Kukkulan tyttö, sataman poika

Kokuriko-zaka kara (From Up on Poppy Hill/Kukkulan tyttö, sataman poika) (2011)

Ohjaus: Goro Miyazaki

Käsikirjoitus: Hayao Miyazaki, Keiko Niwa

Äänirooleissa: Masami Nagasawa, Junichi Okada, Keiko Takeshita, Yuriko Ishida, Rumi Hiiragi, Jun Fubuki, Takashi Naitô, Shunsuke Kazama, Nao Ohmori, Teruyuki Kagawa

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 245

http://www.imdb.com/title/tt1798188/

Pisteet: ****

Eletään vuotta 1963 Japanissa. Pääkaupungissa Tokiossa valmistaudutaan vuoden 1964 olympialaisiin. Läheisessä satamakaupunki Jokohamassa asuva 16-vuotias Umi (ääniroolissa Masami Nagasawa) nostaa joka aamu salkoon merkkiliput merelle päin ja tekee myös tunnollisesti perheelleen ruuat ja ja pyykkää. Perheeseen kuuluvat hänen lisäkseen isoäiti, pikkusisko, pikkuveli ja Amerikassa työskentelevä äiti. He asuvat vanhassa sairaalarakennuksessa joka on nykyisin majatalo, jossa majoittuu heidän lisäksi myös lääkäriopiskelija ja taideopiskelija, joten Umilla riittää kiirettä kodinhoidossa äidin ollessa poissa. Umin kanssa samaa koulua käyvä mutta ylemmällä luokalla oleva Shun (ääniroolissa Junichi Okada) näkee Umin nostamat merkkiliput joka aamu isänsä hinaajan kyydissä kouluun mennessään ja kirjoittaa niistä jopa runon koulun lehteen, jota toimittaa. Hän myös vastaa merkkilippujen viestiin omilla merkkilipuillaan hinaajan kyydistä, mutta Shun ei niitä koskaan näe korkeiden pensaiden ja puiden takaa.

Kun Shun protestoi näyttävästi koulun yhteydessä olevan ränsistyneen kerhorakennuksen purkamista vastaan, huomaa Umi lopulta hänet ja he alkavat viihtyä yhdessä. Umi kiinnostuu samalla myös lehden toimitushommista ja ehdottaa kerhorakennuksen siivoamista ja kunnostusta, mihin ryhdytäänkin innolla lähes koko koulun voimin. Mutta kun Umi näyttää Shunille kuvan Korean sodassa kuolleesta isästään, jolle hän merkkiliput joka aamu nostaa, alkaa Shun käyttäytymään eri tavalla hänen seurassaan. Umi ihmettelee nopeaa muutosta ja yrittää ottaa siitä selvää samalla kun Shun selvittelee asioita isänsä kanssa. Samalla selviää että kerhorakennus aiotaan purkaa joka tapauksessa, joten Shun, Umi ja koulun oppilaskunnan puheenjohtaja ja Shunin hyvä ystävä Shirô (ääniroolissa Shunsuke Kazama) lähtevät Tokioon vetoamaan purkamisesta päättävään tahoon. Lopulta Umille selviää syy Shunin käytökseen ja he joutuvat miettimään uusiksi tunteensa toisiaan kohtaan.

