ParaNorman

ParaNorman (2012)

Ohjaus: Chris Butler, Sam Fell

Käsikirjoitus: Chris Butler

Äänirooleissa: Kodi Smit-McPhee, Tucker Albrizzi, Anna Kendrick, Casey Affleck, Christopher Mintz-Plasse, Leslie Mann, Jeff Garlin, Elaine Stritch, Bernard Hill, Jodelle Ferland, Tempestt Bledsoe, Alex Borstein, John Goodman

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 280

http://www.imdb.com/title/tt1623288/

Pisteet: ***

Pikkukylä Blithe Hollowissa asuva Norman (ääniroolissa Kodi Smit-McPhee) on erilainen kuin kylän muut lapset, hän pystyy nimittäin näkemään kuolleita ja puhumaan heidän kanssaan. Normania pidetäänkin friikkinä niin koulussa kuin kotonakin, jossa juttelee edesmenneen isoäitinsä (ääniroolissa Elaine Stritch) kanssa päivittäin. Normanin isä (ääniroolissa Jeff Garlin) on kyllästynyt poikansa hulluihin höpinöihin ja samaa mieltä on hänen isosiskonsa Courtney (ääniroolissa Anna Kenrick). Ainoastaan Normanin äiti (ääniroolissa Leslie Mann) yrittää olla hänen puolellaan, tiettyyn pisteeseen asti. Koulussa Normania kiusataan alituiseen, etenkin Alvinin (ääniroolissa Christopher Mintz-Plasse) toimesta. Normanin ainut ystävä on liikalihavuudestaan kiusattu Neil (ääniroolissa Tucker Albrizzi), jonka mielestä Norman on mukavaa seuraa. Eräänä päivänä Normanin hulluna pidetty eno (ääniroolissa John Goodman) kertoo myös pystyvänsä näkemään kuolleita ja puhumaan heidän kanssaan. Hän kertoo myös että Normanin täytyy suojella kylää vuosisatoja vanhalta kiroukselta, jonka noita langetti kylän päälle. Pian Norman kokeekin elämänsä seikkailun joutuessaan pakenemaan eläviä kuolleita samalla kun yrittää selvittää noidan langettaman kirouksen salaisuuden.

ParaNorman yhdistää lapsille suunnattua seikkailukomediaa ja kauhua hitusen liian tylsästi. Meno ei missään vaiheessa vienyt mukanaan. Kyseessä on toinen nukkeanimaatioelokuva joka on tehty kokonaan 3D-tekniikalla, ensimmäinenhän oli Coraline ja toinen todellisuus. Kuvaukset aloitettiin vuosien 2009 ja 2010 vaihteessa ja ne kestivät noin kaksi vuotta. Kameroina käytettiin Canonin EOS 5D Mark II-digijärjestelmäkameroita, joita oli käytössä yhteensä kuusikymmentä. Toinen ohjaajista, Chris Butler, joka myös käsikirjoitti elokuvan, vastasi Coraline ja toinen todellisuus animaation kuvakäsikirjoituksen teosta ja näki siinä läheltä miten nukkeanimaation tekeminen 3D-tekniikalla tehdään. Aiemmin mies oli vastannut Tarzan 2:sen ja Corpse Briden kuvakäsikirjoitusten teosta. Ohjaamisessa Chris sai avukseen Sam Fellin, joka on ohjannut aiemmin animaatiot Virran viemää ja Desperadon taru. Elokuvan tuottanut animaatiostudio Laika on tehnyt aiemmin elokuvat Corpse Bride ja Coraline ja toinen todellisuus. Ensi-iltansa ParaNorman sai elokuussa 2012 ja menestyi varsin hyvin. Noin 60 miljoonaa dollaria maksanut elokuva keräsi kassatuloja maailmanlaajuisesti noin 97 miljoonaa dollaria. Monet kriitikotkin ovat kehuneet elokuvaa. Moitteita taas on tullut siitä että elokuva on vähän liian pelottava pienille lapsille.

Elokuva ei tosiaan saanut ainakaan minua missään vaiheessa kunnolla innostumaan ja juonikuvio oli liian köyhä. Zombihahmot eivät oikein toimineet ja todellinen kauhu oli elokuvasta kaukana. Jos lasten kanssa haluaa katsoa jotain vähän pelottavampaa elokuvaa niin kyllähän tämä siinä tapauksessa on ihan katsomisen arvoinen tekele. Jos ei muuta niin voi spottailla vaikka kauhuelokuvista tuttuja asioita, kuten Jason Vorheesin jääkiekkomaskin ja Halloweenin tunnismusiikin.

Pilvikallion vauhtikisat

Flåklypa Grand Prix (Pinchcliffe Grand Prix/Pilvikallion vauhtikisat) (1975)

Ohjaus: Ivo Caprino

Käsikirjoitus: Kjell Aukrust, Remo Caprino, Kjell Syversen, Ivo Caprino

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 170

http://www.imdb.com/title/tt0073000/

Pisteet: ****

Mainiosti toteutettu nukkeanimaatio.

Pienessä Pilvikallion kylässä keksijä Reodor Felgen (suomenkielisessä versiossa nimellä Aleksi Pellinen) elelee eläinystäviensä Solan-harakan (suom. Pekka Nokkari) ja Ludvig-siilin (suom. Taavi) kanssa onnellisesti kallion huipulla. Roedor korjailee työkseen polkupyöriä ja tekee kukkakeppejä, mutta suurimman osan ajasta hän kehittelee uusia keksintöjä. Optimistinen Solan rakastaa vauhdin hurmaa, kun taas pessimistinen Ludvig pelkää kaikkea mahdollista. Eräänä päivänä heille selviää, että Reodorin entinen assistentti Rudolf Blodstrupmoen (suom. Valtteri Kehviläinen) on varastanut Roedorin keksinnön ja hänestä on tullut maailman paras kilpa-ajaja. Reodorilla on kuitenkin vielä parempi keksintö, nimittäin Il Tempo Gigante-nimellä kulkeva ihmeauto, jolla Rudolfin menopelin voittaisi mennen tullen. Heillä ei ole kuitenkaan rahaa auton rakentamiseen. Solan löytää kuitenkin heille rahoittajaksi öljysheikki Ben Redic Fy Fazanin ja pian he ovatkin valmiita kohtaamaan Rudolfin Pilvikallion vauhtikisoissa.

Vuonna 1970 norjalainen nukkeanimaatiohjaaja Ivo Caprino alkoi tekemään 25-minuuttista nukkeanimaatiota televisioon ilman kunnollista juonikuviota. Puolentoista vuoden kuluttua sen tekeminen kuitenkin keskeytettiin. Ivon poika Remo Caprino sai vuotta myöhemmin idean tehdä kokopitkän nukkeanimaatioelokuvan, jota lähdettiin suunnittelemaan aiemman idean pohjalta. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin valmistui Flåklypa Grand Prix, joka Suomessa tunnetaan nimellä Pilvikallion vauhtikisat. Tekijäporukka koostui noin viidestä hengestä, Ivo ohjasi ja animoi, Bjarne Sandemose rakensi lavasteet ja autot ja hoiti teknisen puolen, Ingeborg Riiser suunnitteli nuket, Gerd Alfsen teki puvut ja rekvisiitan ja Charley Patey kuvasi. Ensi-iltaan elokuva saatiin vuonna 1975, jolloin se nousi valtaisaan suosioon Norjassa ja saavutti suurta menestystä myös muissa Pohjoismaissa, Venäjällä ja Japanissa. Norjassa lippuja on myyty 5,5 miljoonaa kappaletta kun maan asukasluku on 4,5 miljoonaa.

Parasta elokuvassa on upean yksityiskohtaisesti toteutettu nukkeanimaatio. Ivo Caprino oli perfektionisti ja teki jopa musiikkikohtauksissa nähtävät soittimet nuotilleen oikein. Hahmot on saatu kivasti eläviksi ja autokohtauksissa on todellista vauhdin tuntua. Ivo rakensi Il Tempo Gigantesta myös oikean auton kokoisen version, jossa on jopa toimiva suihkumoottori mukana. Autosta onkin tullut pakollinen nähtävyys Norjalaisille. Reodorin, Solanin ja Ludvigin lisäksi elokuvasta jää hyvin mieleen myös rumpuja soittava Manuel-oranki ja naarasharakka. Heukkoutena voi pitää juonta, joka on lopulta vähän liiankin yksinkertainen. Etenkin kokopitkäksi elokuvaksi. Pituutta olisi melko helposti voinut lyhentää 5-10 minuutilla juonen kärsimättä laisinkaan. Toisaalta mitään tämän ihmeellisempää juonikuviota ei aina tarvita ja Pilvikallion vauhtikisat on siitä hyvä osoitus. Lapsille Pilvikallion vauhtikisat on erittäin suositeltavaa katsottavaa ja olisin itsekin varmasti pitänyt tästä vieläkin enemmän lapsena. Mutta oikein hyvin tämä toimi näin aikuisiälläkin.