Näytetään tekstit, joissa on tunniste hong kong. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hong kong. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. tammikuuta 2015

Katsotut elokuvat: Joulukuu 2014

126. Kite (2014) **½
Paikoin ihan toimivan verinen elokuvaversio japanilaisanimesta, valitettavasti näyttelijäsuoritukset olivat aikamoisen laimeita ja muutenkin tämä oli ihan liian halvalla tehdyn näköistä. Etenkin värimäärittely oli perseestä. Juoni yritti olla nerokkaampi kuin olikaan.

127. Captain America: The Winter Soldier (Captain America: The Return of the First Avenger) (2014) ****½
Uusintakatselu kommenttiraidalla.

128. Three Days of the Condor (Korppikotkan kolme päivää) (1975) ***½
Muistaakseni olen tämän joskus nähnyt, mutta muistikuvat ovat kyllä aikamoisen heikot. Hyvä poliittinen trilleri kyllä kyseessä, tosin rakastelukohtaus oli pakotetun oloinen ja loppu ei ollut niin toimiva kuin alku. Edellä katsomani Captain America: The Winter Soldieriin oltiin kopioitu tämän juonta, tai paremminkin asetelmaa ja molemmissa näyttelee Robert Redford, tässä pääroolissa ja toisessa sivuroolissa. Ihan niin loistava tämä ei ole kuin mitä jotkut väittävät, mutta aika lähelle. Selkeä klassikko, joka aikanaan uudisti myös elokuvakerrontaa.

129. The Hobbit: The Battle of the Five Armies (Hobitti – Viiden armeijan taistelu) (2014) ****
Valitettavasti trilogian heikoin osa. Juonipuoli käytiin hyvin pitkälti läpi jo kahdessa edellisessä osassa, joten ei tässä ollut juonta oikein laisinkaan. Nimensä mukaisesti seurattiin kuinka viisi armeijaa, ihmisten, kääpiöiden, haltioiden ja örkkien valmistautuvat taistelemaan Yksinäisen vuoren herruudesta ja aarteesta sen sisällä. Martin Freemanin esittämä hobitti Bilbo Reppuli joutuu keskelle näiden armeijoiden välienselvittelyä ja valitsemaan puolensa. Trilogia olisi ollut mahdollista tiivistää kahdeksi elokuvaksi, mutta toisaalta tämä lopullinen välienselvittely viiden armeijan välillä olisi jäänyt melko lyhyeksi, joten siinä mielessä ihan järkevää jakaa kolmeen osaan. Peter Jackson selviytyi hienosti aiempien osien ohjauksesta, tässä kone alkoi ensimmäistä kertaa yskimään ja paikoin Jackson teki tässä aika pahojakin mokia. Niistä huolimatta tämä oli kuitenkin hyvä elokuva, ainakin jos katsotaan kokonaisuutta.

130. Gone Girl (2014) ****½
Hieno elokuva jälleen David Fincheriltä, ei kuitenkaan ihan nappisuoritus. Ben Affleckin esittämä Nick Dunne ilmoittaa hääpäivänään poliisille vaimonsa Amy Dunnen (Rosamund Pike) kadonneen. Alkaa laajat etsinnät ja tutkimukset. Pian Nick huomaa olevansa itse pääepäilty. Perustuu Gillian Flynnin suosittuun saman nimiseen kirjaan, Flynn on myös käsikirjoittanut tämän elokuvan. Täällä Suomessa saisi tehtyä vähän samanlaisen elokuvan Ulvilan surmasta. Molemmissa on paljon yhtymäkohtia, avioliitto, media ja kuinka kaikki ihmiset kuvittelevat tietävänsä totuuden pelkästään sillä perusteella miltä joku ihminen näyttää kameran edessä ja mitä heille mediassa kerrotaan.

131. The Equalizer (The Equalizer: oikuden puolustaja) (2014) ****
Mainio toimintaleffa Denzel Washingtonilta ja Antoine Fuqualta. Denzel esittää elokuvassa mysteeristä miestä nimeltä McCall, joka luulee jättäneensä menneisyytensä taakseen voiden elää normaalia hiljaiseloa. Kun eräs hänen harvoista ystävistään, nuori nainen nimeltä Teri (Chloë Graze Moretz) osoittautuu olevan venäläismafialle työskentelevä huora, ei McCall voi vain seurata sivusta kun tämä miltei pahoinpidellään kuoliaaksi. McCall omaa kykyjä, joilla pystyy hoitelemaan vaaralliset venäläiset pois päiviltä. Samalla hän saa kuitenkin peräänsä venäläismafialle työskentelevän entisen palkkasoturi Teddyn (Marton Csokas), joka ei pysähdy ennen kuin on hoidellut mystisen McCallin hengiltä. Alkaa kahden kyvykkään miehen taistelu. Perustuu varsin löyhästi samannimiseen tv-sarjaan 80-luvulta. Menestyi sen verran hyvin että jatko-osa on suunnitteilla, taitaisi olla peräti ensimmäinen jatko-osa Denzel Washingtonille.

