Korttelivahdit

The Watch (Korttelivahdit) (2012)

Ohjaus: Akiva Schaffer

Käsikirjoitus: Jared Stern, Seth Rogen, Evan Goldberg

Näyttelijät: Ben Stiller, Vince Vaughn, Jonah Hill, Richard Ayoade, Rosemarie DeWitt, Will Forte, Mel Rodriguez, Doug Jones, Erin Moriarty, Nicholas Braun, R. Lee Ermey

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 272

http://www.imdb.com/title/tt1298649/

Pisteet: **

Heikko scifikomedia.

Evan Trautwig (Ben Stiller) on aktiivinen toimija asuinyhteisössään ja pyörittää menestyvää Constco-markettia. Eräänä yönä marketin yövartija murhataan raa'asti ja Evan päättää perustaa naapurivahtiryhmän selvittääkseen murhan ja muutoinkin pitämään naapuruston turvallisena. Hän saa seurakseen kovaäänisen Bobin (Vince Vaughn), poliisiksi halunneen Franklinin (Jonah Hill) ja vastaeronneen Jamarcusin (Richard Ayoade). Naapurivahtihommista ei tietysti tule moisen joukon kanssa mitään, mutta sattumalta he saavat kuitenkin selville että avaruusolennot ovat alkaneet murhata ihmisiä ja aikovat vallata maailman. Ryhmän on siis työnnettävä sormensa avaruusolentojen keilapalloon, kosketeltava niiden mällimäistä verta ja estettävä niiden maailmanvalloitussuunnitelmat.

Akiva Schafferin ensimmäinen kokopitkä elokuva Hot Rod oli mainio komedia. Tämä miehen toinen kokopitkä elokuva onkin sitten melkoisen epäonnistunut tekele kaikin tavoin. Elokuvalla ei tunnu olevan edes kunnon ideaa, kunhan vaan jotain on keksitty jotta saadaan parit komediatähdet samaan elokuvaan kertomaan huonoja vitsejä ja tappamaan avaruusolentoja. Ben Stiller, Vince Vaughn, Jonah Hill ja Richard Ayoade vetäisevät roolinsa melkoisen kuivakkaasti ja ovat lähinnä ärsyttäviä. Alunperin elokuvasta pitikin tulla Ghostbusters – haamujengin kaltainen lapsiyleisölle suunnattu komedia, mutta kun pääosaan alunperin kaavailtu Will Ferrell jätti projektin niin Seth Rogen ja Evan Goldberg kirjoittivat Jared Sternin alkuperäisen käsikirjoituksen uusiksi ja aikuisyleisölle suunnatuksi.

Ohjaajaksi oli alunperin ehdolla David Dobkin ja sitten Peter Segal, mutta lopulta pestin sai siis Akiva Schaffer. Kuvaukset tehtiin vuoden 2011 lopulla ja 2012 alussa. Elokuvan nimen piti olla alunperin Neighborhood Watch, mutta helmikuussa 2012 sattuneen tummaihoisen pojan ampumisen jälkeen, jossa syyllinen oli siis naapurivahti, päätettiin nimi muuttaa muotoon The Watch ja elokuvan juliste ja traileri vedettiin pois netistä. Mainonnassa keskityttiin sen jälkeen avaruusolentoihin. 68 miljoonaa dollaria maksanut elokuva sai melko kylmän vastaanoton kriitikoilta eikä yleisökään hirveästi sille lämmennyt. Kassatuloja kertyi siitäkin huolimatta maailmanlaajuisesti lähes 66 miljoonaa dollaria, joten miksikään flopiksi elokuvaa ei voida kutsua kun tuloja on tulossa myös dvd- ja blu-ray-myynnistä/vuokrauksesta.

Battleship

Battleship (2012)

Ohjaus: Peter Berg

Käsikirjoitus: Erich Hoeber, Jon Hoeber

Näyttelijät: Taylor Kitsch, Alexander Skarsgård, Rihanna, Brooklyn Decker, Tadanobu Asano, Hamish Linklater, Liam Neeson, Peter MacNicol, John Tui, Jesse Plemons, Gregory D. Gadson, Jerry Ferrara, Adam Godley, Rico McClinton, Joji Yoshida

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 199

http://www.imdb.com/title/tt1440129/

Pisteet: *

Battleshipin nähtyään jokainen avaruusolento tajuaa kiertää maapallon mahdollisimman kaukaa.

Eletään vuotta 2005 planeetta Maalla. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto NASA löytää kaukaa avaruudesta maan kaltaisen planeetan, planeetta G:n jolla uskotaan olevan älyllistä elämää. Vuotta myöhemmin Havaijilla sijaitsevasta asemasta aletaan lähettää voimakasta signaalia maan kiertoradalla olevaan satelliittiin ja sen kautta kohti kaukaista planeettaa tarkoituksena yrittää ottaa yhteyttä sinne. Samaan aikaan Alex Hopper (Taylor Kitsch) juhlistaa synttäreitään isoveljensä, Yhdysvaltain laivastossa palvelevan Stone Hopperin (Alexander Skarsgård) kanssa baarissa ja yrittää illan päätteeksi tehdä vaikutuksen kauniiseen Samantha Shaneen (Brooklyn Decker) hankkimalla tälle syötäväksi kanaburriton, jonka saisi lähikaupasta. Sepä sattuu kuitenkin menemään kiinni, joten Alex murtautuu sinne ja joutuu tietysti poliisien kanssa vaikeuksiin. Stone pistää veljensä ruotuun pakottamalla hänet liittymään laivastoon.

Siirrytään vuoteen 2012, samaisella planeetta Maalla. Alex on kohonnut luutnantiksi ja Samanthasta on tullut hänen tyttöystävänsä. He suunnittelevat menevänsä naimisiin, mutta Alexin pitää vielä pyytää lupa Samanthan isältä Terrance Shanelta (Liam Neeson), joka on sattumoisin laivaston tiukkakäytöksinen amiraali. Luvan pyytäminen epäonnistuukin pahemman kerran kun Alex ajautuu tappeluun japanilaisen kapteeni Yugi Nagatan (Tadanobu Asano) kanssa, jota vastaan kilpailee ystävällismielisesti laivastojen välisessä RIMPAC-harjoituksessa Havaijin vesillä. Seurauksena Alex tullaan erottamaan laivastosta heti harjoituksen päätyttyä. Samaan aikaan avaruudesta lähestyy viisi avaruusolioiden lähettämää alusta, joista yksi osuu satelliittiin ja tuhoutuu pudottuaan Hongkongiin. Neljä muuta alusta laskeutuu samoihin vesiin Havaijille joilla Alex seilaa veljensä Stonen kanssa. Alex lähetetään tutkimaan lähemmin oudon näköistä alusta, joka pystyttää yllättäen läpipääsemättömän voimakentän Havaijin ympärille ja estää kaiken yhteydenpidon sen sisällä. Laivastolla on voimakentän sisässä vain muutama alus, jotka joutuvat laivanupotustaisteluun paremmin aseistettujen ja lentämäänkin pystyvien avaruusalusten kanssa. Alexin on korkea-arvoisimpana johdettava joukkoja ja pidettävä kuuma päänsä kylmänä. Apua hän saa Nagatalta sekä Oahu-saarella olevalta Samanthalta, joka taistelee siellä maihin nousseita avaruusolioita vastaan amputoidun ex-sotilas Mick Canalesin (Gregory D. Gadson) ja tiedemies Cal Zapatan (Hamish Linklater) kanssa.

Kuinka tehdä Laivanupotus-lautapelistä elokuva? No näköjään heittämällä sekaan avaruusaluksia, isoja aseita, isoja räjähdyksiä, isotissinen bikinimalli Brooklyn Decker, laulaja Rihanna, hölmö juonikuvio ja nolostuttavia vitsejä sekä kuluttamalla 209 miljoonaa dollaria sen tekemiseen. Laivanupotushan keksittiin alunperin ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sitä pelattiin ensin ihan vain kynällä ja paperilla. Lautapelinä se julkaistiin vasta 60-luvulla ja myöhemmin yksi isoimmista lautapelivalmistajista nimeltä Hasbro teki siitä suositun versionsa. Kun Hasbro 2000-luvulla saavutti valtavaa menestystä Transformers-elokuvilla, jotka siis perustuvat Hasbron leluihin, päätti tämä lelu- ja lautapelifirma alkaa tuottamaan elokuvia myös itse ja tuloksena syntyi tämä Hasbro Studiosin ensimmäinen elokuva. Tulossahan on myös Hasbron leluihin ja lautapeleihin perustuvat elokuvat G.I Joe: Retaliation, Cluedo, Candy Land, Strech Armstrong ja neljäs Transformers-elokuva, jotka Hasbro Studios siis tuottaa yhdessä muiden studioiden kanssa.

Elokuvan ohjannut Peter Berg aloitti elokuvauransa näyttelijänä 80-luvun lopulla ja tuli tunnetuksi mm. rooleistaan elokuvissa Tahdon voitto ja Valo taivaalta sekä etenkin tv-sarjasta Chicagon lääkärit. 90-luvun lopulla Berg alkoi myös ohjata elokuvia. Esikoisohjaus Sairasta sakkia oli musta komedia, Pako viidakkoon toimintakomedia, Friday Night Lights urheiludraama, The Kingdom toimintatrilleri ja Hancock supersankarikomedia. Niistä isoin menestys on ollut Hancock, jonka turvin Berg onkin siirtynyt tekemään ison budjetin elokuvia. Battleship on Bergin kallein elokuva tähän mennessä muttei kyennyt nousemaan Hancockin tasolle kassatuloissa. Yhdysvalloissa elokuva oikeastaan floppasi keräten vain 64 miljoonaa dollaria. Yhteensä kassatuloja kertyi ympäri maailmaa kuitenkin 301 miljoonaa dollaria, joten kovin isosta flopista ei ole kyse, varsinkin kun dvd/blu-ray-myynnistä on tulossa vielä melkoisesti tuloja. Bergin tarvitsee kuitenkin saada seuraavalla elokuvallaan huomattavasti isommat kassatulot jos meinaa jatkaa näiden kalliiden elokuvien tekemistä. Tulossa oleva Hancockin jatko-osa sellainen tulee melkoisen varmasti olemaankin.

Battleship on hämmästyttävän typerä elokuva. Asennoiduin katsomaan sen aivot narikkaan jättäen, mutta edes se ei saanut sitä tuntumaan millään tavalla viihdyttävältä. Mukana oli muutamia ihan osaavia näyttelijöitä, joiden puolesta lähinnä hävetti katsoessa heidän esiintymistään. Liam Neesonille tälläiset paskaelokuvat eivät tietysti tee mitään, mutta Tadanobu Asanon kaltaiset näyttelijät voisivat kyllä katsoa vähän paremmin mihin rooleihin suostuvat. Varsin hyvää palkkaa he ovat toki saaneet, mikä kyllä selittääkin mukanaolon. Taylor Kitschille tämä oli jo toinen perättäinen (ainakin osittain) flopannut elokuva, aiempihan oli John Carter, joten mies tarvitsisi nopeasti menestyselokuvan jos meinaa päärooleja jatkossakin tehdä. Mies saatetaan nähdä tulossa olevassa Need for Speed-elokuvassa, joka voisi hänelle menestystä tuodakin. Brooklyn Decker ei edelleenkään osaa näytellä, mutta mieluusti kyllä ampuisin siittiötorpedoni syvälle hänen sisäänsä jos tilaisuuden saisin. Sellaiset terveiset täältä USS Elokuvatirkistelijältä Brooklynille jos vaikka sattuisi tätä lukemaan. Rihannan mukanaolo oli juuri niin naurettavaa kuin miltä kuulostaakin.

Battleshipin voi muuten katsoa myös avaruusolentojen näkökulmasta. Tyhmät amerikkalaiset sotahullut alkavat hyökätä heidän kimppuunsa, jolloin he joutuvat puolustautumaan. Jos keskittyy seuraamaan tapahtumia tästä näkökulmasta, saa elokuvasta huomattavasti enemmän irti. Elokuvan isoin vitsi onkin se, että sen sisään on piilotettu sodanvastainen sanoma ja ihmisen sotahulluus ja suoranainen idioottimaisuus esitetään melkoisen selkeästi, mutta tyhmä katsoja ei tätä tietystikään tyhmyydeltään edes tajua. Ja kaiken lisäksi Yhdysvaltain armeija on antanut elokuvalle tukensa antamalla tekijöiden käyttöön sotalaivoja, lentokoneita, miehistöä ja aseita tajuamatta mistä elokuvassa pohjimmiltaan onkaan kyse. Käsikirjoittajakaksikko Erich Hoeber ja Jon Hoeber ovatkin varmasti nauraneet räkäisesti elokuvan mennessä tuotantoon. Valitettavasti edes se ei tee Battleshipistä hyvää elokuvaa.

Valo taivaalta

Fire in the Sky (Valo taivaalta) (1993)

Ohjaus: Robert Lieberman

Käsikirjoitus: Tracy Tormé

Näyttelijät: D.B. Sweeney, Robert Patrick, Craig Sheffer, Peter Berg, Henry Thomas, Bradley Gregg, Noble Willingham, Kathleen Wilhoite, James Garner, Gerogia Emelin, Scott MacDonald

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 197

http://www.imdb.com/title/tt0106912/

Pisteet: ***½

Yksi parhaimmista ufosieppauselokuvista.

Joukko metsureita palaa kotikylään myöhäisen työpäivän jälkeen ja väittävät yhden heistä joutuneen avaruusolentojen sieppaamaksi. Paikallinen sheriffi Blake Davis (Noble Willingham) kutsuu luutnantti Frank Wattersin (James Garner) avuksi tapausta tutkimaan. Tämä aloittaa kuulustelemalla metsureita, joiden pomo Mike Rogers (Robert Patrick) alkaa kertomaan mitä päivän aikana ja ennen kaikkea yöllä oikein tapahtui. He näkivät kotiin lähtiessään valoja taivaalla ja pysähtyivät katsomaan tarkemmin taivaalla ollutta tunnistamatonta lentävää esinettä, jolloin Travis Walton (D.B. Sweeney) nousi autosta ja joutui valosäteen nostamaksi ja näytti kuolevan. Muut pakenivat autolla, mutta Mike palasi vielä etsimään Travisia kuitenkaan löytämättä häntä. Juuri kukaan ei tietysti usko heidän tarinaansa, etenkään Watters, joka epäilee jonkun heistä murhanneen Travisin kun häntä ei löydy laajoista etsintönnöistä huolimatta. Todennäköisin epäilty vaikuttaisi olevan aiemmin rikoksista tuomittu kuumapäinen Allan Dallis (Craig Sheffer). Mike ja muut metsurit joutuvatkin vakuuttelemaan syyttömyyttään ja ovat valmiita jopa valheenpaljastuskokeeseen.

Uskoipa ufojen ja avaruusolentojen olevan olemassa tai ei, on aihe erittäin kiinnostava. Itse kiinnostuin aiheesta ala-asteikäisenä, suurimpana innoittajana oli tietysti Salaiset kansiot-tv-sarja, jota muuten alettiin tekemään samana vuonna kun tämä elokuva valmistui. Valo taivaalta perustuu tositapahtumiin. Travis Walton todellakin katosi oikeasti Arizonassa Yhdysvalloissa 5. marraskuuta vuonna 1975. Seitsemän metsuria oli palaamassa koteihinsa työpäivän päätteeksi ja näkivät taivaalla tunnistamattoman kirkkaan esineen. Travis Walton nousi autosta katsomaan sitä lähempää, jolloin sinertävän vihreä valosäde osui häneen ja kaatoi hänet maahan. Muut pakenivat peloissaan autolla, mutta palasivat rauhoituttuaan etsimään häntä. Travis oli kuitenkin kadonnut, kuten myös ufo. Elokuvan juonikuvio eroaa siis hieman todellisista tapahtumista. Poliisit etsivät Travisia tuloksetta ja alkoivat epäillä jonkun metsureista surmanneen hänet. Tapaus herätti välittömästi kiinnostusta myös mediassa. Tv-kuvausryhmien lisäksi paikalle ilmaantui myös ufotutkijoita ja ties mitä hörhöjä. Jos haluat välttyä spoilerilta, ei kannata lukea seuraavaa tekstiä, sillä aion paljastaa osittain mitä kävi. Travis nimittäin löydettiin viisi päivää myöhemmin katoamisestaan, pelokkaana ja sekavana. Vuonna 1978 Travis julkaisi kirjan The Walton Experience, josta voi lukea tarkemmin hänen kokemuksistaan katoamisajalta. Spoilerit päättyvät tähän.

Elokuvassa ufon sisässä olemista kuvataan varsin vakuuttavasti. Valo taivaalta onkin saanut kiitosta erityisesti ufokohtausten toteutuksesta, eikä todellakaan syyttä. Kohtaukset ovat elokuvan parasta antia, tosin itse jäin kaipaamaan niitä enemmänkin. Mistään erityisen loistavasta elokuvasta ei silti ole kyse, mutta varsin mainiosti käsiteltiin sekä ufoihin uskovien näkökulmaa sekä niitä valheina pitävien näkökulmaa. Robert Patrick, D.B. Sweeney ja James Garner tekevät hyvät roolisuoritukset, eikä pahaa sanottavaa löydy Peter Bergin ja Craig Shafferin roolisuorituksistakaan. Heistä Peter Berg on sittemmin siirtynyt myös ohjaajaksi ja tehnyt mm. elokuvat Pako viidakkoon, Hancock ja Battleship, joista viimeisessä ulkoavaruuden olennot haastavat maan asukkaat Laivanupotus-peliin. Valo taivaalta ohjannut Robert Lieberman on ohjannut muutoin lähinnä vain tv-sarjojen jaksoja, mukaanlukien yhden jakson Salaisia kansioita. Robert Patrickhan nähtiin myös kyseisessä sarjassa kahdeksannella tuotantokaudella. Itse suhtaudun Travis Waltonin ufosieppaukseen melkoisen epäilevästi, mutta kuitenkin avoimin mielin. Valo taivaalta kuvaa hyvin tapausta useasta näkökulmasta ja tekee sen vakuuttavasti. Suositeltavaa katsottavaa siis.