Bussipysäkki

Bus Stop (Bussipysäkki) (1956)

Ohjaus: Joshua Logan

Käsikirjoitus: George Axelrod

Näyttelijät: Marilyn Monroe, Don Murray, Arthur O'Connell, Betty Field, Eileen Heckart, Robert Bray, Hope Lange, Hans Conried, Max Showalter

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 252

http://www.imdb.com/title/tt0049038/

Pisteet: ***

Beau (Don Murray) on syrjäisellä maatilalla kasvanut nuori cowboy, joka ei ole koskaan ollut tekemisissä tyttöjen kanssa eikä oikeastaan edes tiedä mitä käytöstavat merkitsevät. Hän lähtee ystävänsä ja isähahmonsa Virgilin (Arthur O'Connell) kanssa kotiseuduiltaan Montanasta bussilla kohti Arizonaa, jossa on tarkoitus osallistua rodeokilpailuun Phoenixin isossa kaupungissa. Menomatkalla he pysähtyvät Gracen (Betty Field) ruokapaikkaan, joka on virallinen bussipysäkki matkan varrella. Virgil kehottaa Beauta lähestymään naisia kaupungissa ollessaan, onhan jo sen aika. Beau ei kuitenkaan halua ottaa omakseen ketä tahansa vastaantulijaa, vaan hän aikoo löytää oman "enkelinsä".

Sellainen löytyykin heidän vihdoin päästyä Phoenixiin, nimittäin hotellin viereisestä kapakasta. Lahjaton kapakkalaulaja Chérie (Marilyn Monroe) lumoaa Beaun epävireisellä laulullaan ja saa lehmipojan pään niin sekaisin, että tämä kuvittelee yhteisen suudelman tarkoittavan heidän olevan kihloissa. Ja seuraavana päivänä heidän pitäisi mennä Beaun mukaan jo naimisiin rodeokilpailun yhteydessä. Chérie haaveilee kuitenkin tähteydestä Hollywoodissa eikä hänellä ole aikomustakaan mennä Beaun kanssa naimisiin, saati lähteä hänen matkaan jonnekin takapajulaan jonkalaisesta paikasta on itsekin kotoisin. Niinpä Chérie yrittää karata muttei pääse pakoon lassotaitoista Beauta ja huomaa pian olevansa matkalla kohti Montanaa bussilla, joka pysähtyy jälleen Gracen ruokapaikkaan matkan varrella. Siellä Beau oppii vihdoin mitä käytöstavat tarkoittavat.

Joshua Loganin ohjaama Bussipysäkki perustuu William Ingen kahteen näytelmään, joiden pohjalta George Axelrod kirjoitti käsikirjoituksen. Marilyn Monroe pyrki 50-luvun puolenvälin jälkeen tekemään enemmän draamarooleja ja sellaiseksi tämä voidaankin laskea, vaikkakin elokuva on sekoitus komediaa, draamaa sekä myös romantiikkaa. Marilyn otti roolinsa tosissaan, joskin välillä hän tuntui olevan melko sekaisin replojaan lausuessaan. Don Murray oli tätä ennen näytellyt vain tv-sarjoissa ja pokkasi heti ensimmäisestä elokuvaroolistaan sivuosa-Oscarin. Tosin itse pidän häntä kyllä toisena pääroolinäyttelijänä, mistä lie johtunut sivuosaehdokkuus. Arthur O'Connellin esittämä Virgil oli melko outo hahmo, luulin häntä aluksi Beaun isäksi, mutta eipä sitä ollutkaan. Pieniä homoviitteitä hahmosta löytyi, toisaalta ne voivat viitata yhtä hyvin muuhunkin. Eileen Heckart esitti Chérien ystävää Veraa. Robert Bray esitti bussikuskia ja pääsi esittelemään tappelutaitojaankin. Pikkuroolissa nähtiin myös Hope Lang, jolle tämä oli myöskin ensimmäinen elokuvarooli. Elokuvan huumori oli välillä todella vaivaannuttavaa, etenkin Beaun käytös kaupunkiin päästyään. Enempi pidinkin elokuvan draamapuolesta, joka etenkin lopussa oli toimivaa.

Kesäleski

The Seven Year Itch (Kesäleski) (1955)

Ohjaus: Billy Wilder

Käsikirjoitus: George Axelrod, Billy Wilder

Näyttelijät: Tom Ewell, Marilyn Monroe, Evelyn Keyes, Sonny Tufts, Robert Strauss, Oskar Homolka, Marguerite Chapman, Victor Moore, Dolores Rosedale, Donald MacBride, Carolyn Jones, Butch Bernard

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 250

http://www.imdb.com/title/tt0048605/

Pisteet: **

New Yorkissa asuva ja seitsemän vuotta naimisissa ollut Richard Sherman (Tom Ewell) jää kesäksi kotiin New Yorkiin tekemään töitä, kun taas hänen vaimonsa Helen (Evelyn Keyes) ja poikansa Ricky (Butch Bernard) lähtevät maaseudun rauhaan. Monet muutkin ukkomiehet jäävät helteiseen kaupunkiin tekemään töitä ja samalla juovat, polttavat ja jahtaavat vähissä vaatteissa liikkuvia neitosia. Richard ei ole kuitenkaan samaa maata, hän aikoo tehdä kiltisti töitä ja olla juomatta, polttamatta ja jahtaamatta neitosia. Yläkerran asuntoon kesäksi muuttanut kaunis blondi (Marilyn Monroe) saa hänet kuitenkin sekaisin heti ensimmäisenä päivänä. Kun Richard pyytää häntä lasilliselle asuntoonsa, blondi yllättäen suostuu ja pian kaksikko alkaakin viettää aikaa keskenään vähän liiankin paljon, mikä saa jo valmiiksi vainoharhaisen Richardin sekoamaan lähes täysin.

Marilyn Monroen hameenhelmat nousevat ilmaan metrotunnelista puhaltavan ilmavirran takia aina kun juna menee ohitse. Siinäpä Kesälesken tunnetuin kohtaus, joka osoittaitui erittäin laimeaksi. Mitään ei oikeasti näytetä, vaan kaikki jää katsojan mielikuvituksen varaan. Monesti mielikuvituksen varaan jätetty on paljon tehokkaampaa kuin oikeasti näytettävä, mutta eipä oikein päde tässä tapauksessa. Kohtauksen maine syntyi aikoinaan siitä että kuvausten aikana ihmiset pääsivät katsomaan kuinka Marilynin hameenhelmat todellakin nousivat lähes korviin asti ja alushousutkin vilkkuivat. Itse elokuvassa mitään ei saanut näyttää, koska 50-luvulla sensuuri oli erittäin tiukkaa Hollywoodissa. Elokuva oli jopa vaikea saada tuotantoon, sillä aviorikosta ei saanut näyttää tuolloin elokuvissa oikeastaan missään muodossa. Alkuperäisessä näytelmässä, johon elokuva perustuu, oli kyse nimenomaan siitä että ukkomies tekee aviorikoksen ja katuu niin paljon että siitä syntyy komediaa. Aviorikos jouduttiinkin poistamaan ja ukkomies vain kuvittelee mitä tapahtuisi jos hänen vaimonsa saisi tietää hänen viettävän aikaa kauniin blondin kanssa, vaikkeivat oikeasti juuri mitään pahaa teekään.

Ohjaaja Billy Wilder käsikirjoitti elokuvan yhdessä näytelmän kirjoittaneen George Axelrodin kanssa. Heillä oli suuria vaikeuksia muuttaa juonta tuon ajan sensuurikäytäntöjen mukaiseksi ja epäonnistuivatkin mielestäni melko pahasti. Richard Sherman on lähinnä ärsyttävä tyyppi, joka puhuu hölmöjä itsekseen ja sen pitäisi olla jotenkin hauskaa. Tosin Tom Ewell on roolissa siltikin varsin hyvä, hahmo ei vaan toiminut. Tom näytteli roolia myös näytelmäversiossa. Marilyn Monroe oli myös hyvä omissa kohtauksissaan. Kuuluisaa hamekohtausta kuvatessaan hän oli vielä naimisissa tunnetun baseballpelaaja Joe DiMaggion kanssa, joka katsoikin vihaisena vierestä kun tuhannet kuvausta seuranneet ihmiset huutelivat törkeyksiä Marilynille. Parin avioliitto kariutuikin lopullisesti tuota kohtausta kuvatessa ja pian sen jälkeen he ilmoittivat eroavansa. Ja kaiken lisäksi kohtaus jouduttiin kuvaamaan uudestaan, sillä äänet olivat liian huonot ihmispaljouden takia. Loppukuvausten ajan Marilyn oli melkoisen alamaissa eron takia ja kuvaukset venyivät pahasti. Budjettikin nousi noin 1,8 miljoonaan dollariin, mikä oli noihin aikoihin todella iso summa. Kassatuloja elokuva keräsi kuitenkin noin 12 miljoonaa dollaria, eli oli melkoisen iso menestys ja nosti Marilynin lopullisesti seksisymboliksi. Melko heikko elokuva on kuitenkin kyseessä.

Herrat pitävät vaaleaveriköistä

Gentlemen Prefer Blondes (Herrat pitävät vaaleaveriköistä) (1953)

Ohjaus: Howard Hawks

Käsikirjoitus: Charles Lederer

Näyttelijät: Jane Russel, Marilyn Monroe, Elliott Reid, Charles Coburn, Tommy Noonan, George Winslow, Marcel Dalio, Taylor Holmes, Norma Varden

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 247

http://www.imdb.com/title/tt0045810/

Pisteet: ***

Showtytöt Lorelei Lee (Marilyn Monroe) ja Dorothy Shaw (Jane Russell) ovat parhaita ystäviä. Lorelei haluaa miehensä olevan rikas kun taas Dorothylle kelpaa köyhäkin mies, rakkaus on hänelle kaikkein tärkeintä. Lorelei onkin menossa naimisiin varakkaan suvun pojan, Gus Edmondin (Tommy Noonan) kanssa. Vihkimisen pitäisi tapahtua Pariisissa, jonne on jo matkajärjestelytkin tehty, mutta Gusin isä ei päästäkään poikaansa lähtemään koska pitää Loreleitä pelkkänä rahanahneena blondina. Lorelei lähtee kuitenkin Pariisiin laivalla sillä hänelle ja Dorothylle on järjestetty myös esiintymisiä sinne. Gus pyytää Dorothyä katsomaan Lorelein perään, jottei tämä tekisi mitään tyhmyyksiä ja täten antaisi lopullisen syyn Gusin isälle olla antamatta heidän mennä naimisiin. Lorelei taas aikoo etsiä Dorothyllekin rikkaan miehen laivamatkan aikana. Kaksikon seuraan lyöttäytyy myös rikkaaksi itsensä esittelevä Ernie Malone (Elliott Reid), jolla on syynsä pysytellä heidän lähellään ja erityisesti olla paikalla kun Lorelei tutustuu iäkkääseen miljonääri Francis Beekmaniin (Charles Coburn), jonka vaimon timanttitiaraa himoitsee.

En juurikaan tykännyt elokuvan musikaaliosuuksista, jotka lähinnä vaivaannuttivat. Muutoin Herrat pitävät vaaleaveriköistä oli ihan mainiota komediaa. Elokuva tehtiin samannimisen Broadway-musikaalin pohjalta vuodelta 1949, joka taas pohjautui vuonna 1925 julkaistuun samannimiseen novelliin. Novellin pohjalta oltiin tehty elokuvaversio jo vuonna 1928, joka on sittemmin kadonnut kokonaan. Broadway-musikaaliversiossa Lorelein roolia esitti Carol Channing ja Dorothyä Yvonne Adair. Tämän vuoden 1953 elokuvaversion Lorelein rooliin meinattiin ensin Betty Grablea, mutta Niagarassa vastikään suosiota saanut Marilyn Monroe valittiin lopulta rooliin koska hänelle ei tarvinnut maksaa palkkaa läheskään niin paljoa kuin Bettylle. Bettylle olisi pitänyt maksaa noin 150,000 dollaria kun taas Marilyn tuli maksamaan vain 18,000 dollaria. Monroe ei myöskään saanut pääosanäyttelijän statusta, sillä Jane Russellin nimi oli hänen edellään krediiteissä. Monroe vitsailikin asiasta sanomalla että "olinpa mitä tahansa, olen silti blondi".

Elokuvan ohjannut Howard Hawks taisi olla melkoisissa vaikeuksissa Marilynin kanssa, joka oli kuvausten aikaan vielä nouseva tähti. Tämä kun vaati oikuttelevasti uusintaottoja silloinkin kun Hawks oli jo hyväksynyt kohtaukset kuvatuiksi. Tuotannosta vastannut 20th Century Fox-studio yritti myös saada kuvaustahtia nopeammaksi, johon Hawks tokaisi että heidän tulisi erottaa Monroe, tehdä käsikirjoitus uudestaan ja lyhentää sitä sekä etsiä hänen tilalleen uusi ohjaaja. Jotenkin Hawks onnistui kuitenkin saamaan elokuvan valmiiksi, josta tulikin suuri menestys. Kriitikot ylistivät ja katsojatkin tykkäsivät. Kassatuloja kertyi ilmeisesti yli 7 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti, mikä oli tuohon aikaan melkoinen summa. Monroe sai nopeasti melko samanlaisen roolin samana vuonna valmistuneesta elokuvasta Kuinka miljonääri naidaan, jossa näyttelivät myös Betty Grable ja Lauren Bacall ja oli vielä tätäkin isompi menestys ainakin kassatuloissa.