Flåklypa Grand Prix (Pinchcliffe
Grand Prix/Pilvikallion vauhtikisat) (1975)
Ohjaus: Ivo Caprino
Käsikirjoitus: Kjell Aukrust,
Remo Caprino, Kjell Syversen, Ivo Caprino
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro:
170
Pisteet: ****
Mainiosti toteutettu nukkeanimaatio.
Pienessä Pilvikallion kylässä
keksijä Reodor Felgen (suomenkielisessä versiossa nimellä Aleksi
Pellinen) elelee eläinystäviensä Solan-harakan (suom. Pekka
Nokkari) ja Ludvig-siilin (suom. Taavi) kanssa onnellisesti kallion
huipulla. Roedor korjailee työkseen polkupyöriä ja tekee
kukkakeppejä, mutta suurimman osan ajasta hän kehittelee uusia
keksintöjä. Optimistinen Solan rakastaa vauhdin hurmaa, kun taas
pessimistinen Ludvig pelkää kaikkea mahdollista. Eräänä päivänä
heille selviää, että Reodorin entinen assistentti Rudolf
Blodstrupmoen (suom. Valtteri Kehviläinen) on varastanut Roedorin
keksinnön ja hänestä on tullut maailman paras kilpa-ajaja.
Reodorilla on kuitenkin vielä parempi keksintö, nimittäin Il Tempo
Gigante-nimellä kulkeva ihmeauto, jolla Rudolfin menopelin voittaisi
mennen tullen. Heillä ei ole kuitenkaan rahaa auton rakentamiseen.
Solan löytää kuitenkin heille rahoittajaksi öljysheikki Ben Redic
Fy Fazanin ja pian he ovatkin valmiita kohtaamaan Rudolfin
Pilvikallion vauhtikisoissa.
Vuonna 1970 norjalainen
nukkeanimaatiohjaaja Ivo Caprino alkoi tekemään 25-minuuttista
nukkeanimaatiota televisioon ilman kunnollista juonikuviota.
Puolentoista vuoden kuluttua sen tekeminen kuitenkin keskeytettiin.
Ivon poika Remo Caprino sai vuotta myöhemmin idean tehdä kokopitkän
nukkeanimaatioelokuvan, jota lähdettiin suunnittelemaan aiemman
idean pohjalta. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin valmistui
Flåklypa Grand Prix, joka Suomessa tunnetaan nimellä Pilvikallion
vauhtikisat. Tekijäporukka koostui noin viidestä hengestä, Ivo
ohjasi ja animoi, Bjarne Sandemose rakensi lavasteet ja autot ja
hoiti teknisen puolen, Ingeborg Riiser suunnitteli nuket, Gerd Alfsen
teki puvut ja rekvisiitan ja Charley Patey kuvasi. Ensi-iltaan
elokuva saatiin vuonna 1975, jolloin se nousi valtaisaan suosioon
Norjassa ja saavutti suurta menestystä myös muissa Pohjoismaissa,
Venäjällä ja Japanissa. Norjassa lippuja on myyty 5,5 miljoonaa
kappaletta kun maan asukasluku on 4,5 miljoonaa.
Parasta elokuvassa
on upean yksityiskohtaisesti toteutettu nukkeanimaatio. Ivo Caprino
oli perfektionisti ja teki jopa musiikkikohtauksissa nähtävät
soittimet nuotilleen oikein. Hahmot on saatu kivasti eläviksi ja
autokohtauksissa on todellista vauhdin tuntua. Ivo rakensi Il Tempo
Gigantesta myös oikean auton kokoisen version, jossa on jopa toimiva
suihkumoottori mukana. Autosta onkin tullut pakollinen nähtävyys
Norjalaisille. Reodorin, Solanin ja Ludvigin lisäksi elokuvasta jää
hyvin mieleen myös rumpuja soittava Manuel-oranki ja naarasharakka.
Heukkoutena voi pitää juonta, joka on lopulta vähän liiankin
yksinkertainen. Etenkin kokopitkäksi elokuvaksi. Pituutta olisi
melko helposti voinut lyhentää 5-10 minuutilla juonen kärsimättä
laisinkaan. Toisaalta mitään tämän ihmeellisempää juonikuviota
ei aina tarvita ja Pilvikallion vauhtikisat on siitä hyvä osoitus.
Lapsille Pilvikallion vauhtikisat on erittäin suositeltavaa
katsottavaa ja olisin itsekin varmasti pitänyt tästä vieläkin
enemmän lapsena. Mutta oikein hyvin tämä toimi näin
aikuisiälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti