8. kadun ihme

*batteries not included (8. kadun ihme) (1987)

Ohjaus: Matthew Robbins

Käsikirjoitus: Brad Bird, Matthew Robbins, Brent Maddock, S.S. Wilson

Näyttelijät: Hume Cronyn, Jessica Tandy, Dennis Boutsikaris, Elizabeth Peña, Frank McRae, Michael Carmine, John Pankow, Michael Greene

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 249

http://www.imdb.com/title/tt0092494/

Pisteet: ***

Ihan mainio koko perheen scififantasiakomedia.

Vanhoja rapistuneita asuinrakennuksia puretaan uusien pilvenpiirtäjien tieltä New Yorkissa. Yksi vielä pystyssä olevista rakennuksista on 8. kadulla sijaitseva vanha rakennus, jota isännöi Frank Riley (Hume Cronyn) dementiaa sairastavan vaimonsa Fayen (Jessica Tandy) kanssa, joilla on rakennuksen alimmassa kerroksessa myös pieni kahvila eivätkä he aio lähteä sieltä mihinkään. Alueelle pilvenpiirtäjiä rakennuttava herra Lacey (Michael Greene) on apulaisineen (John Pankow) palkannut paikallisen rikollisjengin lahjomaan asukkaat jättämään kotinsa tai häätämään heidät väkisin jos lahjonta ei tepsi. Jengiä johtaa Carlos (Michael Carmine), jota Faye luulee pojakseen Bobbyksi. Talossa asuvat myös apumiehen hommia tekevä entinen nyrkkeilijä Harry Noble (Frank McRae), raskaana oleva Marisa Esteval (Elizabeth Peña) ja taiteilija Mason Baylor (Dennis Boutsikaris). Talossa asuva vanha pariskunta sen sijaan päättää ottaa Carlosin antamat rahat ja lähteä asumaan vanhainkotiin ja ehdottavat samaa myös Frankille. Yöllä Frank toivoo ennen nukkumaan menemistä jonkun auttavan heitä ahdingossaan. Fayen auki jättämästä ikkunasta heidän asuntoonsa ilmestyykin kaksi pientä mekaanista ulkoavaruuden olentoa, jotka korjaavat jengin tekemän sotkun ja alkavat muutoinkin auttaa asukkaita taistelemaan Carlosia vastaan. He tarvitsevat kuitenkin virtaa pysyäkseen voimissaan.

8. kadun ihmeen piti olla alunperin Steven Spielbergin luoman ja tuottaman Hämmästyttävät tarinat tv-sarjan jakso, mutta Spielberg piti ideasta niin paljon, että päätti tuottaa siitä kokopitkän elokuvan. Melkoisen kevyestä elokuvasta on kyse, jonkalaisia 80-luvulla tehtiinkin melkoisen paljon. Brad Bird käsikirjoitti Hämmästyttävät tarinat tv-sarjan yhden jakson ja oli mukana käsikirjoittamassa myös tätä ohjaaja Matthew Robbinsin, Brent Maddockin ja S.S. Wilsonin kanssa. Brad on sittemmin saavuttanut suurempaa mainetta ohjaamalla animaatioelokuvat Rautajätti, Ihmeperhe ja Rottatouille sekä Tom Cruisen tähdittämän Mission: Impossible – Ghost Protocolin. Matthew on ohjannut tämän lisäksi mm. myös Lohikäärmeentappajan. Brent ja S.S. taas tunnetaan parhaiten Väristyksiä-elokuvasarjan käsikirjoittajina ja ovat myös käsikirjoittaneet koko perheen scifikomedian Robotti rakastuu. Tämän 8. kadun ihmeen erikoistehosteet olivat aikoinaan parasta mitä rahalla sai. Tehosteista vastasikin Industrial Light & Magic, jotka tunnetaan tietysti parhaiten Tähtien sota-elokuvien tehosteista. Elokuvan budjetti oli 25 miljoonaa dollaria, mikä oli vielä 80-luvulla melkoisen valtaisa summa. Kassatuloja elokuva keräsi maailmanlaajuisesti 65 miljoonaa dollaria ja menestyi siis varsin hyvin, tosin kun vertaa Spielbergin muiden elokuvien tuottoihin tuolta ajalta niin summa oli varsin mitätön. Esim. vuonna 1982 valmistunut E.T. keräsi kassatuloja maailmanlaajuisesti 619 miljoonaa dollaria (jonka jälkeen tulot ovat nousseet vielä lähes 800 miljoonaan) budjetin ollessa vain vähän päälle 10 miljoonaa dollaria. Toisaalta eipä näitä kahta elokuvaa kannata toisiinsa edes verrata, niin erilaisista teoksista on kyse, vaikka pientä yhtenäisyyttä löytyykin.

Päärooleissa nähtävät Hume Cronyn ja Jessica Tandy ovat näyttelijäporukan tunnetuimmat kasvot, tai olivat vielä ainakin tuohon aikaan. Hume aloitti näyttelemisen jo 1940-luvulla, jolloin ensimmäinen rooli oli Alfred Hitchcockin ohjaamassa Epäilyksen varjossa. Tätä elokuvaa ennen Hume näytteli suositussa Cocoon – nuoruudenlähteessä, jossa näytteli myös Jessica Tandy. Jessica taas oli aloittanut näyttelijäuransa jo 1930-luvulla ja näytteli 50-luvulla myöskin Hitchcockin ohjaamassa Linnut elokuvassa. Jessican tunnetuimmat roolit ovat kuitenkin elokuvissa Paistetut vihreät tomaatit ja Palveluksessanne, Miss Dasy. Frank McRae oli entinen NFL-pelaaja joka ryhtyi näyttelijäksi 70-luvulla ja on vuosien saatossa näytellyt varsin kovissa elokuvissa, kuten Rockyn uusintaottelu, Punainen vaara, 48 tuntia ja 007 ja lupa tappaa. 80-luvulla mies nähtiin myös useissa komedioissa, kuten Autohuijarit, Faijalla hommat hanskassa, Ladattu ase 1 ja Last Action Hero. Elizabeth Peña oli vielä 80-luvulla melkoinen seksipakkaus, nykyään jo melkoisen rupsahtanut. Dennis Boutsikaris on sittemmin esiintynyt paljon tv-sarjoissa ja muutamissa elokuvissakin, kuten W. ja Medusan perintö. Pienessä sivuroolissa nähtävä John Pankow muistetaan edelleen parhaiten roolistaan tv-sarjassa Hulluna sinuun. Michael Carmine kuoli kaksi vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen ollessaan vasta kolmekymppinen.

Traileri: Lincoln

Steven Spielbergin ohjaama Lincoln saa ensi-iltansa loppuvuodesta 2012. Presidentti Abraham Lincolnia tässä tositapahtumiin perustuvassa draamaelokuvassa esittää Daniel Day-Lewis, hänen vaimoaan Mary Todd Lincolnia esittää Sally Fields ja heidän vanhinta poikaansa Robert Todd Lincolnia esittää Joseph Gordon-Levitt. Muissa rooleissa nähdään mm. Tommy Lee Jones, Michael Stuhlbarg, Jackie Earle Haley, Jared Harris, James Spader, John Hawkes, David Strathairn, Bruce McGill ja Gloria Reuben. Nyt vaan odottelemaan kuinka monta Oscar-palkintoa elokuva tulee saamaan.

Sotahevonen

War Horse (Sotahevonen) (2011)

Ohjaus: Steven Spielberg

Käsikirjoitus: Lee Hall, Richard Curtis

Näyttelijät: Jeremy Irvine, Peter Mullan, Emily Watson, Niels Arestrup, David Thewlis, Tom Hiddleston, Benedict Cumberbatch, Celine Buckens, Toby Kebbell, Patrick Kennedy, Leonard Carow, David Kross, Matt Milne, Robert Emms, Eddie Marsan, Liam Cunningham

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 79

http://www.imdb.com/title/tt1568911/

Pisteet: ****

Eletään vuotta 1914 Englannissa. Ajat ovat kovat ja sota saattaa olla tuloillaan. Maanviljelijä Ted Narracott (Peter Mullan) ostaa isolla summalla komean, mutta maatilahommiin sopimattoman hevosen. Vaimo Rosen (Emily Watson) mielestä hevonen pitäisi palauttaa, mutta perheen poika Albert (Jeremy Irvine) haluaa pitää sen ja kouluttaa sen työhevoseksi. Albert ja hevonen kiintyvätkin nopeasti toisiinsa. Albert antaa sille jopa nimen, Joey. Hevonen osoittautuukin sekä nopeaksi juoksijaksi, että myös sopivaksi työhommiin, tosin pienellä luonnon avustuksella. Sitten alkaa sota ja Ted myy hevosen taloudellisten vaikeuksien takia ratsuväen kapteeni Nichollsille (Tom Hiddleston), joka lupaa pitää huolta siitä. Albert puolestaan lupaa etsiä sen, johdattipa sota sen minne asti tahansa. Ranskan puolella käytävä sota viekin Joey-hevosen monien seikkailujen jälkeen keskelle sotatannerta, jonne myös Albert on neljä vuotta myöhemmin päätynyt sotimaan isänmaansa puolesta. Mutta löytävätkö he toisensa ja pääsevätkö takaisin kotiin?

