Warm Bodies

Warm Bodies (2013)

http://www.imdb.com/title/tt1588173/

Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 67

Pisteet: ***

Romanttinen zombielokuva, joka lainaa asetelmansa William Shakespearen Romeo ja Julia-näytelmästä.

R (Nicholas Hoult) on erilainen zombie. Hän kykenee yhä ajattelemaan ja jopa puhumaankin. Näläntunteelleen hänkään ei kuitenkaan pysty mitään. Ihmislihaa etsiessään hän tulee pelastaneeksi Julien (Teresa Palmer), johon rakastuu. Ensin hän tosin syö Julien poikaystävän Perryn (Dave Franco), jonka muistoista saa tietää kaiken Juliesta. Pikkuhiljaa myös Julie alkaa retkahtaa R:ään suhteen mahdottomuudesta huolimatta. Heidän välinen rakkaus alkaa muuttaa R:ää ja hänestä on tulossa ihmismäisempi. Vaikutus alkaa näkyä myös muissa zombeissa, joten R:än ja Julien on vakuutettava myös Julien isä Grigio (John Malkovich), joka haluaa tuhota kaikki zombiet.

Elokuva perustuu Isaac Marionin kirjoittamaan samannimiseen kirjaan. Oletin tämän olevan todella paska, mutta kohtuu katsottava tämä olikin. Etenkin yllätti kuinka hyvältä elokuva näyttää. Kuvaukseen ja lavastukseen oltiin panostettu eikä tehosteetkaan yhtään hassumpia olleet. Asetelma ei kuitenkaan mielestäni toiminut, siis se että zombiet pystyvät ajattelemaan ja puhumaan. Mikäli tuon yli pääsee, niin siinä tapauksessa tästä voi tykätä vielä huomattavasti enemmän kuin minä pystyin. Pidän perinteisistä hitaista zombeista jotka eivät pysty puhumaan tai ajattelemaan, joten tässä olleet välillä juoksemaankin kykenevät ja ihmismäisiksi muuttuvat zombiet eivät siis iskeneet. Pääosassa ollut Nicholas Houltin esittämä R oli Twilight-tyylinen rasvalettinen "komistus", josta oli myös aika mahdoton pitää. Ja kaiken lisäksi Teresa Palmerin esittämä Julie toi useasti mieleen Kristen Stewartin esittämän Bella Swanin hölmöine ilmeineen.

Safe Haven

Safe Haven (2013)

http://www.imdb.com/title/tt1702439/

Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 64

Pisteet: ***½

Julianne Hough on ihana.

Katie (Julianne Hough) on läpikulkumatkalla Pohjois-Carolinan Southportissa, mutta päättääkin jäädä asumaan rauhaisaan rannikkokaupunkiin. Hän saa töitä kalabaarista, asettuu asumaan syrjäiseen mökkiin, ystävystyy naapurinsa Jo'n (Cobie Smulders) kanssa ja tutustuu kaupanpitäjä Alexiin (Josh Duhamel), jonka vaimo kuoli syöpään ja jolla on kaksi lasta, Lexie (Mimi Kirkland) ja Josh (Noah Lomax). Katie ja Alex rakastuvat, mutta pian Katien salaisuudet tulevat ilmi ja hän joutuu valitsemaan jatkaako asioiden pakenemista vai kohtaako ne rakastamansa miehen kanssa yhdessä.

Kivaa hömppädraamaa. Nicholas Sparksin kirjoittamista hömppäkirjoista on tehty lukuisia elokuvia, kuten Viesti mereltä, Muistojen polku, Haikein terveisin, The Last Song, The Lucky One ja tunnetuimpana The Notebook – Rakkauden sivut. Viesti mereltä taitaakin olla ainut jonka olen nähnyt, täytyypä tutustua myös noihin muihin. Safe Haven on Sparksin kolmanneksi uusin kirja, kahdesta uusimmastakin on tulossa pian elokuvaversiot. Sparks tuntuu erikoistuneen juurikin rakkauskertomuksiin. Lasse Hallström taas on erikoistunut rakkauselokuvien ohjaamiseen ja tämä oli jo hänen toinen Sparks-elokuvansa, ensimmäinen oli vuonna 2010 valmistunut Haikein terveisin.

Julianne Hough nousi kuuluisuuteen voitettuaan kaksi kertaa peräkkäin Tanssii tähtien kanssa tv-ohjelman tanssikilpailun. Tanssimisen lisäksi hän on tehnyt myös kantrimusiikkia. Ensimmäinen elokuvarooli oli vuodelta 2001, jolloin hän esiintyi mitättömässä roolissa Harry Potter ja viisasten kivi-elokuvassa. Tanssii tähtien kanssa voittojen myötä Julianne sai ensin sivuroolin Burleski elokuvasta vuonna 2010 ja ensimmäisen naispääroolin elokuvasta Footloose vuonna 2011. Vuotta myöhemmin Julianne nähtiin pääosassa Rock of Ages elokuvassa ja viimeistään tämä Safe Haven vakiinnutti hänen asemansa pääosaesittäjänä. Aiemmissa elokuvissa Julianne on saanut roolinsa tanssi- ja laulutaustansa ansiosta, mutta tässä hän ensimmäistä kertaa pääsi kunnolla näyttämään myös näyttelijäntaitojaan. Ja niitäpä tuntuu löytyvän, etenkin tälläiseen hömppädraamaan neitonen tuntuu sopivan oikein mainiosti. Häneen on helppo ihastua ja muodotkin on kohdallaan.

Elokuvan tekeminen maksoi vain 28 miljoonaa dollaria ja kassatuloja on kertynyt maailmanlaajuisesti 91 miljoonaa dollaria, joten menestystä on siis tullut. Kriitikot ovat haukkuneet ennalta-arvattavaksi ja melodramaattiseksi, mutta juuri sellaistahan tälläisen pitää osin ollakin. Ei tämä mitään oikeasti laadukasta draamaa ole, vaan juurikin kesäistä tunnelmaa tarjoava hömppäily, jota katsoessa ei tartte turhia mietiskellä.

Lumoava kirous

Beautiful Creatures (Lumoava kirous) (2013)

http://www.imdb.com/title/tt1559547/

Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 62

Pisteet: **½

Etelä-Carolinan pienessä Gatlinin kylässä asuva Ethan Wate (Alden Ehrenreich) näkee toistuvasti unta mystisestä tytöstä ja haaveilee lähtevänsä opiskelemaan mahdollisimman kauas Gatlinista. Viimeisen kouluvuoden alussa kouluun saapuu uusi oppilas, Lena Duchannes (Alice Englert), joka muistuttaa kovasti Ethanin unissa näkemää tyttöä. Kylän asukkaat uskovat Lenan enon Macon Ravenwoodin (Jeremy Irons) sukuineen olevan paholaisen palvojia, joten Lenaa ei suinkaan oteta kylässä vastaan lämpimin tervetulotoivotuksin. Se ei kuitenkaan haittaa Ethania, joka lyöttäytyy Lenan seuraan tutustuakseen häneen paremmin. Ja pian he jo rakastuvatkin toisiinsa, mutta samalla selviää että Lenalla on salaisuus, joka liittyy heidän molempien sukujen historiaan.

Aika heikko fantasialeffa, jota ei ihan suoraan voi noitaleffaksi sanoa, mutta noidistahan tässä lopulta hyvin pitkälti oli kuitenkin kyse. Kovasti tästä oltiin yritetty tehdä megasuosittujen Twilightien kaltaista nuortenleffaa, mutta epäonnistuttiin aika pahasti, sillä elokuva floppasi Yhdysvalloissa. 60 miljoonaa dollaria maksanut elokuva keräsi kassatuloja maailmanlaajuisesti vain 60 miljoonaa dollaria, joista suurin osa tuli Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Juoni perustuu Kami Garcian ja Margareth Stohlin kirjoittamaan saman nimiseen suosittuun nuortenkirjaan, jolle on tehty myös jatko-osia. Suunnitelmissa oli ilmeisesti tehdä myös niistä elokuvia, mutta melkoisen varmasti ne jäävät kyllä tekemättä.

Pääosia esittävät Alice Englert ja Alden Ehrenreich ovat rooleissaan aika huonoja, etenkin Alden on lähinnä ärsyttävä. Jeremy Irons ja Emma Thompson ovat rooleissaan ihan ok, mutta heiltäkin tuntuu paras puhti olevan kateissa. Lenan pahaa serkkua Ridleytä esittänyt Emmy Rossum taas tuntui nauttivan roolistaan ja saikin juoneen hetkeksi vauhtia, mutta jäi lopulta kuitenkin valitettavasti aika turhaksi hahmoksi juonen kannalta. Kirja on varmastikin paljon tätä elokuvaa parempi, mutta eipä siltikään houkuttele lukea sitä tämän näkemisen jälkeen. Kerran tämän katselee kuitenkin suht vaivatta, toista kertaa luultavasti ei.

Les Misérables

Les Misérables (2012)

Ohjaus: Tom Hooper

Käsikirjoitus: William Nicholson, Alain Boubil, Claude-Michel Schönberg, Herbert Kretzmer

Näyttelijät: Hug Jackman, Russel Crowe, Anne Hathaway, Amanda Seyfried, Eddie Redmayne, Sacha Baron Cohen, Helena Bonham Carter, Aaron Tveit, Samantha Barks, Daniel Huttlestone, Isabelle Allen

Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 37

http://www.imdb.com/title/tt1707386/

Pisteet: ***

Eletään vuotta 1815 Ranskassa. Leipävarkaudesta 19 vuodeksi vankeuteen tuomittu Jean Valjean (Hugh Jackman) pääsee ehdonalaiseen vapauteen, mutta joutuu vain kaltoinkohdelluksi yrittäessään löytää töitä ja yöpaikkaa. Eräs piispa tarjoaa hänelle kuitenkin yösijan ja syötävää, mutta ahtaalle joutunut Valjean ryöstää hänen hopeansa ja jää kiinni väittäen saaneensa hopeat lahjaksi. Yllättäen piispa todistaa näin olevan ja antaa vielä lisääkin hopeaa jota Valjean ei ollut löytänyt. Liikuttunut Valjean päättää rikkoa ehdonalaisensa ja aloittaa uuden elämän auttaen muita huono-osaisia piispan tavoin. Kahdeksan vuotta myöhemmin Valjeanista on tullut Montreuil-sur-Merin pormestari ja hän omistaa tehtaan, joka työllistää naisia jotka muutoin joutuisivat myymään itseään. Yksi heistä on Fantine (Anne Hathaway), joka jää kiinni rahan lähettämisestä aviottomalle lapselleen Cosettelle (Isabelle Allen) ja saa potkut kun Valjeanin huomion vie alueen uusi poliisitarkastaja Javert (Russel Crowe), joka sattui olemaan Valjeanin vankilassa johtajana. Javert ei kuitenkaan tunnista Valjeania, mutta muistaa hänet lopulta ja Valjean joutuu pakenemaan. Samalla Valjean pelastaa prostituoiduksi ryhtyneen Fantinen, jolle lupaa huolehtia hänen tyttärestään Cosettesta. Yhdeksän vuotta myöhemmin Valjeanin kasvattama Cosette (Amanda Seyfried) rakastuu vallankumousta suunnittelevaan Mariukseen (Eddie Redmayne) ja Javert pääsee jälleen Valjeanin jäljille.

