Takaisin pelissä

Trouble with the Curve (Takaisin pelissä) (2012)

Ohjaus: Robert Lorenz

Käsikirjoitus: Randy Brown

Näyttelijät: Clint Eastwood, Amy Adams, Justin Timberlake, John Goodman, Matthew Lillard, Robert Patrick, Joe Massingill, Scott Eastwood, Ed Lauter, Bob Gunton

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 291

http://www.imdb.com/title/tt2083383/

Pisteet: ***½

Vanhuus vituttaa.

Baseballin kykyjenetsijä Gus Lobel (Clint Eastwood) on tullut vanhaksi. Hän yrittää piilotella huonoa näköään työnantajaltaan Atlanta Braves-joukkueen omistajalta (Robert Patrick), mutta hänen varsinainen pomonsa Pete Glein (John Goodman) huomaa jonkun olevan pielessä ja pyytää Gusin kiireistä asianajajatytärtä Mickeytä (Amy Adams) lähtemään isänsä kanssa kykyjenetsiväkeikalle, jossa valitaan Pohjois-Carolinan kuumin lyöjälupaus, jonka kaikki uskovat olevan Bo Gentryn (Joe Massingill). Gus ei tietysti ole asiasta innoissaan ja yrittää saada tyttärensä palaamaan ekalla lennolla takaisin omaan työhönsä, jossa hänellä on mahdollisuus saada osakkuus asianajajatoimistosta. Näkemisen sijaan Gus turvautuu kuuloonsa, jolla pystyy erottamaan huonot lyöjät hyvistä. Paikalle saapuu myös entinen pelaajalupaus Johnny Flanagan (Justin Timberlake), joka tuntee Gusin ja toimii nykyään myös kykyjenetsijänä. Johnny ja Mickey alkavat lähentyä työkeikan aikana samalla kun Mickey ja Gus setvivät tulehtuneita välejään.

Gran Torinon piti olla Clint Eastwoodin viimeinen näyttelijärooli, mutta hänet saatiin kuitenkin houkuteltua vielä mukaan tähän Robert Lorenzin ensiohjaukseen. Robert on toiminut apulaisohjaajaja jo 90-luvun alusta lähtien ja tullut tunnetuksi nimenomaan Clintin elokuvien apulaisohjaajana vuodesta 1995 alkaen. Hän myös tuottaa Clintin elokuvia, joten kaksikolla on läheiset suhteet. Gran Torinon jälkeenhän Clint on keskittynyt vain ohjaamiseen ja on pikkuhiljaa vetäytymässä kokonaan eläkkeelle, kunhan malttaa. Oikeastaan siitä tämä elokuvakin kertoo. Clintin esittämä Gus ei halua sammoloitua vaikka kusi ei meinaa lentää ja silmät alkaa sokeutua. Pitäisi vaan jaksaa niin kuin ennenkin. Edes omalle tyttärelle ei saa näyttää olevansa avun tarpeessa. Amy Adamsin esittämä Mickey taas pähkäilee mitä oikeasti haluaisi tehdä työkseen, kiireistä toimistohommaa asianajajana vaiko kenties jatkaa isänsä jalanjäljillä tehden sitä mitä rakastaa. Ja varsin hyvin noita asioita tässä käsiteltiin. Mikään klassikkoelokuva ei ole kyseessä, mutta sellainen mukavan laadukas draama, jonka parissa meni helposti pari tuntia.

Takaisin pelissä ei jää Clint Eastwoodin parhaaksi elokuvarooliksi, mutta lienee nyt se viimeinen näyttelijärooli jossa häntä tullaan näkemään. Ikä näkyy miehen naamasta ja kohtaukset joissa hän potkii vittuuntuneena edessään lojuvia huonekaluja tuntuivat tulevan sydämestä. Gran Torinon viimeinen kohtaus olisi ollut melkoisen loistava tapa päättää Clintin loistava näyttelijäura, mutta eipä tämäkään mikään hassumpi tapa ollut. Tai mistäpä tuota vielä tietää vaikka Clint nähtäisiin vielä The Expendables 3:ssa pienessä cameoroolissa, ainakin Sylvester Stallone sitä kovasti tahtoisi. Niin ja ohjaajana Clint jatkanee vielä yhden tai parin elokuvan verran.