Kirottu

159. The Conjuring (Kirottu) (2013) *****

http://www.imdb.com/title/tt1457767/

Upean tunnelmallinen kauhuelokuva.

Roger ja Carolyn Perron (Ron Livingston ja Lili Taylor) muuttavat viiden tyttärensä kanssa ostamaansa maalaistaloon Rhode Islandille. Talossa tapahtuu kuitenkin outoja, kuten heidän koiransa kuolee mystisesti, vaatekaapista löytyy umpeen laudoitettu portaikko kellariin, kaikki talon kellot pysähtyvät yöllä klo 3:07 ja joku muu kuin heidän lapsensa leikkii sokkopiilosta Carolynin kanssa. Kun heidän tyttärensä kimppuun käy kummitus, he päättävät hakea apua paranormaaleja ilmiöitä tutkivilta Ed ja Lorraine Warrenilta (Patrick Wilson ja Vera Farmiga). Ed on avustanut manauksissa ja Lorraine pystyy aistimaan ja näkemään pahansuovat sielut, joten heiltä ei mene kauaa kun he pääsevät perhettä vainoavan pahan jäljille. Se on kuitenkin jotakin paljon pahempaa mitä he ovat aiemmin kohdanneet.

James Wanin ohjaama The Conjuring yllätti aika totaalisesti. Odotin kylläkin ihan tunnelmallista kauhuelokuvaa, mutta yllätyin kuinka aidosti pelottavan elokuvan Wan ja kumppanit ovat saaneet aikaiseksi. Vähän samanlaisia tuntemuksia aiemmin on herättänyt lähinnä vain Dario Argenton vuonna 1977 ohjaama Suspiria, jossa Goblin-bändin pauhaava musiikki yhdistettynä Argenton mestarillisiin kuvaukseen ja ohjaukseen luo mieltä järkyttävän tunnelman. Tässä pelko syntyy lähinnä pimeän pelosta joka meillä kaikilla on syvällä alitajunnassa. Sitä hyödynnetään melkoisen täydellisesti ja tietysti siitä on apua että tekijät suhtautuvat aiheeseen täysin vakavissaan. Heti alussa tehdään selväksi että elokuva perustuu tositapahtumiin. Ed ja Lorraine Warren tutkivat oikeasti paranormaaleja ilmiöitä 50-luvulta alkaen ja pääsivät näkemään läheltä lukuisia lehtien sivuilla ja televisiossakin käsiteltyjä kummitustapauksia, kuuluisimpana Amityvillen tapaus. Olivatpa Warrenit sitten huijareita tai pöpejä, tässä elokuvassa heihin suhtaudutaan vakavasti. Ed ehti kuolla ennen kuin tämä elokuva kuvattiin, mutta Lorraine oli mukana konsultoimassa ja esiintyy myös pienessä cameroolissa.

Patrick Wilson ja Vera Farmiga esittävät upeasti Warreneita. Myös he ottavat elokuvan vakavasti mikä lisää uskottavuutta. Tapahtumat sijoittuvat 70-luvulle ja on mielestäni keskeinen syy miksi elokuva toimii, nykyaikaan sijoittuvat kummitusjutut kun eivät ole juurikaan aidosti pelottaneet, lähinnä tulee mieleen Japanissa tehdyt kummituselokuvat 90-luvun lopusta ja 2000-luvun alusta. Wanin ohjaamat Insidious-elokuvat sijoittuvat nykyaikaan ja ovat hyvä esimerkki siitä että sama ohjaaja voi tehdä sekä loistavan 70-luvulle sijoittuvan kummitusleffan ja huonot nykyaikaan sijoittuvat kummitusleffat. Hankalasta aiheesta siis kyse. Tosin osittain asia selittyy myös sillä, että tässä budjetti oli 20 miljoonaa dollaria ja Insidiouseissa budjetti oli molemmissa alle 2 miljoonaa dollaria. Rahalla saa siis luotua tunnelmaa ja ennen kaikkea paremmat lavasteet.

Elokuva menestyi hienosti, joten jatkoa on luvassa. Seuraavassa osassa käsitellään Enfieldin poltergeist-ilmiöitä ja ainakin itse odottelen sitä jo innolla.

The Woman in Black

The Woman in Black (2012)

Ohjaus: James Watkins

Käsikirjoitus: Jane Goldman

Näyttelijät: Daniel Radcliffe, Ciarán Hinds, Janet McTeer, Sophie Stuckey, Liz White, Alisa Khazanova, Tim McMullan, Daniel Cerqueira, Aioife Doherty, Alexia Osborne, Jessica Raine, Shaun Dooley, Mary Stockley, Misha Handley

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 198

http://www.imdb.com/title/tt1596365/

Pisteet: ***½

Eletään 1900-luvun alkua Englannissa. Lontoossa asuva asianajaja Arthur Kipps (Daniel Radcliffe) suree yhä neljä vuotta aiemmin kuollutta vaimoaan (Sophie Stuckey), eikä pysty iloitsemaan edes poikansa Josephin (Misha Handley) seurassa vaikka tätä kovasti rakastaakin. Työnantaja määrää Arthurin hoitamaan Eel Marsh House-kartanoon liittyvät paperityöt, jota varten hänen on matkustettava syrjäiseen kylään jonka lähellä kyseinen rakennus sijaitsee. Junamatkalla Arthur tutustuu paikalliseen asukkaaseen, Samuel Dailyyn (Ciarán Hinds), joka kutsuu Arthurin luokseen illalliselle. Perillä kylän muut asukkaat osoittautuvat melkoisen oudoiksi eivätkä suostu auttamaan Arthuria juuri millään tavoin. Majatalostakaan ei tunnu löytyvän enää ennalta sovittua huonetta, mutta onneksi Arthur saa yöpyä Samuelin luona, jonka vaimo Elisabeth (Janet McTeer) on hieman seonnut lapsensa menetyksen johdosta. Muutoinkin kylässä on paljon vanhempia, joiden lapsi tai lapset ovat kuolleet varhain. Osa tuntuukin piilottelevan lapsiaan Arthurin nähdessään ja haluaisivat kovasti hänen jo palaavan takaisin Lontooseen. Kartanon paperityöt on kuitenkin hoidettava ajoissa, joten Arthur päättää yöpyä tässä tyhjillään olevassa rakennuksessa, joka sijaitsee pienellä saarella meren rannalla ja jonne johtava tie jää veden alle nousuveden noustessa. Papereita tutkiessaan Arthur alkaa näkemään mustiin pukeutuneen naisen (Liz White), jonka henkilöllisyyttä hän alkaa selvittelemään.

James Watkinsin ohjaama ja Jane Goldmanin käsikirjoittama The Woman in Black perustuu Susan Hillin vuonna 1983 julkaistuun kummituskirjaan, josta on aiemmin tehty näytelmä, tv-elokuva ja radiokuunnelmia. Tuotannosta vastasi legendaarinen Hammer Film Productions, joka lopetti elokuvien tekemisen 80-luvulla, mutta teki paluun 2000-luvun lopulla tuottamalla elokuvat Beyond the Rave, Wake Wood, The Resident ja Let Me In. Ne ovat olleet kaukana Hammerin mainekkaimpien kauhuklassikojen tasosta eivätkä kassatulojakaan ole hirveästi keränneet. Tosin eivät Hammerin elokuvat ole koskaan mitään suuria menestyksiä rahallisesti olleet. Tämä The Woman in Black onkin menestynyt yllättävänkin hyvin, nousten Hammerin kaikkien aikojen menestyneimmäiksi elokuvaksi keräämällä kassatuloja maailmanlaajuisesti 127 miljoonaa dollaria. Ja siihen voidaan laskea vielä päälle tuloja dvd/blu-ray-myynnistä. Menestyksen avaimena voitaneen pitää Daniel Radcliffea, joka tunnetaan parhaiten roolistaan Harry Potterina. Ilmeisesti myös elokuvan markkinointi on ollut onnistunutta. Hieman kyllä ihmetyttää noinkin suuri menestys, sillä kyseessä ei mikään hirveän ihmeellinen kauhuelokuva lopulta ole. Ehkäpä kyse on enemmän siitä, että ihmiset haluavat nähdä enemmän tälläistä perinteistä kauhua ilman turhia erikoistehosteita ja säikyttelyä. Toki tässä hieman säikyttelyäkin on, mutta se on varsin hillittyä. Kylmiä väreitä elokuva sai kyllä aikaan moninkin paikoin, varsinkin tummiin pukeutuneen naisen ilmestyttyä ikkunoihin ja kiikkustuolilla keinutellessaan. Juoni oli varsin yksinkertainen ja osin helposti ennalta-arvattava, mutta kuitenkin ihan toimiva. Lavastuksen osalta elokuva oli hienoa katsottavaa enkä kuvauksestakaan mitään pahaa sanottavaa keksi.

Daniel Radcliffen roolisuoritus jätti osittain kylmäksi, mutta se johtui myös hahmosta, joka ei pysty pääsemään yli vaimonsa kuolemasta. Jotenkin Danielin roolisuoritus ei vielä täysin vakuuttanut, mutta kyllähän mies on selkeästi koko ajan parantanut roolisuorituksiaan Harry Potter-elokuvien myötä ja jossain vaiheessa hän tulee varmastikin onnistumaan vielä paremmin. Ciarán Hinds teki ihan hyvää työtä Samuelin roolissa, kuten myös Janet McTeer Elisabethin roolissa. Ohjaaja James Watkins on aiemmin käsikirjoittanut elokuvat My Little Eye ja The descent – Loukussa 2 sekä ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan Eden Lake, joten osaavasta kauhuelokuvien tekijästä on kyse. Eden Laken tasoisen tämä ei ollut, mutta Watkins osoittaa jälleen olevansa seurattavan arvoinen tekijä kauhuelokuvien saralla. Käsikirjoittaja Jane Goldman on myös seuraamisen arvoinen, kirjoittanut aiemmin mm. elokuvat Tähtisumua, Kick-Ass, X-Men: Fist Class ja myös tulossa olevan X-Men elokuvan. Hammer on suunnittelemassa The Woman in Blackille jo jatko-osaa, joka tulee sijoittumaan toisen maailmansodan ajoille. Ihan lupaavalta kuulostaa sekin.

Kummitustalokauhua: Osa II

Kutsumattomat vieraat

Lewis Allenin vuonna 1944 ohjaama kauhufantasia The Uninvited (Kutsumattomat vieraat) pohjautuu Dorothy Macardlen kirjaan Uneasy Freehold. Ray Millandin esittämä muusikko/kriitikko ostaa siinä Ruth Husseyn esittämän sisarensa kanssa hylätyn rantahuvilan, jonka saavat erittäin halvalla. He tapaavat talon entiset asukkaat, joiden tyttäreen muusikko rakastuu, mutta pian selviää myös, että talossa kummittelee. Frank Partos ja Dodie Smith kirjoittivat käsikirjoituksen. Ohjaajat Martin Scorsese ja Guillermo Del Toro ovat myöhemmin maininneet The Uninvitedin yhdeksi parhaimmista kauhuelokuvista. Elokuvan pohjalta tehtiin myös pari radiokuunnelmaa, joissa oli samoja näyttelijöitä kuin elokuvassa. Vuonna 1945 Lewis Allen ohjasi elokuvalle jatko-osan The Unseen (Talo, jossa kauhu asui), joka pohjautui Ethal Lina Whiten kirjaan Midnight House. Elokuvassa näytteli The Uninvitedissakin näytellyt Gail Russell ja pääroolia Joel McCrea. Jatko-osa ei ollut kuitenkaan ensimmäisen osan veroinen, joten sitä ei kovinkaan moni ole edes nähnyt.

Yö kummitustalossa

William Castle ohjasi vuonna 1959 pienellä budjetilla kauhuelokuvan House on Haunted Hill, jossa Vincent Pricen esittämä miljonääri järjestää vaimolleen erikoiset syntymäpäiväjuhlat. He kutsuvat kummitustaloon viisi ihmistä heidän kanssaan, jonka kaikki ovet lukitaan ja virrat katkaistaan keskiyöllä. Kaikki aamulla elossa olevat voittavat kukin 10 000 dollaria. Jokainen saa turvakseen aseen. Pian alkaakin tapahtua kummia. Uusintaversiota saatiin odottaa yllättävän pitkään. William Malonen ohjaama House on Haunted Hill (Pahuuden kartano) valmistui vuonna 1999. Siinä näyttelivät Geoffrey Rush, Famke Janssen, Taye Diggs ja Ali Larter. Vuonna 2007 Víctor García ohjasi vielä suoraan videolle julkaistun jatko-osan Return to House on Haunted Hill, jossa näyttelivät Amanda Righetti ja Cerina Vincent.

Yö kauhujen talossa

Robert Wisen vuonna 1963 ohjaama The Haunting (Yö kauhujen talossa) on hieman samankaltainen kuin House on Haunted Hill. Miljonäärin sijaan siinä on tohtori, joka haluaa todistaa kummituksia todellakin olevan olemassa ja viettää sitä varten aikaa kummituskartanossa avustajiensa kanssa. Pääroolia, psyykkisiä kykyjä omaavaa Eleanoria esitti siinä Julie Harris. Myös siitä tehtiin uusintaversio vasta vuonna 1999, Jan de Bontin ohjaama The Haunting, jossa näyttelivät Liam Neeson tohtoria, Catherine Zeta-Jones, Owen Wilson ja Lili Taylor Eleanoria.

13 kummitusta

William Castlen vuonna 1960 ohjaama ja Robb Whiten käsikirjoittama 13 Ghosts (13 kummitusta) on myös varsin tunnettu kummitustalokauhuelokuva. Varaton Curys Zorba perheineen perii kuolleen setänsä kartanon ja samalla siellä asuvat 12 kummitusta, jotka he näkevät sedän keksimillä erikoislaseilla. Perhe alkaa etsiä kartanossa olevaa piilotettua aarretta. Elokuvassa näyttelivät Charles Herbert, Jo Morrow, Martin Milner ja Margaret Hamilton. Elokuvaa esitettiin erikoisella Illusion-O-tekniikalla, jossa katsoja pystyi valitsemaan katsooko elokuvan niin että näkee kummitukset, tai ei näe. Mustavalkoisen elokuvan kummitukset oli näet väriltään sinisiä ja näkyivät vain erikoislaseilla. Steve Beck ohjasi vuonna 2001 varsin heikosti menestyneen uusintaversion Thir13en Ghosts (Kolmetoista aavetta), jossa näyttelivät Monk-sarjasta parhaiten tunnettu Tony Shalhoub, Embeth Davidtz, Matthew Lillard, Shannon Elizabeth ja F. Murray Abraham.

Kauhujen linna

Jack Clayton ohjasi vuonna 1961 Henry Jamesin vuonna 1898 kirjoittamaan The Turn of the Screw kirjaan pohjautuvan elokuvan The Innocents (Kauhujen linna), josta oltiin jo vuonna 1950 tehty William Archibaldin näytelmä The Innocents, josta elokuva siis lainasi nimensä. William Archibald kirjoitti käsikirjoituksen yhdessä Truman Capoten kanssa. Tarinassa nuori kopiopettajatar saa tehtäväkseen kasvattaa kaksi orpolasta rikkaan sedän kartanossa, jossa kummittelee. Pääroolia esitti Deborah Kerr. Vaikka elokuva menestyi varsin heikosti teattereissa, se sai valtaisasti kehuja kriitikoilta, useita palkintoja ja on myöhemmin kohonnut kulttielokuvaksi. Michael Winner ohjasi vuonna 1971 jatko-osan The Nightcomers (Kauhujen yö), mutta ei elokuvalle, vaan alkuperäiselle kirjalle. Tai se on itseasiassa esiosa, sillä siinä kerrotaan tapahtumista ennen kuin kotiopettajatar tulee kartanoon. Pääroolia elokuvassa esitti Marlon Brando.

The Turn of the Screw romaanista on tehty myös lukuisia tv-elokuvia. John Frankenheimerin vuonna 1959 ohjaamassa tunnin mittaisessa The Turn of the Screw televisioelokuvassa näytteli Ingrid Bergman. Samana vuonna valmistui myös alle tunnin pituinen televisiomusikaali. 60-luvulla tehtiin saksalaisversio ja 70-luvulla ranskalaisversio. Vuonna 1974 Dan Curtis ohjasi kaksituntisen televisioelokuvan The Turn of the Screw, jossa näytteli Lynn Redgrave. 80-luvulla tehtiin Meksikossa minisarja ja vuonna 1985 Eloy de la Iglesia ohjasi elokuvaversion nimellä Otra vuelta de tuerca. 90-luvulla tehtiin useita versioita tarinasta, joissa näyttelivät mm. Amy Irving, David Hemmings, Patsy Kensit, Julian Sands, Michael Gough, Sadie Frost, Jude Law, Harvey Keitel, Colin Firth ja Pam Ferris. 2000-luvulla on tehty myös muutamia versioita, kuten Donato Rotunnon vuonna 2006 ohjaama In a Dark Place, jossa näytteli Leelee Sobieski.

Kummitustalokomedioita

Joseph H. Lewisin vuonna 1940 ohjaamassa Boys of the Cityssä joukko katupoikia lähetetään maaseudulle, jossa löytävät kummitustalon salaovineen ja liikkeellä on myös murhaaja. Elokuva oli toinen osa varsin suositusta East Side Kids-elokuvasarjasta. Myös sarjan seitsemäs osa, Phil Rosen ohjaama Spooks Run Wild vuodelta 1941 sisälsi kummitustalon, jossa asuu Bela Lugosin esittämä mies. Kuten myös sarjan 17. elokuva, William Beaudinen ohjaama Ghosts on the Loose vuodelta 1943, jossa näyttelivät Bela Lugosi ja Ava Gardner. Koomikkopari Bud Abbot ja Lou Costello seikkailivat kummitustalossa vuonna 1941 Arthur Lubinin ohjaamassa elokuvassa Hold That Ghost (Peliluolan pennittömät perijät), jossa perivät gangsterin koko omaisuuden. Koomikkopari näytteli myös Charles Bartonin vuonna 1946 ohjaamassa elokuvassa The Time of Their Lives (Aaveita, autoja ja ammuksia), jossa kaksi aavetta yrittää todistaa syyttömyytensä petokseen. Edward F. Clinen vuonna 1944 ohjaamassa kauhumusikaalissa Ghost Catchers (Aaveenpyydystäjät) etelävaltioiden kenraali muuttaa tyttärineen kummitustaloon. Lon Chaney Jr. esitti siinä yhtä roolia.

Howard R. Cohenin vuonna 1981 ohjaamassa Saturday the 14th (Lauantai 14. päivä) parodiassa yhtenä pilan kohteena oli kummitustalokauhuelokuvat, etenkin House on the Haunted Hill ja The Old Dark House. Pete Walkerin ohjaamassa House of the Long Shadowsissa (Kauhujen talo) vuodelta 1983 kirjailija lyö vetoa pystyvänsä kirjoittamaan menestyskirjan 24 tunnissa vanhassa kartanossa, jossa kummittelee. Rooleissa nähtiin peräti kolme suurta kauhulegendaa, Vincent Price, Christopher Lee ja Peter Cushing. Ray Cameronin ohjaamassa Bloodbath at the House of Deathissa (Hautakiven kartano) vuodelta 1984 joukko tiedemiehiä tutkii kummituskartanoa, jossa murhattiin 18 ihmistä yhden yön aikana vuosia aiemmin. Yhtä roolia esitti Vincent Price. Kummitustalokauhua löytyy tavallaan myös Ivan Reitmanin vuonna 1984 ohjaamasta Ghostbustersista (Ghostbusters – Haamujengi), tai se ansaitsee paremminkin vain maininnan kummitustalokauhuelokuvien joukossa.

Gene Wilderin ohjaamassa ja tähdittämässä komediassa Haunted Honeymoon (Hyytävä häämatka) vuodelta 1986 aviopari matkaa sulhasen perheen vanhaan sukulinnaan, jossa kummittelee. Neil Jordanin vuonna 1988 ohjaamassa High Spiritsissa (Haamuhotelli) hotellinomistaja päättää pelleillä vieraiden kustannuksella pistämällä työntekijänsä esittämään kummituksia. Vieraiden mukana tosin sattuu tulemaan ihan oikeitakin kummituksia. Peter O'Toole esitti hotellinomistajaa, muissa rooleissa Daryl Hannah, Steve Guttenberg ja Jennifer Tilly. Tim Burtonin vuonna 1988 ohjaamassa mainiossa elokuvassa Beetle Juice (Beetlejuice) Alec Baldwinin ja Geena Davisin esittämä aviopari kuolee ja alkavat kummitella taloonsa muuttaville uusille asukkaille saadakseen nämä lähtemään pois. Apua kummitteluun he saavat Michael Keatonin esittämältä julmasti hulluttelevalta Beetlejuicelta.

Brad Silberlingin vuonna 1995 ohjaamassa koko perheen komediassa Casper nähtiin alunperin lasten satukirjasta ja animaatiosarjasta tuttu Casper, kiltti kummitus, jonka kotiin elokuvassa saapuu Bill Pullmanin esittämä kummitusmanaaja Christina Riccin esittämän tyttärensä kanssa. Peter Jakcsonin vuonna 1995 ohjaamassa elokuvassa The Frighteners (Kummituskopla) Michael J. Foxin esittämä kummituksia näkemään ja niille puhumaan pystyvä mies huijaa ihmisiä laittamalla kummitukset kummittelemaan ihmisten taloihin ja "manaten" ne sitten pois rahaa vastaan. Viikatemieheltä kovasti vaikuttava ihmisiä tappava olento saa kuitenkin miehen parantamaan tapansa ja taistelemaan sitä vastaan. Rob Minkoffin vuonna 2003 ohjaamassa The Haunted Mansionissa (Kummituskartano) Eddie Murphyn esittämä mies yrittää paeta kummituskartanosta vaimonsa ja lastensa kanssa. Gil Kenanin vuonna 2006 ohjaamassa animaatioelokuvassa Monster House (Monsteritalo) kolme teiniä huomaa naapuritalon olevan oikeasti elävä ja liikkuva hirviö.

Jatkuu osassa III
Lue myös osa I