Pidin kovasti tästä Hayao Miyazakin pojan, Goro Miyazakin ohjaamasta animedraamasta, jota aletaan esittämään myös Suomessa elokuvateattereissa viikon päästä nimellä Kukkulan tyttö, sataman poika. Elokuva perustuu Tetsurô Sayamanin kirjoittamaan ja Chizuru Takahashin kuvittamaan japanilaismangaan vuodelta 1980. Kyseessä on tällä kertaa täysin puhdas draama, mitään fantasiaelementtejä ei mukana ole, kuten yleensä Studio Ghiblin tuotoksissa. Hahmot ja juoni olivat kuitenkin tarpeeksi kiinnostavia ja koskettavia että niistä jaksoi välittää. Pääjuoni kertoo Umista ja Shunista ja heidän rakkaudestaan toisiaan kohtaan. Hieman erilaisesta rakkaustarinasta on kyse kuin normaalisti. Kerhorakennuksen purkamista vastustava juonikuvio taas esitteli mukavasti muitakin hahmoja. Pelkän yhteiseen hiileen puhaltamisen sijaan asioista myös kiisteltiin kovasti. Ensi-iltansa elokuva sai Japanissa jo vuoden 2011 heinäkuussa ja oli vuoden katsotuin japanilaiselokuva kotimaassaan. Samaisena vuonna Japanin rannikolle iskenyt tsunami oli vähällä keskeyttää elokuvan tekemisen, lukuisat sähkökatkokset pakottivat piirtäjät tekemään töitä yöaikaan, jolloin katkoksia oli vähempi. Työt saatiin kuitenkin valmiiksi ajallaan. Elokuvaa on esitetty länsimaissa lähinnä vasta elokuvafestivaaleilla, Yhdysvalloissa se tulee teattereihin vasta maaliskuussa 2013. Elokuvan voi käydä Suomessa katsomassa teattereissa sekä alkuperäisellä kielellä että myös suomeksi dubattuna.

Gyo

Gyo (OVA) (2012)

Ohjaus: Takayuki Hirao

Käsikirjoitus: Takayuki Hirao

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 76

http://www.animebunko.com/gyo/

Pisteet: **½

Loistavasta mangasta on tehty melkoisen tuhnu animeversio.

Kaori on lomailemassa Okinawalla ystäviensä Akin ja Erikan kanssa. He saavat asua Kaorin poikaystävän Tadashin sedän, tohtori Koyanagin omistamassa ranta-asunnossa. Samaan aikaan merestä alkaa nousta maihin kuolleita kaloja, joilla on metalliset jalat ja joilla ne pystyvät liikkumaan ja haisevat mädäntyneille. Osa kaloista on pikkukaloja ja osa isompia, kuten haita. Lisäksi ne levittävät virusta, joka muuntaa ihmiset samanlaisiksi kaasua pursuaviksi olennoiksi. Kaori lähtee takaisin Tokioon etsiäkseen Tadashin, jonka setä tietää paremmin totuuden näistä merestä nousevista hirviöistä. Kaori saa mukaansa myös freelance-kuvaaja Shirakawan.

Tunnin ja kymmenen minuuttia kestävä OVA, eli original video animation Junji Iton Gyo-mangasarjan pohjalta. Kyseinen mangasarja on tosiaankin loistava, mutta tässä juonta on muutettu melkoisesti. Kaori, Tadashi ja Tadashin setä Koyanagi ovat mangassa, mutta muut hahmot on luotu tätä animea varten. Aivan turhaan, sillä lisätyt hahmot ovat täysin typeriä, etenkin Kaorin ystävät Aki ja Erika, joiden ainut tarkoitus on antaa animaattoreille tilaisuus pervoilla hahmojen kustannuksella. Shirakawa on sentään hieman järkevämpi hahmolisäys, mutta lähinnä vain Tadashin korvaaja, sillä Tadashia näytetään tässä lopulta hyvin vähäisesti. Mangan tapahtumia on mukana aika vähäisesti muutenkin, pääjuonessa keskitytään tässä Tokioon pääsemiseen ja Tadashin löytämiseen.

Animoinnin taso on tässä aika hyvää ja onkin sääli että juoni ja hahmot eivät toimi. Animesarjana ja alkuperäisen mangan juonta seuraten tästä olisikin saanut huomattavasti pelottavamman ja toimivamman kauhuelämyksen. Nyt tästä oli kauhu aika kaukana. Merestä metallijaloin nousevat kalat ovat toki hienoja, mutta sen sijaan että ne olisivat todellakin pelottavia, ovat ne tässä lähinnä taustalla olevia örkkejä. Elokuva tuntui vain tekosyyltä tekijöille siihen, että nyt päästään tekemään pervoa kauhupläjäystä, alkuperäisestä mangasta ei olla ilmeisesti oltu kovinkaan kiinnostuneita. Alkuperäinen mangasarja oli kaksi volumea pitkä, joten eihän sellainen määrä juonta mahdu millään reiluun tuntiin ja vielä niin, että juonesta oltiin karsittu suurin osa pois ja laitettu omia tilalle. Noin yhdeksäntoista jaksoa kestävä animesarja olisi toiminut paremmin.

Alkuperäisen mangan voi lukea täältä: http://www.mangareader.net/gyo/1

Sydämen kuiskaus

Mimi wo sumaseba (Whisper of the Heart/Sydämen kuiskaus) (1995)

Ohjaus: Yoshifumi Kondô

Käsikirjoitus: Hayao Miyazaki

Äänirooleissa: Youko Honna, Kazuo Takahashi, Takashi Tachibana, Shigeru Muroi, Shigeru Tsuyuguchi, Keiju Kobayashi, Yorie Yamashita, Maiko Kayama

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 71

http://www.imdb.com/title/tt0113824/

Pisteet: ****½

Tykkäsin kovasti tästä Studio Ghibli-klassikosta.

14-vuotias Shizuku Tsukishima (ääniroolissa Youko Honna) on aina nenä kiinni kirjassa, mutta kovista lukuhaluista huolimatta hänellä ei ole varsinaista suunnitelmaa tulevaisuutensa suhteen. Samalla kun hän pohtii tuota asiaa, hän huomaa Seiji Amasawa-nimisen tyypin lukeneen kaikki hänen lainaamansa kirjat häntä aiemmin ja kiinnostuu kuka hän mahtaisi olla. Eräänä päivänä kirjastoon suunnatessaan Shizuku tapaa kissan junassa ja päättää seurata sitä seikkailun toivossa. Kissa johdattaakin hänet antiikkikauppaan, jossa on hieno kissapatsas. Kaupan vanha omistaja, herra Nishi (Keiju Kobayashi) kertoo patsaan nimeksi paroni Humbert von Jikkingen. Samalla Shizuku tutustuu herra Nishin pojanpoikaan, joka sattuu olemaan juurikin Seiji Amasawa (Kazuo Takahashi). Seijilla on tulevaisuudensuunnitelmat selvillä, hän haluaa tehdä viuluja työkseen. Seijiin paremmin tutustuessaan Shizuku päättää kokeilla itsekin tehdä oikeasti jotain, hän alkaa kirjoittamaan tarinaa, jossa seikkailee paroni Humbert von Jikkingen.

Hayao Miyazakin ja Isao Takahatan manttelinperijäksi suunniteltu Yoshifumi Kondô ehti ohjata vain tämän yhden elokuvan ennen kuolemaansa. Tämän perusteella miehestä olisi kyllä hyvinkin voinut tulla Miyazakin veroinen animeohjaaja, mutta hän kuoli aneurysmaan vuonna 1998. Sääli. No, ainakin hienon elokuvan jätti jälkeensä. Mitään hirveän Miyazakimaista tästä elokuvasta ei kuitenkaan löydy, vaikka käsikirjoitus on Miyazakin tekemä. Enemmänkin tämä on yläasteikäisille suunnattu romanttinen draama, jossa on hitunen myös fantasiaa paroni Humbert von Jikkingenin muodossa. Miyazakihan tekee enemmän juuri fantasiapitoisia animeita ja varmaan jätti juuri siitä syystä tämän ohjaamisen Kondôlle ihan suosiolla. Sellainen Miyazakin taianomainen kädenjälki tässä on kyllä nähtävillä koko ajan taustalla, vaikkei muuten siis Miyazakin elokuvia muistutakaan.

Rauhallisen hidastempoista tarinankerrontaa, mielenkiintoisia hahmoja, sopivan aitoa romantiikkaa ja hieman myös huumoria. Tämän parissa kului mukavasti lähes kaksi tuntia yhteen putkeen. Olisihan tämä voinut hieman menevämpikin olla, mutta en kyllä jäänyt kaipaamaan mitään kohellustoimintaa tähän. Mitään hirveän syvällistä sanomaakaan tästä ei löytynyt, mutta eipä tarvinnutkaan. Oikeaa elämää tämä oikeastaan lopulta kuvasi ja juuri sellaisena tämä on kyllä paikkansa ansainnut klassikkona. Musiikki jää myös kivasti mieleen. Vuonna 2002 valmistunut Kissojen valtakunta on spin-off anime, jossa seikkailee myös paroni Humbert von Jikkingen ja kissa, jota Tsukishima lähti tässä seuraamaan.