Tykkäsin kovasti. Tämä oli selkeästi kuin tehty Steven Spielbergiä varten. Aivan kokoperheen elokuvaksi tätä ei voi kutsua, sillä sota on aiheena kuitenkin sopimaton ihan perheen pienimmille. Mutta aivan hyvin tämän voi päälle kymmenvuotiaille näyttää, ainakin vanhempien seurassa. Ikäraja Suomessa on K13, eli samaa mieltä ovat ikärajan antajat. Sotaa ei tässä kuvata hirveän yksityiskohtaisesti, mikä on ihan ymmärrettävä ratkaisu. Tämä seikka saa kohtaukset tuntumaan jopa hurjemmilta, kun kaikkein pahimmat asiat tapahtuvat katsojan mielikuvituksessa. Toki tässä näytetään nuorten poikien teloitus, mutta hyvin ovelasti ja hevoset kärsivät melkoisesti, muutamat ammutaankin. Verellä ei siis kuitenkaan mässäillä, tai eipä sitä hirveästi tässä edes näkynyt. Kuolemat tapahtuvat siis kuvan ulkopuolella ja näitä kohtia on korostettu hyvin leikkauksella.

Elokuva perustuu vuonna 1982 julkaistuun samannimiseen lastenkirjaan ja vuonna 2007 valmistuneeseen teatterinäytelmään. Kuvaukset tehtiin vuonna 2010 Englannissa. Osa kohtauksista sijoittuu Ranskaan, mutta siellä ei kuvattu tähän mitään. Pääosaan palkattiin aiemmin vain tv-sarja Life Bitesissa näytellyt Jeremy Irvine, joka hoitaa roolinsa hienosti. Todellinen päähenkilö on kuitenkin Joey-hevonen, jota esitti yhteensä neljätoista eri hevosta. Käytössä oli myös mekaaninen hevonen kohtauksiin, joissa oikeaa hevosta ei voinut käyttää. Jos tykkää yleensä heppaleffoista niin tämä on kyllä sieltä parhaasta päästä ainakin teknisestä näkökulmasta katsottuna. Ja erittäin koskettava elokuva kyllä myös. Kohtaus jossa hevonen juoksee keskellä sotatannerta hyppien vallihautojen ylitse oli todella hienosti toteutettu. John Williamsin musiikki tietysti tukee tunnelmaa hienosti. Muista näyttelijöistä mieleen jäävät mm. Tom Hiddleston kapteeni Nichollsin roolissa, Peter Mullan Albertin itsepäisenä isänä, Emily Watson Albertin rakastavana äitinä, saksalaiset sotilaspoikia esittäneet David Kross ja Leonard Carow, Celine Buckens ranskalaisena Emilienä, Niels Arestrup Emilien isoisänä, Nicholas Bro eläinrakkaana saksalaissotilaana ja Toby Kebbell brittisotilas Colinina.

Jos vikoja lähtee etsimään, niin käsikirjoitusta olisi voinut miettiä hieman pidempäänkin ja pituutta olisi voinut lyhentää hieman, vaikkei tämä mitenkään pitkäveteiseltä tuntunut. Mutta lyhyemmällä kestolla kohtauksiin olisi voitu saada ehkä vähän lisätehoa. Mutta nämä nyt on lähinnä jossittelua. Oikein hyvä elokuva kyseessä, jonkalaisia katselee aina mielellään. Lopussa oli vähän samaa tunnetta kuin Blackadder-sarjan Blackadder Goes Forth jaksoissa, joissa sodittiin samoissa vallihaudoissa kuin tässä. Siinä sodan hulluus tosin näytettiin huomattavasti onnistuneemmin, tässä keskityttiin lähinnä hevosen näkökulmaan. Elokuvan toinen käsikirjoittaja, Richard Curtis toimi Blackadder-sarjan käsikirjoittajana, joten samankaltaisuus johtuu ihan siitäkin. Alunperin Curtis ei halunnut kirjoittaa tätä elokuvaa, mutta suostui kun yhteistyö Spielbergin kanssa sujui niin hyvin. Ja kukapa ei haluaisi työskennellä Spielbergin kanssa. Stevenin seuraavat elokuvat tulevat muuten olemaan historiallinen draama Lincoln ja scifitoimintadraama Robopocalypse.