Zero Dark Thirty

Zero Dark Thirty (2012)

Ohjaus: Kathryn Bigelow

Käsikirjoitus: Mark Boal

Näyttelijät: Jessica Chastain, Jason Clarke, Kyle Chandler, Jennifer Ehle, Harold Perrineau, Fares Fares, Édgar Ramírez, Mark Strong, Joel Edgerton, Chris Pratt, James Gandolfini, Mark Duplass, Scott Adkins, Frank Grillo

Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 33

http://www.imdb.com/title/tt1790885/

Pisteet: ****

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen suoraan koulun penkiltä CIA:n palvelukseen värvätty Maya (Jessica Chastain) keskittyy vain yhteen tavoitteeseen, iskuista vastuussa olleen Osama bin Ladenin tappamiseen. Ensin bin Laden on kuitenkin löydettävä. Pakkomielteinen ja periksiantamaton Maya saa kidutetuilta terroristivangeilta tietoja, joiden avulla hän pääsee bin Ladenin kuriirina toimivan miehen jäljille ja saa sitä kautta selville bin Ladenin mahdollisen piilopaikan hyvin suojatussa rakennuksessa Pakistanin Abbottabadissa. Kymmenen vuotta kestävä jahti päättyy Yhdysvaltain Navy SEAL-erikoisjoukon tekemään iskuun 2. toukokuuta 2011.

2. toukokuuta vuonna 2011 elokuvaohjaaja Kathryn Bigelow oli valmistautumassa kuvaamaan Mark Boalin käsikirjoittaman elokuvan terroristijärjestö al-Qaidan johtajan Osama bin Ladenin epäonnistuneesta jahdista Afganistanissa. Kyseisenä päivänä Yhdysvaltain presidentti Barack Obama kuitenkin ilmoitti jahdin päättyneen ja bin Ladenin saaneen surmansa Navy SEAL-erikoisjoukon tekemässä iskussa Pakistanissa, joten Bigelow päättikin aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä ja tehdä elokuvan bin Ladenin onnistuneesta jahdista. Bigelow ja Boal olivat tutkineet aihetta jo vuosien ajan ja heillä oli runsaasti tietolähteitä, joilta saivat uutta tietoa käsikirjoitusta varten. Boal kuuli yhden jahtiin merkittävästi osallistuneen CIA-agentin olleen nainen, joten hän otti sen keskeiseksi asetelmakseen.

Pääosaan palkattiin Jessica Chastain, joka voitti roolistaan Golden Globe-palkinnon ja oli ehdolla myös Oscar-palkinnon saajaksi. Se meni kuitenkin Jennifer Lawrencelle roolista elokuvassa Unelmien pelikirja. Zero Dark Thirty oli ehdolla myös neljästä muusta Oscar-pystistä, mutta voitti lopulta niistä vain yhden, Skyfallin kanssa jaetun parhaiden äänitehosteiden pystin. Vuonna 2008 Bigelowin ohjaama ja Boalin käsikirjoittama hieman samantyylinen The Hurt Locker voitti kuusi Oscaria ja lukuisia muita palkintoja, joten ehkä heille ei sen takia nyt suotu niin paljon menestystä palkintorintamalla. Taloudellisesti Zero Dark Thirty onkin sitten ollut huomattavasti isompi menestys kuin 15 miljoonaa dollaria maksanut The Hurt Locker, joka keräsi kassatuloja maailmanlaajuisesti vain 49 miljoonaa dollaria. Zero Dark Thirty maksoi 40 miljoonaa dollaria ja keräsi kassatuloja maailmanlaajuisesti 105 miljoonaa dollaria. Bigelowin aiemmista elokuvista taloudellisesti menestynein on ollut Myrskyn ratsastajat vuodelta 1991, joten menestys tuli tarpeeseen varsinkin kun hänellä on takanaan myös aika monta floppielokuvaa.

Zero Dark Thirtyn juonikuvio jää lopulta melko olemattomaksi. Enemmän keskityttiin näyttämään Chastainin esittämän Mayan pakkomielteistä bin Ladenin jahtaamista ja kuvaamaan pikkutarkasti CIA:n toimia sen aikana. Loppukohtausta varten rakennettiin tarkka kopio bin Ladenin piilopaikasta Pakistanissa. Hahmot jätettiin tahallaan melkoisen etäisiksi eikä monia edes vaivauduttu esittelemään mitenkään, josta syystä oli vaikea pitää kenestäkään. Maya oli kuitenkin mielenkiintoinen hahmo, tosin lähinnä Chastainin hienon näyttelijäsuorituksen takia. Mieleen jäi myös Jason Clarken esittämä Dan, joka vastasi terroristivankien kidutuksesta. Kidutuskohtauksista onkin noussut jenkkilässä melkoinen kohu, mutta itse en kyllä kohun syytä oikein ymmärrä kun ei niissä mitään kovin ihmeellistä näytetty. Paskat perseessä ja koirapanta kaulassa. Jenkkilässä on kohistu myös siitä että elokuva kuvaa tapahtumia niin yksityiskohtaisesti. Jotkut ovat jopa syyttäneet Obaman hallintoa siitä että ovat antaneet elokuvan tekijöille salaisia tietoja tapahtumista. Tiedot on kuitenkin kerätty muilla keinoin ja osa on fiktiota. Tyhmät tietysti uskoo kaiken todeksi.

Loppukohtauksessa valaisu ei oikein toiminut kun tapahtumista ei välillä meinannut nähdä mitään. Kuvauksessakin olisi ollut muutamissa kohtauksissa parantamista. Heikkouksista huolimatta Zero Dark Thirty on erittäin hyvä elokuva, joka tulee varmasti katseltua joskus uudestaankin. Kathryn Bigelow näyttää jälleen kerran ohjaustaitonsa, vaikkakin edelleen hänen paras elokuvansa on selkeästi Myrskyn ratsastajat.

Argo

Argo (2012)

Ohjaus: Ben Affleck

Käsikirjoitus: Chris Terrio, Tony Mendez

Näyttelijät: Ben Afflack, Bryan Cranston, Alan Arkin, John Goodman, Tate Donovan, Clea Duvall, Christopher Denham, Scoot McNairy, Kerry Bishé, Rory Cochronae, Victor Garber, Kyle Chanlder, Chris Messina, Zelko Ivanek, Titus Welliver

Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 18

http://www.imdb.com/title/tt1024648/

Pisteet: ***

Melkoisen kliseinen Oscar-ehdokas.

Irania 1940-luvulta asti hallinnut diktaattori ja viimeiseksi šaahiksi jäänyt Mohammad Reza Pahlavi länsimaalaisti tiukalla kädellä hallitsemaansa maata samalla kun nautti rikkauksistaan alamaistensa kustannuksella. Yhdysvallat oli yksi Mohammadin tukijamaista. 70-luvun lopulla syttyi kuitenkin vallankumous ja Mohammad pakeni vaimoineen maasta Yhdysvaltoihin, josta sai turvapaikan. Mohammadia vastustaneet vallankumoukselliset ottivat Yhdysvaltain Iranin suurlähetystön amerikkalaista 52 työntekijää panttivangeiksi. Kuusi amerikkalaista työntekijää (Tate Donovan, Clea Duvall, Christopher Denham, Scoot McNairy, Kerry Bishé, Rory Cochronae) onnistui kuitenkin paeta kaaoksen keskellä ja piiloutuivat Kandan suurlähettiläs Ken Taylorin (Victor Garber) kotiin. CIA kokoaa ryhmän suunnittelemaan heidän pelastamistaan. CIA-agentti Tony Mendez (Ben Affleck) konsultoi ryhmää ja keksii suunnitelman, joka voisi pelastaa kuusikon ilman verenvuodatusta ja pelkoa kiinnijäämisestä. Mendez aikoo tuottaa suurella budjetilla Argo-nimisen scifielokuvan Hollywoodissa, joka ei tule koskaan valmistumaan. Avukseen hän saa tuottajalegenda Lester Siegelin (Alan Arkin) ja tehosteguru John Chambersin (John Goodman) samalla kun yrittää vakuuttaa esimiehelleen Jack O'Donnellille (Bryan Cranston) suunnitelman toimivan.

