Berlin 36 (2009)
Ohjaus: Kaspar Heidelbach
Käsikirjoitus: Lothar Kurzawa
Näyttelijät: Karoline
Herfurth, Sebastian Urzendowsky, Alex Prahl, August Zirner, Maria
Happel, Franz Dinda, Leon Seidel, Thomas Thieme, Johann von Bülow,
Julie Engelbrecht, Klara Menzel
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro:
113
Pisteet: ***½
Vuosi 1936. Berliinissä
valmistaudutaan Olympialaisiin, mutta ongelmia tuottavat
Amerikkalaiset, jotka aikovat boikotoida kisoja mikäli
juutalaisurheilijat eivät saa osallistua kisoihin. Saksa vakuuttaa
juutalaisten olevan tervetulleita kilpailemaan. Saksalainen Gretel
Bergmann (Karoline Herfurth) on naisten korkeushypyn osalta
ennakkosuosikki, mutta hän sattuu olemaan myös juutalainen, joten
natsit aikovat tehdä kaikkensa ettei hän voittaisi. He löytävätkin
Gretelille varteen otettavan vastustajan, Marie Kettelerin (Sebastian
Urzendowsky), johon liittyy kuitenkin vaiettu salaisuus. Kaksikko
kohtaa harjoitusleirillä, jossa jakavat huoneen keskenään. Gretel
yritetään taivutella luopumaan olympiapaikastaan, mutta yllättäen
hän saa eniten tukea pahimmalta vastustajaltaan, Marielta.
Varsin oivallinen draama ja
mielenkiintoinen aihekin vielä. Berlin 36 perustuu tositapahtumiin.
Gretel Bergmann oli todellakin saksalainen korkeushyppääjä
Berliinin Olympialaisten aikoihin ja oli paras saksalaisista ja melko
varma mitalin voittaja. Tämähän ei tietenkään natseille käynyt.
Tässä elokuvassa on kuitenkin otettu melkoisesti vapauksia juonen
ja hahmojen suhteen. Gretelin osuus kuvataan melko
historianmukaisesti, mutta Marie Kettelerin hahmo on kuvattu taas
melko väärin. Elokuvaa onkin kritisoitu aika ankarasti tästä
johtuen. Minään historian oppituntina tätä ei siis kannata ottaa,
mutta draamaviihteenä tämä toimii vallan hyvin. Tosin loppu hieman
lässähti. Karoline Herfurth näyttelee hienosti pääroolia eikä
Sebastian Urzendowsky ole hirveästi sen hassumpi Marien roolissa.
Pahisrooleihin on löytynyt myös oivallisia näyttelijöitä.
Millekään ilmapatjoille tässä ei
hypitä, vaan kyseessä on sitä perinteistä korkeushyppyä
hiekalle. Itse tuli hypittyä myös kouluaikoina samanlailla, tosin
puruille. Harmi kun ei jäänyt mieleen omaa korkeusennätystä. No,
aika surkea olin kyllä urheilulajeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti