maanantai 25. kesäkuuta 2012

Pilvikallion vauhtikisat


Flåklypa Grand Prix (Pinchcliffe Grand Prix/Pilvikallion vauhtikisat) (1975)
Ohjaus: Ivo Caprino
Käsikirjoitus: Kjell Aukrust, Remo Caprino, Kjell Syversen, Ivo Caprino
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 170
Pisteet: ****
Mainiosti toteutettu nukkeanimaatio.
Pienessä Pilvikallion kylässä keksijä Reodor Felgen (suomenkielisessä versiossa nimellä Aleksi Pellinen) elelee eläinystäviensä Solan-harakan (suom. Pekka Nokkari) ja Ludvig-siilin (suom. Taavi) kanssa onnellisesti kallion huipulla. Roedor korjailee työkseen polkupyöriä ja tekee kukkakeppejä, mutta suurimman osan ajasta hän kehittelee uusia keksintöjä. Optimistinen Solan rakastaa vauhdin hurmaa, kun taas pessimistinen Ludvig pelkää kaikkea mahdollista. Eräänä päivänä heille selviää, että Reodorin entinen assistentti Rudolf Blodstrupmoen (suom. Valtteri Kehviläinen) on varastanut Roedorin keksinnön ja hänestä on tullut maailman paras kilpa-ajaja. Reodorilla on kuitenkin vielä parempi keksintö, nimittäin Il Tempo Gigante-nimellä kulkeva ihmeauto, jolla Rudolfin menopelin voittaisi mennen tullen. Heillä ei ole kuitenkaan rahaa auton rakentamiseen. Solan löytää kuitenkin heille rahoittajaksi öljysheikki Ben Redic Fy Fazanin ja pian he ovatkin valmiita kohtaamaan Rudolfin Pilvikallion vauhtikisoissa.
Vuonna 1970 norjalainen nukkeanimaatiohjaaja Ivo Caprino alkoi tekemään 25-minuuttista nukkeanimaatiota televisioon ilman kunnollista juonikuviota. Puolentoista vuoden kuluttua sen tekeminen kuitenkin keskeytettiin. Ivon poika Remo Caprino sai vuotta myöhemmin idean tehdä kokopitkän nukkeanimaatioelokuvan, jota lähdettiin suunnittelemaan aiemman idean pohjalta. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin valmistui Flåklypa Grand Prix, joka Suomessa tunnetaan nimellä Pilvikallion vauhtikisat. Tekijäporukka koostui noin viidestä hengestä, Ivo ohjasi ja animoi, Bjarne Sandemose rakensi lavasteet ja autot ja hoiti teknisen puolen, Ingeborg Riiser suunnitteli nuket, Gerd Alfsen teki puvut ja rekvisiitan ja Charley Patey kuvasi. Ensi-iltaan elokuva saatiin vuonna 1975, jolloin se nousi valtaisaan suosioon Norjassa ja saavutti suurta menestystä myös muissa Pohjoismaissa, Venäjällä ja Japanissa. Norjassa lippuja on myyty 5,5 miljoonaa kappaletta kun maan asukasluku on 4,5 miljoonaa.
Parasta elokuvassa on upean yksityiskohtaisesti toteutettu nukkeanimaatio. Ivo Caprino oli perfektionisti ja teki jopa musiikkikohtauksissa nähtävät soittimet nuotilleen oikein. Hahmot on saatu kivasti eläviksi ja autokohtauksissa on todellista vauhdin tuntua. Ivo rakensi Il Tempo Gigantesta myös oikean auton kokoisen version, jossa on jopa toimiva suihkumoottori mukana. Autosta onkin tullut pakollinen nähtävyys Norjalaisille. Reodorin, Solanin ja Ludvigin lisäksi elokuvasta jää hyvin mieleen myös rumpuja soittava Manuel-oranki ja naarasharakka. Heukkoutena voi pitää juonta, joka on lopulta vähän liiankin yksinkertainen. Etenkin kokopitkäksi elokuvaksi. Pituutta olisi melko helposti voinut lyhentää 5-10 minuutilla juonen kärsimättä laisinkaan. Toisaalta mitään tämän ihmeellisempää juonikuviota ei aina tarvita ja Pilvikallion vauhtikisat on siitä hyvä osoitus. Lapsille Pilvikallion vauhtikisat on erittäin suositeltavaa katsottavaa ja olisin itsekin varmasti pitänyt tästä vieläkin enemmän lapsena. Mutta oikein hyvin tämä toimi näin aikuisiälläkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti