihmeperhe ja Rottatouille animaatiot aiemmin ohjannut
Brad Bird hallitsee seikkailuleffojen tekemisen kuitenkin sen verran
mallikkaasti että menosta oli helppo nauttia. Myös
näyttelijäsuoritukset olivat kohtuu onnistuneet. Tom Cruisen
virnuilu ei tuntunut juuri ärsyttävän ja hattua täytyy kyllä
nostaa Burj Khalifan kohtauksista, joissa Tom oli ihan itse kaikissa
kuvissa ilman sijaisnäyttelijöitä, toki hänet oltiin
turvallisesti valjastettu vaijereilla, mutta aikamoinen huimapää
saa olla kun maailman korkeimman rakennuksen seinämille uskaltautuu
roikkumaan ja juoksentelemaan. Vaijerit poistettiin jälkikäteen
editointivaiheessa tietokoneella, joten niitä on turha etsiskellä
kuvasta.
Kotimainen lehdistö on "kohissut"
kovasti Samuli Edelmannin roolista elokuvassa. Ja kyllähän miehellä
melkoisen näkyvä rooli onkin, voi kai sanoa että näkyvin mitä
kenellekään suomalaisella näyttelijällä on koskaan ollut isomman
luokan elokuvassa. Samuli ottaa yhteen jopa Tom Cruisen kanssa Dubain
kohtauksissa jossa Ethan yrittää saada kiinni hiekkamyrskyssä
pakenevan Mariusin. Hyvä takaa-ajokohtaus kyseessä. Mitään
hirveitä näyttelijänlahjoja Samulilta ei kohtauksissaan vaadita,
sillä kyseessä on melko yhden ilmeen pahis. Mutta ihan vakuuttava
mies kyllä roolissa on, eli ei mitään hävettävää. Michael
Nyqvist jäi kanssa aika yhden ilmeen pahikseksi, hahmolle olisi
kaivannutkin jotain lisäväriä. Jeremy Rennerillä ja Simon
Peggillä oli ihan hyvää kemiaa yhteisissä kohtauksissa ja Paula
Pattonilla oli valtaisat keuhkot, eikun siis tissit.
Mission: Impossible – Ghost Protocol
on makoisaa toimintaviihdettä mutta todellakin vähän vajavainen
maku siitä lopulta jäi. Loppupuoli elokuvasta ei oikein lunastanut
odotuksia ja parhaimmiksi hetkiksi jäikin alun vankilaosuus,
Kremlin-osuus ja sen jälkeiset selvittelyt sekä tietysti Dubain
osuus. Kremlin-kohtauksesta jäi mukavasti mieleen laite jolla
heijastettiin vartijalle kuvaa käytävästä, vaikka oikeasti
laitteen takana oli Cruisen Tomppa ja Simon Pegg. Tekijät eivät
ottaneet asioita liian vakavissaan ja Tom Cruisekin tuntui olevan
pirteä juuri siitä syystä. Mission: Impossible-elokuvista paras on
ehkä edelleen ensimmäinen osa mutta kyllähän tämä ja kolmonen
ovat kanssa myös melkoisen toimivia, eikä se kakkonenkaan nyt niin
paska tainnut lopulta olla. Pitäisi tosin katsella aiemmat osat
uudelleen jotta voisi pistää oikeaan järjestykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti