Exit Humanity

Exit Humanity (2011)

Ohjaus: John Geddes

Käsikirjoitus: John Geddes

Näyttelijät: Mark Gibson, Jordan Hayes, Dee Wallace, Adam Seybold, Bill Moseley, Stephen McHattie, Ari Millen, Jason David Brown

Kertojaääni: Brian Cox

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 142

http://www.imdb.com/title/tt1781812/

Pisteet: ***½

Hatunnosta tekijöille melkoisen onnistuneesta zombieleffasta.

Eletään Yhdysvaltain sisällissodan jälkeistä aikaa 1870-luvulla. Sodassa taistellut Edward Young (Mark Gibson) alkaa pitämään päiväkirjaa elämästään, samaan aikaan kun kuolleet alkavat herätä eloon ja hyökätä elossa olevien kimppuun muuttaen puremansa ihmiset kaltaisiksiin. Edward löytää vaimonsa muuttuneena ja päästää hänet kärsimyksistä. Heidän poikansa on kateissa ja Edward omistaakin elämänsä poikansa löytämiseen. Hän alkaa myös tutkia kuolleiden käyttäytymistä ja niiden heikkouksia. Matkatessaan hän kohtaa Isaacin (Adam Seybold), jonka sisko Emma (Jordan Hayes) on kaapattu hullun kenraali Williamsin (Bill Moseley) joukkojen maanalaiseen piilopaikkaan. Edward lupautuu auttamaan Isaacia siskon vapauttamisessa ja myöhemmin he kohtaavat myös noidaksi kutsutun Even (Dee Wallace). Maailma on menettänyt inhimillisyyden, mutta ystävyyden, luottamuksen ja rakkauden kautta sen voi löytää uudestaan kaiken hulluudenkin keskellä.

John Geddesin ohjaama ja käsikirjoittama Exit Humanity on todella pienellä budjetilla toteutettu zombieleffa, joka nousee muiden halpiszombieleffojen yläpuolelle onnistuneiden näyttelijäsuoritusten ja tunteikkaan tunnelman ansiosta. Geddesillä on ollut tehdessään sydäntä mukana, hän oikeasti välittää elokuvan hahmoista ja niiden ympärillä olevasta maailmasta. Useimmat tämän kaltaisen halpiszombieleffat onkin tehty täysin vitsimielessä ja ilman että edes välitetään mitä ollaan tekemässä. Todellisten zombieklassikoiden sijaan niiden tekijät tuntuvat nähneen vain niitä aiempia halpiszombieleffoja ja tekevän samaa tylsää paskaa huonoilla zombietehosteilla. Geddes on Romerot ja muutkin zombieklassikot mitä ilmeisemmin katsonut ja ammentanut niistä elokuvaan tunnelmaa. Mutta pelkän Romeron leffojen kopioimisen sijaan hän on tehnyt ihan oman elokuvansa omalla tyylillään.

Draamapuolta on painotettu juonessa ja näyttelijäsuorituksissa. Ja se puoli toimiikin melko yllättäen todella hyvin. Tai ainakin itse tykkäsin kovasti. Jonkun mielestä tämä on varmasti tylsää paskaa kun porukka ei ole koko ajan ampumassa seinillä juoksevia zombeja, mutta sellaiset idiootit saavat puolestani painua vittuun. Todelliset zombiet ovat hitaita ja niin ovat tässäkin. Zombimaskeeraus oli toki tässä aika heikkotasoista, mutta niinpä on ollut myös parhaissa zombieklassikoissa, jopa Romeron Dawn of the Deadissä, joten ei se mikään ongelma ollut. Muutamat zombiet oli tässä toisaalta tosi hyvinkin tehtyjä. Ja kyllähän tästä löytyi toimintaakin. Sisällissodan aikaisilla aseilla paukutettiin ihan kivasti ja välillä käytettiin kättä pidempääkin. Toiminnan suhteen Geddesin taidot eivät vielä kuitenkaan ihan riittäneet ja niiltä osin elokuva jäikin aika torsoksi. Välillä jäi muutamassa kohtauksessa jopa vaiheita näyttämättä, ensin oltiin jossain sisällä ja seuraavana hetkenä kaukana pihalla. Pieni budjettikin tosin varmasti oli esteenä näiden välivaiheiden kuvaamisessa. Osittain tämä oltiinkin ratkaistu pistämällä väliin animaatiopätkiä, jotka toimivat kohtuu hyvin.

Edwardia esittävä Mark Gibson on elokuvan sydän monella tapaa. Mies eläytyy rooliinsa yllättävän tunteikkaasti ja näyttääkin hyvää mallia muille halpisleffojen näyttelijöille. Olipa puitteet kuinka kehnot tahansa, aina kannattaa näytellä niin hyvin kuin vain ikinä pystyy. Geddes on haalinut sivurooleihin muutaman tunnetun kauhunäyttelijän, Dee Wallacen, Bill Moseleyn ja Stephen McHattien. Heistä kukaan ei kuitenkaan ole Gibsonin veroinen rooleissaan, joten kaikki kunnia Gibsonille. Mieluusti katselisin miestä muissakin rooleissa. Adam Seybold ja Jordan Hayes ovat melkoisen tuntemattomia näyttelijöitä, mutta onnistuvat rooleissaan kyllä ihan hyvin. Kertojaäänenä kuullaan Brian Coxin mieleenpainuvaa ääntä. Erittäin mukavan yllätyksen tämä elokuva tarjosi, vaikka aluksi vaikutti melkoisen kakkaiselta halpisleffalta. Kuvauskin oli aika onnistunutta. Toivottavasti John Geddes tekee lisää elokuvia ja mieluusti vielä parempiakin kuin tämä oli.