Löyhästi tositapahtumiin perustuva Argo keräsi seitsemän Oscar-ehdokkuutta, mm. paras elokuva, paras sovitettu käsikirjoitus ja paras miessivuosa. Ben on jo palkittu ohjauksestaan mm. Golden Globe-palkinnolla. Ihan ymmärrettävää toki, mutta aiempiin ohjaustöihinsä verrattuna tämä Argo on siltikin melko löysä tapaus. Juonikuvio on Hollywoodille ominaiseen tapaan ylidramatisoitu ja täynnä virheitä. Katsojaakin pidetään melkoisen tyhmänä. CIA:n salaamasta opetaatiosta tehtiin tv-elokuva jo vuonna 1980, jolloin tapaus kerrottiin ensimmäistä kertaa julkisuuteen. Elokuvaa varten tehtiin jopa feikkijulisteita ja sitä mainostettiin isolla rahalla alan lehdissä vuonna 1980. Chris Terrio käsikirjoitti elokuvan vuonna 2007 valmistuneen lehtijutun pohjalta ja tuottajapallille istahti Affleckin lisäksi myös George Clooney. 44 miljoonaa dollaria maksanut elokuva kuvattiin loppuvuodesta 2011 ja valmistui loppusyksystä 2012. Kassatuloja elokuva on kerännyt maailmanlaajuisesti jo lähes 200 miljoonaa dollaria, joten se on Affleckin menestynein ohjaustyö tähän mennessä. Eipä siis ihme että häntä on yritetty houkutella ohjaamaan mm. Marvelin ja DC:n supersankarileffoja isolla rahalla.

Näyttelijänä Affleck on parhaimmillaan erinomainen, mutta vetäisee tässä roolinsa aika kuivakkaasti. Enpä siis ihmettele ettei hänelle ole herunut roolistaan yhtäkään palkintoehdokkuutta. Muutenkaan elokuvassa ei ole hirveän mieleenpainuvat näyttelijäsuoritukset. Alan Arkin ja John Goodman pitävät hauskaa pienissa sivurooleissaan, mutta juonikuvio heidän ympärillään on aikamoisen idioottimainen. Bryan Cranston vetäisee roolinsa liiankin tutun oloisesti. Kuusikosta ei kukaan nouse kunnolla esille ja se tuntui olevan ihan tietoinen valinta. Iranilaiset kuvataan lähinnä parrakkaina mölyapinoina, jotka alistavat huntumuijiaan. Olikin välillä vaikea uskoa elokuvan olevan oikeasti Oscar-ehdokas ja niinkin hyvin menestynyt. Affleckin edelliset elokuvat Gone Baby Gone ja The Town ovatkin Argoon verrattuna mestariteoksia.

Nanjingin verilöyly

Nanjing! Nanjing! (City of Life and Death/Nanjingin verilöyly) (2009)

Ohjaus: Lu Chuan

Käsikirjoitus: Lu Chuan

Näyttelijät: Liu Ye, Gao Yuanyuan, Fan Wei, Qin Lan, Hideo Nakaizumi, Jiang Yiyan, Yao Di, John Paisley, Ryu Kohata

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 122

http://www.imdb.com/title/tt1124052/

Pisteet: ****

Julma kuvaus Nanjingin verilöylystä toisen maailmansodan aikana.

