Cosmopolis

Cosmopolis (2012)

Ohjaus: David Cronenberg

Käsikirjoitus: David Cronenberg

Näyttelijät: Robert Pattinson, Sarah Gadon, Paul Giamatti, Kevin Durand, Abdul Ayoola, Juliette Binoche, Emily Hampshire, Bob Bainborough, Samantha Morton, Zeljko Kecojevic, Jay Baruchel, Philip Nozuka, Mathieu Amalric, Patricia McKenzie

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 248

http://www.imdb.com/title/tt1480656/

Pisteet: ½

Satakahdeksan minuuttia ja viisikymmentäkuusi sekuntia elämästä hukkaan.

Jotkut elokuvat ovat mestariteoksia, toiset taas Cosmopolisin kaltaisia tyhjäpäisiä paskanjauhamisia, joita katsellessa kuulee lähinnä kellon tikittävän seinällä. David Cronenberg on melko ailahteleva ohjaaja, parhaimmillaan mies osaa kyllä tehdä todella tiukkaa elokuvaa, mutta huonoimmillaan miehen tuotokset ovat äärimmäisen tylsää katsottavaa. Tämä uusin elokuva menee tuohon jälkimmäiseen sarjaan. Monet elokuvakriitikot ylistävät myös näitä miehen tylsimpiä elokuvia, sillä heidän mukaansa niissä on syvällistä sanomaa. Paskan marjat. En ole lukenut kirjaa johon elokuva perustuu, mutta jos meno on yhtä "syvällistä" kuin tässä elokuvassa niin saapa jäädä kyllä suosiolla lukematta.

Mitään juonta elokuvasta ei löydy. Robert Pattinsonin esittämä rikas pankkiiri Eric Packer lähtee eräänä päivänä luksuslimusiinillaan toiselle puolelle New Yorkia leikkauttaakseen tukkansa. Sitten ajellaan lähes koko elokuvan keston ajan mateluvauhtia kohti parturia, välillä pysähdytään juttelemaan alaisten kanssa, pannaan vakipanoa (Juliette Binoche), yritetään saada tuore vaimo (Sarah Gadon) vihdoin harrastamaan seksiä ja joudutaan keskelle mielenosoitusta, jonka aikana limusiini töhritään. Välillä joku melko nimekäs näyttelijä (mm. Jay Baruchel ja Samantha Morton) käy kertomassa jotain mukamas nerokasta maailman taloustilanteesta. Turvamiesten johtaja (Kevin Durand) varoittelee aina välillä jostakin turvallisuusuhasta, mikä ei kuitenkaan estä Ericiä menemästä kohti päämääränsä, eli parturia. Välillä Eric nousee myös ulos limusiinista syömään vaimonsa kanssa ja panemaan turvamiesjäsentä (Patricia McKenzie). Lopussa mukaan tulee myös Paul Giamattin esittämä hyyppänä. Mathieu Amalric heittää kakun naamalle. Siinäpä se. Niin ja vähän vertakin roiskittiin Cronenbergille tyypilliseen tapaan.

Pattinson ja Cronenberg aikovat tehdä myös toisen elokuvan yhdessä lähitulevaisuudessa. Tämän Cosmopolisin sijaan kannattanee katsella mieluummin Cronenbergin pojan, Brandon Cronenbergin ohjaama ensiohjaus Antiviral, jota on kehuttu melkoisesti. David saisi tehdä mieluummin lisää A History of Violencen ja Eastern Promisesin kaltaisia elokuvia.

A Dangerous Method

A Dangerous Method (2011)

Ohjaus: David Cronenberg

Käsikirjoitus: Christopher Hampton

Näyttelijät: Michael Fassbender, Keira Knightley, Viggo Mortensen, Vincent Cassel, Sarah Gadon

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 38

http://www.imdb.com/title/tt1571222/

Pisteet: ***

Ihan mielenkiintoinen historiallinen draama David Cronenbergilta, mutta sisällöltään turhan ontto.

Sabina Spielrein (Keira Knightley) toimitetaan Burghölzlin mielisairaalaan Sveitsiin, jossa tunnettu psykiatri Carl Gustav Jung (Michael Fassbender) ottaa hänet potilaakseen. Sabina paljastaa tuntevansa himon tunnetta silloin kun hänen isänsä lyö häntä tai joutuu jotenkin nolatuksi julkisesti. Jung päätyy ottamaan asian tiimoilta yhteyttä neurologi Sigmund Freudiin (Viggo Mortensen), jonka kanssa ystävystyy. Freud lähettää potilaansa Otto Grossin (Vincent Cassel) Jungin potilaaksi ja tämä kehottaa Jungia antamaan himoillensa vallan Sabinan kanssa, sillä tämä osoittaa haluavansa ryhtyä seksisuhteeseen. Naimisissa oleva Jung alkaa kuitenkin katua suhdetta, muttei mahda mitään tunteilleen. Samalla nämä kolme toisiinsa ystävyyden, himon ja rakkaudenkin kautta sidotut ihmiset kehittävät psykoanalyysina tunnetun psykoterapiamenetelmän.

Väkivaltaa käsittelevien A History of Violencen ja Eastern Promisesin jälkeen David Cronenberg päätyi ohjaamaan historiallisen draamaelokuvan psykoanalyysin synnystä. Käsikirjoitus pohjautuu Christopher Hamptonin näytelmään The Talking Cure, joka taas pohjautuu John Kerrin vuonna 1993 kirjoittamaan kirjaan A Most Dangerous Method: the story of Jung, Freud, and Sabina Spielrein. Elokuva on ihan mielenkiintoista katsottavaa etenkin näyttelijäsuoritusten ansiosta, mutta sisältö jäi kyllä melko tyhjänpäiväiseksi. Elokuva olisi kaivannut myös enemmän seksiä, sillä siitä oli kuitenkin lopulta kyse. Keira Knightley esitteli kyllä hieman paljaita rintojaan, mutta muutoin oltiin turhan siveitä.

Michael Fassbender ja Keira Knightley olivat rooleissaan hyviä, Keiran paljasteluja olisin tosiaan katsellut mielellään lisääkin. Viggo Mortensen jäi Freudin roolissa aika sivuhahmoksi, mutta oli kyllä hyvä hänkin roolissaan. Alunperin Christian Balen oli tarkoitus näytellä Jungia ja Christoph Waltzin Freudia. Hampton kirjoitti alunperin käsikirjoituksen nimellä Sabina, jossa piti näytellä Julia Robertsin, mutta kun sitä ei tehty, hän päätyi lopulta muuttamaan sen näytelmäksi ja sitten vielä takaisin tämän elokuvan käsikirjoitukseksi.