132. Blue Ruin (2013) ****
Vuonna 2007 Jeremy Saulnier ohjasi esikoiselokuvansa Murder Party, jossa osoitti jo hieman lahjakkuuden merkkejä. Sen jälkeen Jeremy toimi kuvaajana useissa elokuvissa ja dokumenteissa, kunnes vuonna 2013 sai valmiiksi tämän toisen elokuvansa, joka on lopullinen osoitus miehen lahjakkuudesta. Blue Ruin on erinomainen pikkurahalla tehty kostotarina. Macon Blairin näyttelijäsuoritus on upea ja vielä upeampi on Jeremyn ohjaus, jossa on tyyliä. Kuvaus on kaunista ja samalla myös rujoa. Väkivaltaiset kohtaukset purskahtavat suoraan katsojan silmille. Elokuva palkittiin Cannesin filmifestareilla ja on saanut muutoinkin ylistystä. Jeremyn seuraavassa elokuvassa Green Room nähdäänkin varsin tunnettuja näyttelijöitä, kuten Patrick Stewart, Imogen Poots ja Anton Yelchin. Mukana myös Macon Blair.

133. The Interview (2014) **
The Interview nousi otsikoihin kun sen tuottanut Sony oli vähällä olla esittämättä elokuvaa laisinkaan teattereissa sen jälkeen kun hakkerit uhkasivat sitä näyttäviä teattereita terroristi-iskuilla. Lopulta lähinnä taide-elokuvia esittävät pikkuteatterit uhmasivat uhkauksia ja ottivat elokuvan ohjelmistoonsa joulupäivänä. Ehtipä jopa presidentti Barack Obama kommentoida tapausta ja kehotti Sonya julkaisemaan elokuvan. Itse elokuva ei ole sisällöltään kaiken kohun arvoinen, kyseessä on nimittäin varsin tyypillinen James Franco/Seth Rogen-komedia huume, pieru ja muine törkyvitseineen. Aihe vain sattuu olemaan varsin ajankohtainen, nimittäin Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un. Franco esittää elokuvassa suosittua julkkiksia haastattelevaa Dave Skylarkia, jonka ohjelmasta Kim sattuu pitämään. Daven tuottaja Aaron Rapport, jota Rogen esittää, haluaisi tehdä vakavampia haastatteluja törkyjuttujen sijaan ja hän onnistuu saamaan yhteyden Kimiin ja varmistaa Davelle yksityishaastattelun Pohjois-Koreassa. Samalla CIA värvää heidät salamurhaamaan Kimin, mutta hommahan ei tietysti mene ihan suunnitellusti. Sonyn tietokoneet hakkeroitiin marraskuussa 2014 ja niiltä varastettiin noin 100 teraa tiedostoja, mukaanlukien The Interviewiin liittyviä tiedostoja. Onkin arveltu että juuri Pohjois-Korea olisi hakkeroinnin takana ja tarkoituksena oli estää elokuvan esittäminen. Näin olikin vähällä käydä, mutta sananvapaus voitti lopulta. Kyse ei siis ole siitä olisiko The Interview jollain tapaa hyvä tai huono elokuva, vaan siitä että sen voi esittää ilman että tarvitsee pelätä ottaako joku taho tai valtio herneet nenäänsä siitä. Seuraavaksi Francon ja Rogenin pitäisikin tehdä Muhammadia käsittelevä törkykomedia, jotta saataisiin senkin osalta sananvapaus todella vapaaksi. Taitaisi vaan seurata vähän muutakin kuin vain uhkauksia siitä elokuvasta.

134. The Maze Runner (Labyrintti) (2014) ***
Thomas (Dylan O'Brien) herää teini-ikäisistä pojista koostuvasta kommuunista, jota ympäröi jättimäinen labyrintti josta ei tunnu olevan ulospääsyä, eikä kukaan muista itsestään muuta kuin nimensä. Uusia jäseniä saapuu aina 30 päivän välein ja jokaiselle jaetaan tehtävä kommuuninssa, useimmat päätyvät rakentajiksi ja viljelijöiksi. Juoksijoiksi kutsutut pojat ovat karkoittaneet labyrinttiä jo useiden vuosien etsien ulospääsyä ja tehtävään valitaankin vain nopeajalkasimmat ja rohkeimmat. Öisin labyrinttiin johtava portti sulkeutuu eikä labyrinttiin jäävillä juoksijoilla ole toivoa selviytyä hengissä. Kommuunia johtava Alby (Aml Ameen) on laatinut säännöt, joita noudattamalla hommat toimivat, joskin toivoa ulospääsystä ei oikein tunnu enää olevan. Thomas alkaakin kyseenalaistaa sääntöjä ja haluaa päästä labyrinttiin samalla kun alkaa nähdä unia menneisyydestään ja tytöstä. Kun samainen tyttö (Kaya Scodelario) saapuu kommuunin uudeksi jäseneksi, alkavat myös labyrintin salat aueta vapautta kaipaavalle Thomasille. Katsomisen arvoinen scifimysteeri. Menestyi sen verran hyvin että jatko-osa on tulossa jo syksyllä 2015. Perustuu James Dashnerin kirjaan, jolle on tehty kaksi jatko-osaa, eli elokuviakin pitäisi tulla ainakin kolme.

135. The Act of Killing (2012) ***
Dokumentti 60-luvulla joukkomurhapartioita johtaneista indonesialaismiehistä, jotka elävät yhä vapaina ja esittävät tässä dokumentissa elokuvan keinoin kuinka suorittivat murhia. Tekojaan katuvien murhaajien sijaan miehet käyttäytyvät kuin filmitähdet ja puhuvat kommunisten murhaamisesta yhtä rennosti kuin kaupassa käymisestä. Katsoin pidemmän ohjaajan version, jossa oli kyllä aivan liikaa tyhjäkäyntiä. Muutoinkin dokumentti olisi kaivannut vähän rytmikkäämpää editointia.

136. Tower Block (2012) ***
Ihan näppärä pikku elokuva. Purku-uhan alla olevan tornitalon ylimmässä kerroksessa on vielä muutama asukas, jotka eräänä lauantaiaamuna heräävät siihen että joku ampuu heitä yksitellen äänivaimennetulla tehokkaalla kiväärillä. Poistumistiet on joko tukittu tai tietävät varmaa kuolemaa. Asukkaiden on siis turvauduttava toisiinsa ja keksittävä ulospääsy selviytyäkseen hengissä.

136. Yat ku chan dik mou lam (Kung Fu Jungle) (2014) **½
Julma tappaja murhaa martial arts-mestareita ympäri Hongkongia. Martial arts-mestari Hahou Mo (Donnie Yen) istuu parhaillaan vankilassa tuomittuna toisen martial arts-mestarin taposta ja haluaa auttaa poliisia löytämään murhaajan saadakseen tuomionsa lyhyemmäksi. Paikoitellen ihan hyvää menoa, mutta etenkin lopputaistelu oltiin pilattu liiallisilla tietokonetehosteilla. Ja vaijereitakin käytettiin vähän liikaa. Sivurooleissa oli iso liuta honkkarileffoista tuttuja ohjaajia ja näyttelijöitä.

137. Foxcatcher (2014) ****
Juonellisesti Bennett Millerin ohjaama Foxcatcher ei tarjoile mitään ihmeellisyyksiä, paremminkin juoni oli aika toissijainen kun keskityttiin näyttämään olympiavoittajaveljesten Mark ja David Schultz (Channing Tatum ja Mark Ruffalo) välistä outoa ystävyyttä ja sen tuhoa maailman rikkaimman suvun poikaan, John du Pontiin (Steve Carell). Tositapahtumiin perustuva elokuva alkaa 80-luvun puolen välin jälkeen veljesten valmistautuessa vuoden 1988 Olympialaisiin, jossa Markin on tarkoitus voittaa jälleen kultaa painissa. Hän on elänyt koko elämänsä ajan isoveljensä Davidin varjossa ja saa vihdoin tilaisuutensa näyttää kaiken osaamisensa kun John kutsuu hänet perustamaansa Foxcatcher-painitiimiin tarjoten myös asuin- ja valmentautumistilat kaikilla mukavuuksilla. Pikkuhiljaa Markille alkaa kuitenkin valjeta Johnin megalomaanisuus. Näyttelijäsuoritukset, etenkin Steve Carrellin nousevat elokuvan keskiöön. Elokuva, ohjaaja ja näyttelijät ovatkin voittaneet jo useita palkintoja ympäri maailmaa. Melko todennäköisesti Foxcatcher tulee voittamaan myös muutaman Oscarin, etenkin Steve Carell on veikkauksissa korkealla.

138. Fury (2014) ****½
Huhtikuu 1945. Liittoutuneet ovat vihdoin etenemässä Natsi-Saksaan. Don "Wardaddy" Collierin (Brad Pitt) johtama Sherman-tankkimiehistö (Shia LaBeouf, Jon Bernthal ja Michael Peña) saa viime hetken lisäyksen kun vastikään alokkaaksi värväytynyt konekirjoittaja Norman Ellison (Logan Lerman) määrätään apuajajaksi ilman pätevää koulutusta. Sodan kauheus selviää nuorukaiselle nopeasti kun miehistö määrätään vihollislinjojen taakse. Loistava sotaleffa David Ayerilta. Vähän kuin Pelastakaa sotamies Ryan, mutta tylympi. Ayer keskittyy seuraavaksi Suicide Squad-supersankarileffan, tai paremminkin superroistoleffan tekemiseen, jonka ohjaa ja käsikirjoittaa.

tiistai 31. joulukuuta 2013

Katsotut elokuvat: Joulukuu 2013

157. jOBS (2013) ***
Draamaelokuva Applen perustaja Steve Jobsista, jota esittää Ashton Kutcher. Enpä hirveästi innostunut roolivalinnasta, mutta nyt elokuvan nähneenä täytyy kyllä myöntää Kutcherin onnistuneen roolissaan melkoisen loistavasti. Jobs kuvataan täydellisyyden tavoittelijana ja melkoisena mulkkunakin, joka onnistui nostamaan Applen maailman arvokkaimmaksi yritykseksi. Elokuva alkaa 60-luvulta ja päättyy 90-luvun lopulle, joina aikoina Jobs koki myös melkoisesti vastoinkäymisiä yrittäessään pysyä Applen johdossa ja luoda samalla mullistavia tietokoneita. Varsin hyvä elokuva, mutta valitettavasti tässä ei oikein päästy pintaa syvemmälle. Näyttelijäsuoritukset olivat parasta antia, käsikirjoituksessa olisi ollut paljonkin parannettavaa.

158. The Family (Mafiaperhe) **½
Robert De Niron esittämä entinen mafiapomo perheineen (Michelle Pfeiffer, Dianna Agron ja John D'Leo) on FBI:n todistajansuojeluohjelmassa. Tällä kertaa perhe siirretään Ranskalaiseen pikkukylään, jossa FBI-agentti (Tommy Lee Jones) yrittää pitää perheen ruodussa. Luc Besson on tällä vuosituhannella ollut parempi tuottaja ja käsikirjoittaja kuin ohjaaja. Tämä oli melko huono yritys tehdä komediaa, puhtaana toimintatrillerinä tämä olisi voinut toimia paremmin. Näyttelijät eivät oikein tuntuneet sopivan rooleihinsa ja väkivalta tuntui suurimmalta osin tarpeettomalta. Bessonin seuraava ohjaustyö Lucy kiinnostaa huomattavasti enemmän.

159. The Conjuring (Kirottu) (2013) *****

160. Insidious: Chapter 2 (2013) **½
James Wanin ohjaama ensimmäinen Insidious oli melkoisen paska kummitusleffa, mutta antoi jo hyviä viitteitä siitä, että mies voi tehdä oikeasti hyvän kummitusleffan. Se ei ole tämä jatko-osa, vaan samana vuonna valmistunut The Conjuring. On tämäkin selkeä parannus ensimmäiseen osaan verrattuna, mutta jostain syystä Wan ei pysty luomaan samanlaista aitoa kauhutunnelmaa nykypäivään sijoittuvaan kummitusleffaan kuin 70-luvulle sijoittuvaan The Conjuringiin. Ja kenties näiden Insidious-leffojen heikkous selittyy myös tuottaja Ore Pelin mukanaololla, mieshän tunnetaan paremmin Paranormal Activity-elokuvista. Kassatuloja nämä ovat siltikin keränneet valtaisasti, joten kolmos osa on jo suunnitteilla, James Wanin mukanaolo tosin on täysin auki, mutta veikkaisin että mies ei tule jatkamaan siinä ohjaajana.

161. The Hobbit: The Desolation of Smaug (Hobitti: Smaugin autioittama maa) (2013) (3D HFR) ****½

162. Heavy Metal Britannia (2010) ***
Dokumentti hevimusiikin syntymisestä Englannissa. Ihan katsomisen arvoinen tekele jos heviä kuuntelee. Aiheesta tosin saa paljon mielenkiintoisempaakin juttua aikaiseksi.

163. Riddick (Unrated Director's Cut) (2013) ***
Kaksi palkkionmetsästäjäryhmää saapuu vaaralliselle planeetalle ottamaan kiinni sinne kuolemaan jätetyn Riddickin (Vin Disel). Ihan kivaa scifitoimintaa, tosin jotkut kohtaukset olivat nolosti tehtyjä. Katsoin pidemmän ohjaajan version, jossa nähtiin enemmän alastomuutta (mm. Katee Sackhoffin paljas rinta) ja verta.

164. Dak siu san fan (Special ID) (2013) *½
Epäonnistunut yritys luoda vanhaa kunnon honkkaritoimintaa. Kuvausten aikana juoni meni kokonaan uusiksi kun toinen päätähdistä Vincent Zhao riiteli Donnie Yenin kanssa ja potkittiin pois elokuvasta. Eivät siis mahtuneet samaan elokuvaan ja valitettavasti elokuva oli se joka pahiten kärsi. Juoni on täyttä paskaa, toimintaa on vain noin parikymmentä minuuttia ja näyttelijäsuoritukset ovat noloja. Traileri on parempi kuin itse elokuva, siinä oli hyvää rytmiä, kunnon iskua ja potkua, itse elokuvassa tunnelmasta ei ollut tietoakaan, jopa toimintakohtauksista puuttui rytmi ja musiikit olivat lällyjä. Enpä voi suositella katsomista.

165. Don Jon (2013) ****
Joseph Gordon-Levittin ohjaama, käsikirjoittama ja tähdittämä Don Jon käsittelee pornoaddiktiota. Naistenkaataja Jon (Joseph Gordon-Levitt) pitää enemmän pornon katselusta kuin seksistä naisten kanssa. Kun mies yrittää kellistää täyden kympin naisen, Barbaran (Scarlett Johansson) sänkyynsä, hän saakin yllättäen pakit ja joutuu niin sanotusti tossun alle kun yrittää vietellä naisen pidemmän kaavan kautta. Ystävyyssuhde opiskelukaveri Estherin (Julianne Moore) kanssa taas auttaa tajuamaan pornoaddiktion haittapuolet. Yllättävän hyvä ensiohjaus Gordon-Levittiltä. Alunperin elokuva sai NC-17-ikärajan Yhdysvalloissa, jonka takia Gordon-Levitt leikkasi rohkeimmat pornomatskut pois mikä on mielestäni ihan hyvä ratkaisu, sillä ei pornoaddiktiota käsittelevässä elokuvassa mitään mällin lentoa sentään tarvitse näyttää.