Natsisaksan kanssa liittoutunut keisarillisen Japanin armeija valloittaa Kiinan tasavallan pääkaupungin, Nanjingin. Kiinalaissotilaat yrittävät taistella japanilaisia vastaan myös valloituksen jälkeen, mutta joutuvat pian luovuttamaan. Heidät kerätään yhteen ja teloitetaan julmasti. Muutamat onnistuvat piiloutumaan siviilien joukkoon. Mutta japanilaisten julmuudelta eivät ole turvassa myöskään siviilit. Parhaiten turvassa ovat kansainvälisellä turvavyöhykkeellä olevat ihmiset. Tämän turvavyöhykkeen sai aikaiseksi saksalainen liikemies John Rabe (John Paisley), jolla on oikeus liikkua kaupungissa vapaasti ja pitää kiinalaisia suojeluksessaan. Tämä ei kuitenkaan estä pillunhimoisia japanilaissotilaita käymästä välillä käsiksi turvavyöhykkeellä oleviin naisiin. Välillä alueelle mennään etsimään sinne piiloutuneita kiinalaissotilaitakin ja sen turvin pyydetään luovuttamaan 100 naista "viihdyttämään" japanilaissotilaita. Raben kirjanpitäjä, herra Tang (Fan Wei) yrittää pitää vaimonsa ja tyttärensä turvassa hinnalla millä hyvänsä. Neiti Jiang (Gao Yuanyuan) taas pyrkii pitämään kaikki turvassa ja katsoa etenkin naisten perään. Japanilaissotilas Kadokawa (Hideo Nakaizumi) näkee julmuudet valloittajien näkökulmasta.

Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo siis Nanjingin verilöylystä 1930-luvun lopulla, jolloin japanilaissotilaat valloittivat kaupungin ja joukkomurhasivat satojatuhansia kiinalaisia sekä raiskasivat kymmeniä tuhansia naisia, joista suurimman osan myös tappoivat. Joukossa oli myös lapsia, vanhuksia, nunnia ja raskaana olevia naisia. Ulkomaalaisille perustettiin turvavyöhyke, mutta sinnekin hyökkäiltiin ja siellä olevia tapettiin. Arvoesineet ryöstettiin ja useita rakennuksia poltettiin maan tasalle vielä senkin jälkeen kun niitä oltiin tuhottu ensin pommittamalla. Tuolloin vielä Kiinan tasavallan pääkaupunkina toiminut Nanjing tuhottiin lähes täydellisesti. Japani ei ole vielä tähänkään päivään mennessä myöntänyt tapahtumia ja on jopa väittänyt verilöylyn olevan valhetta. Surmansa saaneita arvellaan olleen noin 100 000-300 000, tarkkaa lukemaa tuskin saadaan koskaan selville. John Rabe oli oikeasti olemassa ja pelasti toimillaan arviolta noin 200 000 ihmisen hengen antamalla heidän tulla turvavyöhykkeelle, josta osa pakeni ulos kaupungista turvaan ja osa selvisi hengissä sodan päätyttyä.

John Rabe ei ole kuitenkaan elokuvan keskeinen päähenkilö, vaan aika puhtaasti vain yksi hahmoista. Enemmän tässä seurattiin tapahtumia Kadokawan, herra Tangin, neiti Jiangin ja muutamien muiden silmin. Tai tarkemmin ottaen tässä ei seurattu tapahtumia erityisesti kenenkään silmin, vaan pysyttiin aika sivustakatsojana näiden hahmojen rinnalla. Tämä olikin elokuvan suurin ongelma. Tapahtumia olisi mieluummin seurannut nimenomaan enemmän jonkun silmin. Lopussa alkoi jo vähän niin tapahtuakin, mutta aivan liian myöhään. Etenkin alussa oli vaikea seurata tapahtumia kun ei ollut ketään hahmoa jonka tuntisi. Kerrontakin oli aika hapuilevaa, ei osattu oikein keskittyä mihinkään. Ja kun elokuva oli mustavalkoinen, oli myös hieman vaikea nähdä kuka on kiinalaissotilas ja kuka japanilaissotilas, asut olivat toki erilaiset, mutta turhan heiluva ja nopealeikkauksinen kuvaus eivät ainakaan auttaneet. Lopussa onneksi petrattiin ja olihan tämä muutoinkin melkoisen toimiva elokuva kaikista ongelmista huolimatta. Pidän kuitenkin enemmän Zhang Yimoun vuonna 2011 valmistuneesta The Flowers of the War -elokuvasta, joka taidettiin kuvata samoissa kulisseissa, ainakin hyvin paljon samoilta näyttivät. Ehdottomasti tämä on suositeltavaa katsottavaa ihan jo aiheensa puolesta, tälläisiä tapahtumia ei saa koskaan unohtaa.