Victor Hugon kirjoittamasta Les Misérables (Kurjat) romaanista on tehty vuosien saatossa lukuisia sovituksia niin näyttämölle, valkokankaalle, televisioon kuin myös radioonkin. Musikaaliversiota on esitetty 1985 lähtien ja sen on nähnyt yli 50 miljoonaa katsojaa. Elokuvaversioita on tehty vuodesta 1935 lähtien aina noin kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden välein. Itselleni tunnetuin versio on vuonna 2000 valmistunut minisarja Kurjat, jossa Gérard Depardieu nähtiin Jean Valjeanin roolissa, John Malkovich Javertin roolissa, Virginie Ledoyen Cosetten roolissa ja Charlotte Cainsbourg Fantinen roolissa. Muistikuvien mukaan se oli aikamoisen hyvä.

Musikaaliversiota on yritetty siirtää valkokankaalle jo 80-luvun lopulta lähtien, mutta tuotantoa ei olla saatu käynnistettyä ennen kuin vuonna 2011, jolloin ohjaajaksi palkattiin Tom Hooper ja pääosiin saatiin Hugh Jackman ja Russel Crowe. Fantinen roolin saanut Anne Hathaway laihdutti 10 kiloa ja häneltä leikattiin hiukset lyhyeksi vaikkei häntä nähdä elokuvassa kuin 15 minuutin ajan. Jackman taas kasvatti pitkän parran ja laihdutti myös melkoisesti näyttääkseen elokuvan alussa riutuneelta vangilta ja nosti sitten painonsa takaisin ylös kun kuvattiin muut kohtaukset. Kuvaukset tehtiin kevään ja kesän 2012 aikana ja ensi-ilta oli jo samana vuonna 5. joulukuuta Lontoossa, mutta varsinaiset julkiset esitykset alkoivat vasta saman kuun lopulla, monissa maissa vasta tammikuussa 2013.

Menestys on ollut odotetusti valtaisaa. Kassatuloja on kertynyt maailmanlaajuisesti 411 miljoonaa dollaria ja palkintoehdokkuuksia kymmenittäin. Palkintojen suhteen tekijät ja näyttelijät ovat kuitenkin saaneet lähinnä pettyä. Anne Hathaway on toki vienyt lähes kaikki naissivuosapalkinnot missä on ollut ehdolla, mukaanlukien Oscarin, mutta muutoin palkintoja on tullut lähinnä vain maskeerauksesta, äänista ja musiikista. Enpä kyllä ihmettele, sillä elokuva tuntuu melkoisen kiireessä tehdyltä tai kiireiseltä. Alunperin elokuvan piti olla neljä tuntia pitkä, mutta lopulta se tiivistettiin reiluun kahteen ja puoleen tuntiin. Tämä näkyy leikkauksessa, jossa usein leikataan nopeasti seuraavaan kohtaukseen ja jätetään välillä jopa juonen kannalta melkoisen tärkeitä kohtauksia pois. Lähes tuhatsivuinen romaani on melko mahdoton tiivistää alle kolmetuntiseksi elokuvaksi.

Les Misérables on kuitenkin ihan katsomisen arvoinen elokuva. Puhumisen sijaan siinä lauletaan ja välillä hieman jopa tanssitaan. Normaalista elokuvasta ei siis ole kyse, vaan musikaalista, jollaisia ei nykyään hirveästi tehdä elokuviksi. Russel Crowen lauluosuudet lähinnä huvittivat kun hän laulamisen sijaan enemmänkin huusi osuutensa. Anne Hathaway tekee ihan hyvän roolisuorituksen, mutta eipä se nyt sentään palkintojen arvoiselta tuntunut. Näyttelijäsuoritukset olivat muutoinkin pääosin hyviä, etenkin tykkäsin yllättävänkin paljon Sacha Baron Cohenista kieron varkaan roolissa. Hänen lauluosuudet jäivät myös parhaiten mieleen kivan musiikin seästämänä. Muutoin elokuvan musiikki ei oikein iskenyt. Kuvaus oli varsin hienoa ja lavastus ja puvustus näyttävää. Noin kolmetuntisena versiona tämä olisi voinut toimia hieman paremmin, nyt oli turhan kiireinen etenkin juonen osalta.