166. Big Ass Spider (2013) ***½
Viihdyttävä scifikauhukomedia. Alkupuoli oli yllättävänkin laadukas, lopussa meno alkoi mennä jo turhan lällyksi sitä mukaa kun siirryttiin sisätiloista ulos. Greg Grunbergin esittämä tuholaistorjuja jahtaa jättimäistä ulkoavaruuden hämähäkkiä pitkin Los Angelesia. Tehosteet olivat paikoin erinomaisia, paikoin taas melko surkeitakin. Elokuvan tietää roskaleffaksi viimeistään siitä kun Lloyd Kaufman häärii pienessä cameoroolissa. Mukana myös Ray Wise, Ruben Pla, Lin Shaye ja Patrick Bachau. Menee ehdottomasti katsomisen arvoisten hämähäkkileffojen listalle.

167. Prisoners (Vangitut) (2013) ****
Laadukas rikosdraamatrilleri. Palkintoja varmasti saamassa, kenties parikin Oscaria, Hugh Jackman on ainakin vahvoilla miespääosasta. Tosin voi käydä niinkin että jää kokonaan Oscareitta koska muita kovia ehdottaita on tänä vuonna niin paljon. Jackmanin esittämä Keller on tottunut huolehtimaan perheestään itse ja on varautunut kaikkein pahimpiin tilanteisiin varaamalla kellariinsa ruokatarvikkeita, aseita ja muita selviytymiseen tarvittavaa. Kun Kellerin pieni tytär katoaa yhdessä naapurin tyttären kanssa on miehen päätettävä kuinka pitkälle on valmis menemään saadakseen tyttärensä takaisin. Samaan aikaan Jake Gyllenhaalin esittämä etsivä Loki löytää nopeasti epäillyn kidnappaajan, mutta joutuu päästämään tämän vapaaksi todisteiden puuttuessa. Kumpikin tekee omilla tahoillaan kaikkensa löytääkseen tytöt. Eipä ole syyttä tätä kehuttu. Mutta mitä enemmän juonta tarkastelee, sitä enemmän heikkouksia sieltä alkaa löytymään, joten ihan nappisuorituksesta ei ole kyse, mutta jälleen hieno elokuva Incendiesin aiemmin ohjanneelta Denis Villeneuvelta. Mieheltä voi odottaa tämän jälkeen miltei mitä vaan.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Traileri: Special ID

Clarence Fokin ohjaama Special ID saa ensi-iltansa Kiinassa loppuvuodesta 2013. Donnie Yen nähdään pääosassa ja ensimmäisen trailerin perusteella luvassa on runsaasti kunnon toimintaa. Mukana myös Andy On, Collin Chou ja Ken Lo.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

The Grandmaster


Yi dai zong shi (The Grandmaster) (2013)
Ohjaus: Wong Kar Wai
Käsikirjoitus: Wong Kar Wai, Xu Haofeng, Zou Jingzhi
Näyttelijät: Tony Leung Chiu-Wai, Zhang Ziyi, Chang Chen, Zhang Jin, Song Hye-kyo, Wang Qingxiang, Yuen Woo-Ping, Cung Le, Bruce Leung, Lo Mang, Elvis Tsui, Yuen Cheung-Yan, Lau Shun
Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 44
Pisteet: **
Ip Man (Tony Leung Chiu-Wai) on noussut arvostetuksi martial arts-mestariksi ja viettää rauhallista perhe-elämää vaimonsa ja lastensa kanssa Etelä-Kiinassa sijaitsevassa Foshanissa. Mutta rauhasta ei ole enää tietoa kun suurmestari Gong Yutian (Wang Qingxiang) ilmoittaa jääneensä eläkkeelle ja valinneensa jo Pohjois-Kiinan seuraajakseen Ma Sanin (Zhang Jin) ja aikoo valita nyt myös Etelä-Kiinaa edustavan seuraajansa. Ip Man saa kunnian edustaa Etelä-Kiinaa, mutta ensin hänen on voitettava kolme pohjois-kiinalaista mestaria, ennen kuin pääsee kohtaamaan Gongin filosofisessa taistelussa. Gongin tytär Gong Er (Zhang Ziyi) ei suostu katsomaan tapahtumia pelkästään sivusta, vaan haluaa pitää sukunsa kunniaa yllä.
Olipas heikko tekele Wong Kar Wailta. Muutamassa kohtauksessa elokuva heräsi eloon, etenkin taistelukohtauksissa, mutta muutoin The Grandmaster on tylsää ja juonetonta seurattavaa. Taide-elokuvia tekevä Wong Kar Wai on parhaimmillaan erinomainen ohjaaja, mutta huonoimmillaan hän tekee juuri tälläistä sisällötöntä kuonaa. Bruce Leen mestarista Ip Manista on tehty Kiinassa jo kolmekin elokuvaa ennen tätä, joten siinä mielessä ihan kiva ettei tässä mitään perinteistä elämänkertakuvausta oltu tehty kuten niissä, mutta kyllä tähän sentään jonkunlainen juonikin olisi kannattanut mukaan laittaa. Nyt tämä oli enemmänkin elokuvan mittainen musiikkivideo, eli sarja kauniita kuvia peräkkäin ilman todellista sisältöä. Ja aina kun juoni tuntui jollain tapaa käynnistyvän, hypättiinkin samantien kymmeniä vuosia tarinassa eteenpäin tai taaksepäin ja jätettiin katsoja pohtimaan mitä helvettiä tässä nyt taas tapahtui ja ketä oikeasti edes kiinnostaa. Taiteellista paskaa siis, jotan en kyllä voi suositella kenellekään vaikka taistelukohtauksissa ihan hyvää yritystä olikin.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Motorway


Che sau (Motorway) (2012)
Ohjaus: Soi Cheang
Käsikirjoitus: Joey O'Bryan, Szeto Kam-Yuen
Näyttelijät: Shawn Yue, Anthony Wong, Guo Xiaodong, Barbie Hsu, Josie Ho, Gordon Lam Ka-Tung, Li Haitao, Li Guangjie, Michelle Ye
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 277
Pisteet: ***½
Liikennepoliisikokelas Cheung (Shawn Yue) haluaa saada hurjastelijat kiinni, muttei oikein vielä hallitse kuumana käyviä hermojaan tositilanteessa vaikka ajotaitoja löytyykin. Lo (Anthony Wong) on hänen parinsa, muttei enää jaksa vaivautua tekemään työtään samalla asenteella kuin Cheung, sillä Lo on pian jäämässä eläkkeelle. Eräänä päivänä he ottavat kiinni hurjastelijan, joka osoittautuukin etsintäkuulutetuksi Suniksi (Guo Xiaodong), joka on tunnettu pakoautokuski 90-luvulla tehdyistä ryöstöistä. Sun vapauttaa ystävänsä Wongin (Li Haitao) vankilasta ja pitää poliiseja pilkkanaan paetessaan, mukaanlukien myös Cheungia. Niinpä Cheung päättää harjoitella ajamista ja saa samalla selville yllättävän salaisuuden Lo'sta. Lopulta Cheung onkin valmis kohtaamaan Sunin uudestaan.
Soi Cheang on tehnyt vielä melko vähän elokuvia ohjaajauransa aikana, mutta lukeutuu siitäkin huolimatta Hongkongin elokuvaohjaajien parhaimmistoon mm. elokuvillaan Love Battlefield, Dog Bite Dog, Shamo ja Accident. Tämä miehen uusin ohjaus on jälleen varsin hyvä elokuva, joka on sekoitus Drivea ja Initial D:tä. Johnnie To alkoi tuottaa Soin elokuvia Accidentin myötä ja tämä on siis heidän toinen yhteistyö. Elokuvassa onkin melko iso ripaus myös Johnnie To-fiilistä musiikin, kuvauksen ja muutoinkin tunnelman osalta. Isoin ongelma on hivenen kökösti toteutetut takaa-ajokohtaukset, joissa ei ole oikein kunnon jatkuvuuden tunnetta mukana. Editointi on töksähtelevää ja näyttelijäsuoritukset melkoisen onttoja. Anthony Wong vetäisi tosin ihan hyvän roolin eläkkeelle kaipaavana Lo'na. Guo Xiaodong oli myös ihan hyvä veteraanipakoautokuskin roolissa. Shawn Yue oli melkoisen vaisu pääroolissa, yleensä hyvä Josie Ho ei myöskään oikein vakuuttanut poliisikomentaja Wein roolissa ja Barbie Hsu oli melkoisen turha lääkärin roolissa.
Ongelmista huolimattakin Motorway on varsin mainiota seurattavaa jo pelkästään kiinnostavan juonikuvion takia. Ja vaikka takaa-ajokohtaukset melko kökköjä olivatkin, oli niissä mukavasti myös vauhdin tuntua ja jännitettävää. Ihan suositeltavaa katsottavaa siis, varsinkin jos autoleffat kiinnostavat. Soi Cheangilla on työn alla myös The Monkey King, joka tulee olemaan hänen elokuvistaan tähän mennessä kallein, kuulemma lähemmäs 100 miljoonaa dollaria. Päärooleissa on kolme isoa tähteä, Donnie Yen, Chow Yun-Fat ja Aaron Kwok. Nähtäväksi jää miten Soi heidän ohjaamisestaan selviytyy. Jotain ongelmia on ainakin ollut tuotannon kanssa, sillä elokuvan piti saada ensi-iltansa jo vuoden 2012 alussa, mutta siirrettiin lopulta kesälle 2013. Odotukset ovat Kiinassa ainakin melko kovat tuon elokuvan osalta.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Täystyrmäys


Knock Off (Täystyrmäys) (1998)
Ohjaus: Tsui Hark
Käsikirjoitus: Steven E. de Souza
Näyttelijät: Jean-Claude Van Damme, Rob Schneider, Lela Rochon, Paul Sorvino, Michael Wong, Carman Lee, Wymang Wong, Glen Chin, Moses Chan, Lynne Langdon, Ray Nicholas, Jeff Wolfe, Michael Miller, Mark Houghton, Dennis Chan
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 240
Pisteet: **
Tunnetuista vaatemerkeistä halpiskopioita myyvä Marcus Ray (Jean-Claude Van Damme) on lyöttäytynyt yhteen ystävänsä Tommy Hendricksin (Rob Schneider) kanssa ryhtyäkseen laillisiin hommiin V-Six-farkkuedustajana Hongkongissa. Joku on kuitenkin kusettanut heitä pistämällä halpiskopioita myyntiin V-Six-farkuista ja tilannetta tulee selvittelemään emoyhtiön pomo Karen Lee (Lela Rochon). Kaikki viittaa siihen että kusetuksen takana on Marcuksen adoptiovanhempien poika Eddie Wang (Wyman Wong), mitä Marcus ei kuitenkaan usko ja aikoo selvittää kuka on oikeasti asialla. Samalla hänelle selviää Tommyn olevankin CIA-agentti, joka tutkii halpiskopihin liittyvää rikollisuutta. Yhdessä he pääsevät vaarallisten rikollisten jäljille, jotka salakuljettavat halpiskopioissa pommeja ja yrittävät kiristää niillä rahaa. Marcus, Tommy, Karen ja paikallinen poliisi Han (Michael Wong) tekevät kaikkensa estääkseen heitä.
Huono sekasotku. Tsui Hark ohjasi peräkkäin kaksi Jean-Claude Van Dammen tähdittämää toimintaelokuvaa, mutta kummatkin olivat kyllä yhtä heikkoja. Vielä muutamaa vuotta aiemmin Hongkongissa tehtailtiin loistavia elokuvia, mutta kun valta vaihtui vuonna 1997 briteiltä takaisin kiinalaisille, alkoivat monet sikäläiset elokuvantekijät ja näyttelijät paeta Yhdysvaltoihin ja muualle maailman eri kolkkiin koettamaan onneaan. Vallanvaihto näkyi myös tämän elokuvan juonikuviossa. Mitään hirveän ihmeellistähän ei lopulta vallanvaihdon myötä Hongkongin elokuvateollisuudessa tapahtunut, tilannetta vaan pelättiin niin hirveästi että elokuva-ala ajoi toimintansa alas eikä siitä olla toivuttu oikeastaan vielä tänä päivänäkään. Toki hyviä elokuvia ollaan tehty Hongkongissa vuoden 1997 jälkeenkin melkoisen paljon, ennen sitä hyvien määrä oli kuitenkin huomattavasti suurempi. Monet elokuvantekijät ja näyttelijät palasivatkin sinne takaisin melko pian, mutta taidot taisivat jäädä jonnekin matkalle.
Sammo Hung oli tässä kakkoskuvausryhmän ohjaaja ja vastasi osittain myös taistelukohtausten koreografioista, vaikkakin virallisesti kunnia niistä meni Yuen Bunille. Näitä lukuisia hienoja toimintaelokuvia tehneitä ja pekingin oopperakoulussa yhdessä Yuen Wahin, Yuen Biaon ja Jackie Chanin kanssa varttuneita elokuva-alan ammattilaisia ei voi kuitenkaan syyttää yksinään elokuvan huonoudesta, vaan suurin syy löytyy surkeasta editoinnista. Veikkaan että Van Dammella on ollut siinä näppinsä mukana, mieshän on tunnettu siitä että tekee välillä ihan omiakin versioita elokuvistaan ohjaajan selän takana, näin ainakin Hard Targetin kohdalla, onneksi John Woon versio päätyi kuitenkin siitä teattereihin. Tsui Hark tosin editoi elokuvansa 90-luvun lopulla järjestään aika paskoiksi, joten syytä on varmasti ollut myös hänessä. Elokuvan lopusta on joka tapauksessa poistettu melkoinen määrä taistelukohtauksia, etenkin Van Dammen ja pahiksiä esittäneiden Jeff Wolfen ja Michael Millerin välisiä matsiosuuksia.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

The Woman Knight of Mirror Lake


Jian hu nu xia Qiu Jin (The Woman Knight of Mirror Lake) (2011)
Ohjaus: Herman Yau
Käsikirjoitus: Erica Lee
Näyttelijät: Huang Yi, Dennis To, Anthony Wong, Kevin Cheng, Rose Chan, Pat Ha, Lam Suet, Xiong Xin Xin, To Yu-Hang, Lau Siu-Ming
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 162
Pisteet: ****½
Erinomainen tositapahtumiin pohjautuva martial arts-draama kiinalaisesta runoilijasta ja vapaustaistelija Qiu Jinistä.
Eletään Qing-dynastian viimeisiä aikoja 1900-luvun alussa. Vapaustaistelija Qiu Jin (Huang Yi) jää kiinni taisteltuaan urheasti Ao Fengiä (Xiong Xin Xin) ja tämän johtamia armeijan joukkoja vastaan. Mantsuvirkamies Li (Anthony Wong) saa estettyä Qiun teloituksen määräämällä tämän kuulusteltavaksi. Qiuta sympatiseeraava Li tuntee hänet ennen kaikkea runoistaan, joita Qiu kirjoitti jo lapsesta lähtien. Qiu alkaakin muistella elämäänsä vankeudessa ollessaan. Hän varttui tuon ajan perinteisessä perheessä, jossa tytöt opetettiin pienistä pitäen alistumaan miesten tahtoon. Hänen isänsä kuitenkin salli Qiulle vapauksia ja opetti tämän lukemaan, kirjoittamaan ja harjoittamaan taistelulajeja. Perinteet velvoittivat Qiun kuitenkin menemään järjestetysti naimisiin Ting-junin (Kevin Cheng) kanssa ja saamaan lapsia. Naisten oikeuksien ajaminen vei hänet kuitenkin opiskelemaan Japaniin, jossa tasa-arvo oli jo paremmin käytössä. Samalla hän tutustui vallankumouksellisia johtavaan Xu Xiliniin (Dennis To), jonka joukkoihin liittyi kukistaakseen kansaa sortavan Qing-dynastian.
Qiu Jin oli todellakin tunnettu kiinalainen vapaustaistelija, joka syntyi vuonna 1875 ja koulutti 1900-luvun alussa vallankumouksellisia taistelemaan Qing-dynastian joukkoja vastaan. Hän jäi myös kiinni, mutta enpä kerrokaan tämän enempää hänen kohtalostaan. Sen voi selvittää itse katsomalla tämän hienon elokuvan, jonka ohjauksesta vastaa hieman yllättäen parhaiten sairaista eksploitaatioelokuvistaan The Untold Story ja Ebola Syndrome tunnettu Herman Yau. Viime vuosina Herman on siirtynyt tekemään tälläisiä vakavammin otettavia draamoja. Ei ihan heti uskoisi miehestä, jonka elokuvissa mm. raiskataan naisia, tapetaan vanhuksia ja lapsia, syödään ihmislihaa, juodaan kusta ja syljetään ebola-virusta ohikulkijoiden päälle. Mutta niin vain Herman tekee nykyään näköjään oikeastaan niitä parhaita Hong Kong elokuvia ainakin tämän perusteella ja näyttää vaikkapa Tsui Harkille mallia miten homma tehdään kunnolla. 90-luvullahan Tsui Hark nimenomaan vastasi laadukkaista martial arts-draamoista, mutta tekee nykyään aika heikkotasoisia ja surkeilla tehosteilla pilattuja kökköyksiä. Muutama poikkeus tosin onneksi löytyy niidenkin joukosta. Mutta Hermanille vaan kaikki kunnia tästä ja toivottavasti saa vapaat kädet seuraavien elokuvien parissa. En tosin tarkoita sitäkään, etteikö Hermanin 90-luvun ohjaukset olisi hyviä, päinvastoin, nehän olivat todella loistavaa katsottavaa kaikessa sairaudessaan. Mutta mies on selkeästi myös kehittynyt elokuvantekijänä niistä ajoista.
Elokuvan kuvaus on mukavan jämäkkää ja värimäärittely on tehty huolella. Voisi jopa sanoa että parasta kuvausta mitä Hong Kong elokuvissa on nähty noin viidentoista vuoden sisällä. Tai parhaiden kuvausten joukkoon kuuluvaa ainakin. Lavastus ja puvustus ovat myös onnistuneita. Näyttelijät on valittu hyvin rooleihinsa. Etenkin Huang Yi osoittaa olevansa yksi tämän hetken parhaimmista naisnäyttelijöistä Kiinassa. Dennis To oli myös erinomainen rillipäisenä Xu Xilinä, jonka jalka nousee mukavasti taistelukohtauksissa. Muut näyttelijät jäivät vähän enemmän sivuhahmoiksi, mutta ei heistä mitään pahaa sanottavaa kyllä keksi. Oli myös hienoa nähdä Xiong Xin Xin jälleen pahisroolissa. Toimintakoreografiasta vastasi Tony Leung Chiu-Hung, joka on tehnyt loistavaa jälkeä. Tuli 90-luvun parhaat mättöleffat mieleen. Tätä uskaltaa verrata jopa Jet Lin tähdittämään legendaariseen Fist of Legendiin, jossa oli hieman samankaltainen juonikuvio. Juonen osalta tämä ei toiminut tosin aivan yhtä hyvin, eikä taistelukohtauksetkaan niin loistavia olleet kuin siinä. Mutta verrata uskaltaa siis, mikä on jo aika kova juttu. Hyvät mättöleffat ovat olleet todella vähissä viime vuosina ja aina hienoa, kun joku nousee muiden yläpuolelle. Erica Leen kirjoittamassa kässärissä olisi ollut hivenen hiomista, etenkin aivan lopusta jäi hivenen laimea maku, mutta muutoin kyllä erinomaista työtä senkin osalta. Suosittelen ehdottomasti katsottavaksi.