Journey to the Center of the Earth
(Matka maan keskipisteeseen) (2008)
Ohjaus: Eric Brevig
Käsikirjoitus: Michael D.
Weiss, Jennifer Flackett, Mark Levin
Näyttelijät: Brendan Fraser,
Josh Hutcherson, Anita Briem, Seth Meyers, Jean Michael Paré, Jane
Wheeler, Frank Fontaine
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro:
156
Pisteet: ***
Ihan kiva koko perheen
seikkailuelokuva.
Mitä jos Jules Vernen kirja Matka maan
keskipisteeseen perustuisikin tositapahtumiin? Näin uskoi kymmenen
vuotta sitten kadonnut, tiedepiireissä arvostettu vulkanologi Max
Anderson (Jean Michael Paré). Maxin pikkuveli Trevor (Brendan
Fraser) on jatkanut veljensä tutkimuksia senkin jälkeen kun veli
julistettiin kuolleeksi, mutta nyt yliopisto on sulkemassa Maxin
mukaan nimetyn laboratorion ja tutkimukset ovat tulossa tiensä
päähän. Maxin 13-vuotias poika Sean (Josh Hutcherson) saapuu
viikoksi Trevorin luokse ja hänen äitinsä Elizabeth (Jane Wheeler)
tuo samalla joitakin Maxin vanhoja tavaroita Trevorille. Niiden
joukosta löytyy Maxille kuulunut kirja, Jules Vernen Matka maan
keskipisteeseen, johon Max on tehnyt omia merkintöjä. Ne
johdattavat Trevorin ja Seanin Islantiin, jossa he lähtevät
etsimään todisteita Maxin merkinnöistä toisen tunnetun
vulkanologin tyttären, Hannah Ásgeirsson (Anita Briem) kanssa ja
päätyvät löytämään tien maan keskipisteeseen. Sieltä pois
pääseminen onkin sitten vähän hankalempaa.
Mitenkään vakavasti otettavasta
elokuvasta ei ole kyse, vaan ihan puhdasta koko perheen viihdettä
tässä oli tarjolla. Aika helppo tämä olisi huonoksikin haukkua,
mutta koska tämän parissa viihtyi ihan mukavasti puolitoista
tuntia, niin enpä näe syytä sitä tehdä. Brendan Fraser oli
elokuvan suurin heikkous, miestä kun on vaikea ottaa tosissaan
missään roolissa. The Mummy-elokuvissa hänessä oli hieman enemmän
eloa, tässä tuntui melkoisen väsyneeltä. Josh Hutcherson ei
onneksi ole mikään ärsyttävä kersanäyttelijä, vaan melko hyvä
oikeastaan, tosin ollut huomattavasti parempi muissa elokuvissa kuin
mitä tässä oli. Anita Briemia katseli niukoissa vaatteissa ihan
mielellään. Tehosteet olivat jo osittain vanhentuneet ja muutoinkin
tämä tuntui vähän liiankin studiossa kuvatulta, jopa
ulkokohtauksissa oli studiofiilis. Tunnelma oli kuitenkin kohtuu
toimiva, paikoin jopa jännittävä. Maan keskipisteestä löytyi
kaikenlaista olentoakin, dinosauruksista lihansyöjäkasveihin.
Löytyipä myös sinisenä hehkuva lintu, josta Sean sai ystävän.
Elikkä sellaista melkoisen harmitonta katsottavaa myös perheen
pienimmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti