Anvil: The Story of Anvil

Anvil: The Story of Anvil (2008)

Ohjaus: Sacha Gervasi

Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 43

http://www.imdb.com/title/tt1157605/

Pisteet: ***½

Dokumentti hevibändi Anvilista.

Vuonna 1978 perustettu kanadalaisbändi Anvil ei onnistunut 80-luvulla nousemaan suureen suosioon ja joutui isojen areenoiden sijaan esiintymään lähinnä baareissa. Perustajajäsenet Steve Kudlow ja Robb Reiner jaksoivat pitää bändin kasassa siitäkin huolimatta ja julkaisivat uusia albumeita aina muutaman vuoden välein.

Vuonna 2005 bändin roudarina 80-luvulla toiminut ja sittemmin Terminaali-elokuvaan käsikirjoituksen tehnyt Sacha Gervasi päätti tehdä bändistä Rob Reinerin ohjaaman Hei me rokataan! -mokumentin tyylisen dokumentin. Hän seurasi bändiä, etenkin Steveä ja Robbia parin vuoden ajan kun nämä yrittivät saada uusimman albuminsa julkaistuksi. Eihän siitä oikein mitään lopulta tullut, mutta tämän dokumentin myötä bändi on sittemmin saavuttanut melkoista kulttisuosiota.

Pitch Perfect

Pitch Perfect (2012)

Ohjaus: Jason Moore

Käsikirjoitus: Kay Cannon

Näyttelijät: Anna Kendrick, Skylar Astin, Ben Platt, Brittany Snow, Anna Camp, Rebel Wilson, Alexis Knapp, Ester Dean, Hana Mae Lee, Kelley Jakle, Wanetah Walmsley, Shelley Regner, Adam Devine, Elizabeth Banks, John Michael Higgins, Christopher Mintz-Plasse

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 286

http://www.imdb.com/title/tt1981677/

Pisteet: ***½

Yllättävän kiva komedia.

Ainoastaan naisista koostuva Bellas on Bardenin yliopiston a cappella-lauluyhtye, joka munaa itsensä pahanpäiväisesti opiskelijoiden kansainvälisessä mestaruuskilpailussa kun yksi sen jäsenistä, Aubrey (Anna Camp), yrjöää kesken esityksen. Aubrey saa kuitenkin jatkaa yhtyeessä ja hänestä tulee myös yhtyeen vetäjä kun hänen lisäkseen vain Chloe (Brittany Snow) jatkaa siinä muiden jäsenien jo valmistuessa yliopistosta. Neljä kuukautta myöhemmin Aubreylla ja Chloella on vaikeuksia löytää uusia jäseniä yhtyeeseen, etenkin kun saman yliopiston kilpaileva a cappella-yhtye Treble Makers voitti kyseisen kansainvälisen mestaruuskilpailun ja pitää nyt heitä pilkkanaan.

Yliopistoon opiskelemaan saapunut Beca (Anna Kendrick) tahtoisi vain tehdä hyvää musaa ja toimia DJ:nä, mutta hänen isänsä pakottaa hänet käymään vähintään vuoden verran koulua ja etsimään samalla uusia ystäviä. Chloe huomaa Becan kyvyt ja pyytää hänet koe-esiintymään jäsenvalintatilaisuudessa, jossa kaikki yliopiston a cappella-yhtyeet valitsevat jäsenensä. Beca tutustuu samalla Jesseen (Skylar Astin), joka haluaa tehdä musiikkia elokuviin. Molemmat valitaan yhtyeisiin, Beca Bellasiin ja Jesse Treble Makersiin. Aubrey aikoo luotsata Bellasin kohti mestaruuskilpailuja ja voittaa ne samalla esityksellä minkä hän pilasi edellisvuonna yrjöämällä. Beca on kuitenkin erimieltä ja yrittää saada Aubreyn tekemään muutoksia esitykseen samalla kun alkaa lähentyä Jessen kanssa.

Dawson's Creek, One Tree Hill, Everwood ja Perhesiteet -tv-sarjoihin jaksoja aiemmin ohajnnut Jason Moore on ohjannut melkoisen mainion komedian, joka tarjoilee soitinsäestyksetöntä laulumusiikkia itsensä näyttelijöiden esittämänä. Täällä Suomessahan a cappellaa ovat tehneet tunnetuksi mm. Lauluyhtye Rajaton ja Club For Five. A cappella on kuitenkin edelleen melko pienen piirin juttu. Yhdysvalloissa on kuitenkin järjestetty kansainvälisiä a cappella skaboja opiskelijoille jo vuodesta 1996 lähtien, joten ilmeisesti siellä suosio on vähän isompaa. GQ-lehden toimittaja Mickey Rapkin seurasi muutamien opiskelijoista koostuvien a cappella yhtyeiden toimintaa ja kirjoitti niistä kirjan Pitch Perfect, johon tämä elokuva löyhästi perustuu. 30 Rock ja Kolme miestä ja tyttö -tv-sarjoja käsikirjoittava Kay Cannon teki käsikirjoituksen, jonka pohjalta Jason Moore siis ohjasi ja näyttelijänä paremmin tunnettu Elizabeth Banks tuotti elokuvan.

Elokuva on menestynyt melkoisen hyvin. Noin 17 miljoonaa dollaria maksanut elokuva keräsi kassatuloja Yhdysvalloissa noin 67 miljoonaa dollaria ja tulee keräämään vielä lisää tuloja kunhan esitetään myös muualla päin maailmaa. Vielä ei ole tieodossa tuleeko Pitch Perfect meillä Suomessa laisinkaan teattereihin vai meneekö suoraan dvd:lle ja blu-raylle. Parhaita hetkiä elokuvassa olivat laulukohtaukset, joissa oli mukavaa tunnelmaa. Anna Kendrick vetäisee tuttuun tapaansa hyvän roolisuorituksen. Rebel Wilson osaa edelleen olla vitun ärsyttävä, mutta ei yllättäen ollut ihan niin ärsyttävä kuin yleensä on. Toisella katselukerralla pisteistä tulee varmasti putoamaan tuo puolikas tähti, mutta näin ekalla kerralla jäi sen verran hyvät fiilikset että saa olla nyt noin. Suositeltavaa katsottavaa siis kyseessä.

Nashville

Nashville (2012)

Luoja: Callie Khouri

Näyttelijät: Connie Britton, Hayden Panettiere, Charles Esten, Eric Close, Clare Bowen, Jonathan Jackson, Sam Palladio, Robert Wisdom, Powers Boothe, Judith Hoag, Burgess Jenkins

http://www.imdb.com/title/tt2281375/

Pisteet: ***

Thelma & Louise elokuvan käsikirjoituksesta Oscarin ja Kultaisen maapallon 90-luvun alussa voittaneen Callie Khourin luoma uutuussarja Nashville starttasi Yhdysvalloissa 10. lokakuuta 2012. Ensimmäisen jakson perusteella sarja vaikuttaa kohtuullisen seurattavalta.

Nashvillessa asuvan nelikymppisen kantrimusiikin supertähti Rayna Jamesin (Connie Britton) ura alkaa olla hiipumaan päin ja kustannuksia pienentääkseen levy-yhtiö pakottaa hänet joko yhdistämään kiertueensa diivailevan teinitähti Juliette Barnesin (Hayden Paniettere) kanssa tai menettämään levy-yhtiön tuen hänen uudelle levylleen ja kiertueelleen. Ehtona on että Rayna esiintyy ennen Juliettea eli toimii hänen lämmittelijänään, mikä on kokeneelle kantritähdelle tietysti nöyryyttävää. Hänelle annetaan muutama päivä aikaa miettiä asiaa. Samaan aikaan Raynan rahavaikeuksiin ajautunut aviomies Teddy Conrad (Eric Close) saa yllättävän tarjouksen Raynan kierolta miljonääri-isä Lamar Wyattilta (Powers Boothe). Tämä lupaa rahallista tukea jos Teddy ilmoittautuu mukaan pormestariehdokkaaksi. Raynan bändin pääkitaristi Deacon Clayborne (Charles Esten) taas saa yllättävän tarjouksen lähteä johtamaan Julietten bändiä ja saamaan muutoinkin kovaa kyytiä useiden miesten sängyissä hyppivältä Juliettelta. Deaconin sisarentytär Scarlett O'Connor (Clare Bowen) taas osoittautuu melkoiseksi lauluntekijäksi ja laulajaksi, joka voi hyvinkin pelastaa Raynan ainakin musiikkiin liittyvistä ongelmistaan.

Jos kantrimusiikkielokuvat ovat lähellä sydäntäsi, kannattaa alkaa seurailemaan tätä ABC-kanavan uutta musiikkidraamasarjaa, jossa kieroillaan, lauletaan ja kieroillaan vähän lisää. Connie Britton vetäisee vakuuttavan roolisuorituksen ikääntyneenä kantritähtenä, jonka on joko alistuttava muiden tahtoon tai oltava näitä ovelampi. Huono isäsuhde, suhdekuviot Teddyn ja ex-rakas Deaconin kanssa ja kilpailu kantritähteydestä Julietten kanssa takaavat ainakin yhdeksi tuotantokaudeksi jännitettävää. Tai sitten voi keskittyä ihan vain kuuntelemaan musiikkia, jota sarjassa riittää myös. Käsittääkseni näyttelijät esittävät laulunsa itse. Halutessaan voi keskittyä myös tuijottamaan Hayden Panettierea diivailevan Julietten roolissa, jonka laulutaidot johtuvat lähinnä auto-tunen avustuksesta. Pilottijaksi kuvattiin alkuvuodesta 2012 ja ABC näytti ennen kesää vihreää valoa muidenkin jaksojen kuvaamiselle. Yhteensä ensimmäisellä tuotantokaudella nähdään 13 jaksoa.

Katy Perry: Part of Me

Katy Perry: Part of Me (2012)

Ohjaus: Dan Cutforth, Jane Lipsitz
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 233

http://www.imdb.com/title/tt2215719/

Pisteet: **

Dokumentti poptähti Katy Perrystä.

Katheryn Elizabeth Hudson syntyi 25. lokakuuta 1984 Santa Barbarassa Yhdysvalloissa. Hänen vanhempansa olivat pastoreita ja hengellisyys kuului keskeisesti perheen elämään. Popmusiikkia ei saannut kuunnella, eikä myöskään katsella elokuvia ja televisiota. Vain hengellinen gospelmusiikki ja kirkkolaulut olivat sallittuja. Katy alkoi laulaa kirkon kuorossa oltuaan yhdeksän vanha ja alkoi ottaa myös laulutunteja. Vuonna 2001 Katy julkaisi gospel-albumin Katy Hudson nimellä. Hän alkoi myös kuunnella vanhemmilta salassa populaarimusiikkia, etenkin Alanis Morissette teki häneen suuren vaikutuksen. Seitsemäntoista vanhana Katy muutti Los Angelesiin, jossa sai apua Morissetten levyn tuottaneelta Glen Ballardilta.

Levy-yhtiöt yrittivät tehdä Katystä kuitenkin uutta Britney Spearsia tai Avril Lavignea. Lopulta Capitolin kanssa tehdy sopimus tuotti tulosta ja Katy teki hittibiisin I Kissed a Girl, joka alkoi soida vähän joka puolella. Hot n Cold oli myös iso hittibiisi. Samalla Katy otti käyttöön taiteilijanimensä Katy Perry. Ensimmäien albumi One of the Boys ilmestyi vuonna 2008 ja sitä on myyty yli 3 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa. Megasuosioon Katy nousi toisen albumin Teenage Dream myötä, jota on myyty maailmanlaajuisesti yli 5.5 miljoonaa kappaletta. Katy teki myös historiaa kun toisen albumin viisi biisiä nousi Yhdysvalloissa sinkkulistan ykköseksi, aiemmin vastaavaan on kyennyt vain Michael Jackson Bad-albumillaan.

Tässä Dan Cutforthin ja Jane Lipsitzin ohjaamassa dokumentissa seurataan Katyn kiertuearkea vuonna 2011, jolloin hän myös erosi näyttelijämiehestään Russel Brandista. Melko pintapuolisesti Katyyn tässä kuitenkin tutustuttiin. Jos poptähden arkielämä kiinnostaa niin sitä tässä pääsi seuraamaan ihan mukavasti. Sen verran nuoresta naisesta on vielä kyse, ettei hänestä oikein tämän enempää vielä irtoakaan, ehkä kymmenen vuoden päästä hänestä saisi jo ihan erilaisen dokumentin tehtyä. Ääneen pääsivät myös Katyn manageri, isosisko, pikkuveli, meikkaaja, vaatesuunnitelija ja tietysti myös vanhemmat ja isoäiti. Niin ja tietysti kuullaan myös Katyn biisejä, joita hän esittää livenä yleisöille ympäri maailmaa. Ihan kivaa musaa tekee kyllä, mutta varsin heikoksi tämä dokumentti kyllä jäi.

God Bless Ozzy Osbourne

God Bless Ozzy Osbourne (2011)

Ohjaus: Mike Fleiss, Mike Piscitelli

Haastateltavat: Ozzy Osbourne, Sharon Osbourne, Jack Osbourne, Kelly Osbourne, Aimee Osbourne, Geezer Butler, Bill Ward, Tommy Lee, Paul McCartney, Henry Rollins, Robert Trujillo

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 172

http://www.imdb.com/title/tt1785389/

Pisteet: ****

John Michael Osbourne syntyi 3. joulukuuta 1948 Englannissa. Hänen isänsä Jack oli tehdastyöläinen ja äiti Lillian kokosi autotehtaalla sähköpiirejä. Johnilla on kolme isosiskoa ja kaksi pikkuveljeä. Perhe asui pikkukylässä nimeltä Aston, joka kuului Birminghamin kaupunkiin. Asunto oli pieni ja paskassa kunnossa. Elämä oli kurjaa ja leikkipaikkoina oli sodassa tuhoutuneita rauniotaloja. John käyttäytyi jo pienestä pitäen oudosti ja häntä alettiin kutsua Ozzyksi, jolla nimellä hänet on tunnettu siitä lähtien. Kännit mies joi ensikerran ollessaan 14-vuotias. Koulunkäynti oli Ozzylle tuskaa, sillä hänellä oli luki- ja keskittymishäiriö. Hän lopettikin koulunkäynnin ollessaan 15-vuotias ja alkoi tehdä hanttihommia mm. teurastamolla ja putkimiehen apulaisena. Vakituinen työ ei miestä kuitenkaan kiinnostanut. Lain kanssa Ozzy joutui vaikeuksiin jo nuorena kun pölli vaatekaupasta vaatteita. Hänen isänsä ei suostunut maksamaan kurittoman pojan sakkoja, joten Ozzy passitettiin Winson Greenin vankilaan kuudeksi viikoksi. Ainut asia mikä Ozzya kiinnosti, oli musiikki ja sen tekeminen. Jo koulussa ollessaan mies alkoi lauleskella The Beatlesin biisejä ja häntä kiusattiinkin siitä syystä. Yksi kiusaajista oli tuleva bändikaveri, Tony Iommi.

Vankilasta vapauduttuaan Ozzy hankki isältään lainaamilla rahoilla tuon aikaiset hyvät äänentoistolaitteet ja pääsi sen takia mukaan bändiin, josta tuli myöhemmin Black Sabbath. Nimi lainattiin Mario Bavan ohjaamasta kauhuelokuvasta, jossa pääosaa esitti Boris Karloff. Muutoinkin vaikutteita otettiin kauhuelokuvista, joita ihmiset menivät katsomaan saadakseen pelätä. Yhtyeen soittama musiikki oli synkeän tunnelmallista ja tarkoituksena oli pelottaa kuuntelemaan tulleita ihmisiä kauhuelokuvien tavoin. Ensimmäinen albumi Black Sabbath oli jo ihan hyvä menestys, mutta vasta toinen albumi Paranoid nosti bändin lopullisesti musiikkimaailman tietoisuuteen. Elettiin 70-lukua ja Ozzylla alkoi mennä kovaa. Seuraavatkin albumit olivat menestyksiä, joten rahaa alkoi virrata enemmän kuin oli tarvetta. Sitä käytettiinkin enimmäkseen alkoholin ja lähes kaikkien tunnettujen huumeiden ostamiseen. Huonosta itsetunnosta kärsinyt Ozzy peitti pelkonsa tekemällä kaikenlaista sekopäistä. Bändikaverit eivät enää pysyneet miehen vauhdissa ja vuonna 1979 hän saikin lopulta potkut bändistä, vain vuosi sen jälkeen kun hänen isänsä oli kuollut.

Naimisiin Ozzy meni ensimmäisen kerran jo 70-luvun alussa Thelma Rileyn kanssa, jonka kanssa sai kaksi lasta, Jessican ja Louisin. Kummoiseksi isäksi Ozzysta ei kuitenkaan ollut, koska oli yhtenään joko kännipäissä tai kiertämässä maailmaa bändin kanssa. Avioliitto tulikin päätökseen lähes samaan aikaan kun mies sai lähtöpassit bändistä. Ozzy vietti sen jälkeen kolmisen kuukautta hotellihuoneeseessaan vetämällä päänsä täyteen kaikkea mahdollista mitä käsiinsä sai. Avuksi tuli Sharon Arden, joka ryhtyi miehen manageriksi ja kehotti kokeilemaan soolouraa. Taustabändi piti kuitenkin ensin koota kasaan ja samalla löytyi kitaristiksi Randy Rhoads, joka hämmästytti musiikkipiirejä kyvyillään. Ozzyn ura lähti jälleen nousuun Blizzard of Ozz ja Diary of a Madman -albumien myötä, jotka olivat huikeita menestyksiä. Vuoden 1982 alussa uuden bändin bussikuljettaja Andrew Aycock esitteli kokkelipäissään bändille lentotaitojaan pienkoneella, jolla törmäsi kiertuebussiin ja läheiseen kartanorakennukseen. Bussissa ollut Ozzy selvisi hengissä, mutta lentokoneen kyydissä ollut Randy Rhoads sai surmansa, kuten myös bändin kampaajana ja meikkaajana työskennellyt Rachel Youngblood sekä Aycock. Surun murtama Ozzy meinasi keskeyttää menossa olleen kiertueen, mutta Sharon kehotti jatkamaan. Uudeksi kitaristiksi löytyi Brad Gillis ja Rhoadsin muistoa kunnioitettiin myöhemmin julkaisemalla aiemmin nauhoitettu livealbumi.

Ozzy meni naimisiin Sharon Ardenin kanssa heinäkuussa 1982 ja he saivat kolme lasta, Aimeen, Kellyn ja Jackin. Aiemmasta avioliitosta Ozzy ei oppinut kuitenkaan juuri mitään ja jatkoi huumeiden ja alkoholin käyttämistä. Kiertue-elämäkin jatkui entisellään, eli kotona miestä ei hirveästi nähty, paitsi kännissä. Ozzyn ehkä pahamaineisin teko on lepakon pään puraiseminen irti erään konsertin aikana. Joku oli nimittäin tuonut konserttiin elävän lepakon ja Ozzy luuli sitä leluksi ja puraisi siltä pään poikki. Aiemmin hän oli puraissut huumetokkuroissaan myös kyyhkyseltä pään poikki. Erään konsertin yhteydessä huhuttiin, että katsomoon päästettäisiin kissoja vapaaksi ja katsojien tulisi tappaa ne. Ihan näin sekopäinen Ozzy ei sentään ollut, sillä se osoittautui todellakin vain huhuksi. Vuonna 1984 Ozzy kiersi yhdessä Mötley Crüen kanssa ja tuosta kiertueesta olisi kerrottavana tuhansittain legendaarisia sekoiluja, kuten kusenjuontia ja paskantamista hotellihuoneen lattialle, viimeistelynä Ozzy maalasi hotellihuoneen seinät paskallaan. 80-luvulla Ozzy joutui jopa oikeuteen kun joku oli tehnyt itsemurhan kuunneltuaan erästä Ozzyn biisiä nimeltä Suicide Solution. Tuomiota ei sentään tullut. Huumeiden ja kännien ottaminen alkoi lähteä lopullisesti lapasesta, kun mies yritti murhata Sharonin vuonna 1989. Sharon pysyi kuitenkin miehensä rinnalla.

Ozzyn musiikkiura on jatkunut menestyksekkäänä läpi 90- ja 2000-lukujen. Soolouran lisäksi miestä on nähty jälleen myös Black Sabbathin laulajana. Vuonna 2001 alkoi pyöriä televisiossa The Osbournes-tosi-tv-sarja, joka toi miehelle lisää mainetta. Sarjaa tehtiin kolme vuotta ja siinä nähtiin Ozzyn lisäksi myös Sharon ja lapset Jack ja Kelly. Kuvausten aikana Sharonilla todettiin syöpä, mutta hän halusi jatkaa sarjan tekemistä. Ozzy jatkoi huumeiden ja alkoholin käyttämistä sarjaa kuvattaessa, mutta hänet esitettiin sarjassa paremminkin höpsönä vanhuksena kuin kokapäissä örveltävänä sekopäänä. Myös Jack ja Kelly vetivät huumeita kuvausten aikana, mutta lopulta Jack sai tarpeekseen moisesta paskasta ja raitistui täysin. Poikansa esimerkin innoittamana myös Ozzy onnistui lopulta jättämään huumeet ja kännisekoilut taakseen vuoden 2005 tienoilla. Kelly pääsi myös irti huumeista vuonna 2009, joten perheellä menee paremmin kuin koskaan, tosin sekä Ozzylla että Jackilla on todettu sairaudet, jotka vaativat lääkitystä koko loppuelämän ajan. Vuonna 2011 valmistui tämä dokumentti, jonka Jack tuotti. Hän halusi näyttää isänsä sellaisena kuin hän oikeasti on, ei minään tosi-tv-sarjan pöhkönä ukkona vaan todella paskoja asioitakin tehneenä muusikkonerona. Haastateltavina on Black Sabbath-bändijäsenien lisäksi myös liuta muita tunnettuja muusikoita sekä tietysti Ozzyn perheenjäseniä ja Ozzy itse. Enemmän keskityttiin juurikin Ozzyn elämään, kuin hänen musiikkiuraansa.