Underworld: Awakening (2012)
Ohjaus: Måns Mårlind, Björn
Stein
Käsikirjoitus: Len Wiseman,
John Hlavin, J. Michael Straczynski, Allison Burnett
Näyttelijät: Kate Beckinsale,
Stephen Rea, Michael Ealy, Theo James, India Eisley, Sandrine Holt,
Charles Dance, Kris Holden-Ried, Scott Speedman
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro:
109
Pisteet: **
Ihmiset saavat selville että heidän
keskuudessaan elää vampyyreitä ja ihmissusia, joita alkavat tuhota
maailmanlaajuisesti Puhdistus-nimisen operaation avulla. Tarkoitus on
tuhota kaikki yksilöt. Vampyyri Selene (Kate Beckinsale) ja hänen
poikaystävänsä, molempien lajien hybridi Michael (Scott Speedman)
aikovat paeta ennen kuin on myöhäistä, mutta heidät saadaan
kuitenkin kiinni. 12 vuotta myöhemmin Selene herää, kun joku
vapauttaa hänet nestetyppijäädytyksestä. Kyseessä ei ole
kuitenkaan Michael, vaan hänen tyttärensä (India Eisley), joka on
kasvatettu laboratoriossa. Maailma on muuttunut noiden 12 vuoden
aikana. Selviää myös että ihmissudet aikovat muokata lajiaan
kestämään hopealuoteja. Selenen on suojeltava tytärtään kaikin
keinoin. Apua hän saa vampyyriltä (Theo James) ja poliisilta
(Michael Ealy). Vastassa on ihmissusien lisäksi myös hybridien
geenejä tutkiva tohtori Jaceb Lane (Stephen Rea).
Yksikään Underworld-elokuva ei ole
ollut hyvä, eikä tämä uusinkaan osa sen parempi ole. Aika paljon
samaa näissä on kuin Resident Evil-elokuvissa. Pääsankari on
kaunis nainen, jolla on erikoiskykyjä ja aseina on joko käsiaseet,
järeämmät konekiväärit tai jokin muu käteen osuva teräase,
joilla pistetään vastustajat kylmäksi. Resident Evileissä
vastassa on zombeja ja niiden mutanttiversioita sekä pahan
biolääkeyritys Umbrella Corporationin pahikset, tässä taas
ihmissusia ja välillä vampyyreitäkin. Kummassakin sankari myös
poseeraa tyylikkäästi kameralle toimintakohtausten lomassa. Juonet
ovat varsin olemattomia ja taustalla on jokin isompi kuvio, jonka
turvin elokuvasarjaa jatketaan loputtomiin. Paul W.S. Anderson
tehtailee Resident Evil-elokuvia ja Len Wiseman näitä
Underworld-elokuvia. Tai no Len Wiseman sai tarpeekseen ohjaamisesta
jo kakkososan jälkeen, Paul W.S. Anderson piti välillä vapaata
parin elokuvan verran ja palasi sitten ohjaajanpallille
viimeisimmässä osassa ja on parhaillaan ulostamassa uutta osaa
tämän vuoden aikana.
Molemmissa elokuvasarjoissa ei ole
oikeastaan mitään järkeä, lähinnä elokuvat yrittävät olla
mahdollisimman viileitä ja tarjoilla silmäkarkkia katsojille. Ja
kun tekijät ovat melkoisia idiootteja niin lopputulokset ovat aina
melkoisen surkeita. Resident Evilit ovat kuitenkin olleet hieman
näitä Underworld-elokuvia parempia, oikeastaan aika selvästikin
parempia. Molempien elokuvasarjojen kohdeyleisönä ovat
teini-ikäiset ja vähän vanhemmatkin pojat, jotka tykkäävät
katsella vähäpukeista tai kireisiin nahkavaatteisiin pukeutunutta
naista tappamassa hirviöitä mahdollisimman verisesti. Molemmat
elokuvasarjat ovatkin sen mukaisesti suunniteltu. Ikäraja on pysynyt
Amerikassa samana, eli se on R, joka vastaa Suomessa noin
16-18-ikärajaa riippuen vähän sisällöstä. Nykyään taidetaan
mennä enemmänkin 16-ikärajalla useimmiten. Tässä uusimmassa
osassa meno olikin veristä ja välillä oikein kivankin veristä,
muutamat tappokohtaukset saivat ihan iloitsemaan että tässähän on
sentään jotain tehty hyvinkin. Melkoisen sekava kuvaus ja leikkaus
kuitenkin pilasivat senkin ilon. Ohjaajia on tällä kertaa kaksi,
ruotsalaiset Måns Mårlind ja Björn Stein, jotka tunnetaan
Storm-elokuvastaan ja ohjasivat tätä ennen Julianne Mooren
tähdittämän Shelter-elokuvan. Rare Exports jouluelokuvallaan
mainetta niittänyttä Jalmari Helanderia pyydettiin ensin
ohjaajaksi, mutta hän sentään tajusi pysytellä kaukana tästä.
Kikkeliään vatkaavat teinipojat
saavat tästä varmasti taas kiksejä mikäli aiemmat osat ovat
sellaista tarjonneet. Itse katson kyllä paljon mieluummin Resident
Evil-elokuvia, vaikka melkoisen heikkoja nekin ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti