Tarzan Triumphs (Tarzan ja
viidakkokansa) (1943)
Ohjaus: Wilhelm Thiele
Käsikirjoitus: Roy Chanslor,
Carroll Young
Näyttelijät: Johnny
Weissmuller, Johnny Sheffield, Frances Gifford, Stanley Ridges, Sig
Ruman, Philip Van Zandt, Rex Williams, Pedro de Cordoba
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro:
120
Pisteet: ***
Tarzan vastaan natsit.
Janen ollessa Englannissa, joutuvat
Tarzan (Johnny Weissmuller) ja poika (Johnny Sheffield) pärjäämään
keskenään. Samaan aikaan toinen maailmansota on käynnistynyt ja
natsit tavoittelevat maailman herruutta. Yksi natsien
laskuvarjo-osasto saapuu Tarzanin kodin lähelle valloittamaan
Palandrian tarunhohtoisen kaupungin saadakseen etulyöntiaseman
Afrikan sotarintamalla. Palandrian prinsessa Zandra (Frances Gifford)
saapuu pyytämään Tarzanilta apua, mutta tämä kieltäytyy koska
ei halua sekaantua muiden asioihin. Mutta kun natsit sieppaavat
pojan, lähtee myös Tarzan lopulta taistoon natseja vastaan apunaan
uskollinen Cheetah-simpanssi.
MGM tuotti kuusi mainiota
Tarzan-elokuvaa vuosina 1932-1942. Janea esittänyt Maureen
O'Sullivan sai tarpeekseen Tarzan-elokuvista Tarzan's New York
Adventure myötä ja kun elokuvien tekijänoikeudet siirtyivät sen
jälkeen RKO Picturesille, jättäytyi Maureen kokonaan pois
elokuvasarjasta ja pysyi MGM:llä. Johnny Weissmuller, Johnny
Sheffield ja Cheetah-simpanssi siirtyivät RKO:n leipiin ja jatkoivat
elokuvasarjaa vielä kuudella elokuvalla. Tämä Tarzan Triumphs oli
RKO:n ensimmäinen tuotos, jossa Janen poissaolo kerrottiin kirjeen
muodossa. Juonellisesti tämä ei ole mikään ongelma, mutta Janen
poissaolo näkyy ja tuntuu kyllä elokuvan tunnelmassa. Frances
Giffordin esittämä Zandra yrittää korvata tätä tunnelmaa, mutta
ei siihen kyllä pysty.
Natsiaihekin jäi lopulta aika
laimeaksi. Tarzan tosin tappaa natseja ihan mukavasti, mutta
ilmeisesti elokuvan tekoaikana natseista tiedettiin vielä aika
vähän, sillä näiden asusteet olivat tässä aika köyhän
näköisiä. Hakaristi sentään nähtiin taustalla, mutta muutoin
sotilaat olivat melko tavanomaisen näköisiä.
Cheetah-simpanssistakaan ei saatu hirveästi irti, tosin ampui hän
yhdessä kohtauksessa natsia konekiväärillä. Ei tämä siis mikään
Weissmuller-kauden paras Tarzan-elokuva ole, paremminkin sieltä
heikoimmasta päästä. Tosin pitää katsella tämän jälkeen
tehdyt tuotannot uudestaan ja katsoa sitten onko niistä joku vielä
tätäkin huonompi. Mutta ihan katsottava Tarzan-elokuva tämä on
siltikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti