The Grey (The Grey – Suden hetki)
(2011)
Ohjaus: Joe Carnahan
Käsikirjoitus: Joe Carnahan,
Ian Mackenzie Jeffers
Näyttelijät: Liam Neeson,
Frank Grillo, Dermot Mulroney, Dallas Roberts, Joe Anderson, Nonzo
Anozie, James Badge Dale, Ben Bray, Anne Openshaw
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro:
139
Pisteet: ***½
Odotuksiin nähden aika kova pettymys,
vaikka ihan hyvä elokuva olikin.
Alaskan talvisessa erämaassa
öljynporausfirmalle työskentelevät miehet ovat lähdössä kahden
viikon lomalle kohti etelää. Heitä kuljettava lentokone kuitenkin
putoaa huonossa säässä ja hengissä selviää vain kahdeksan
miestä. Yksi heistä on metsästäjä John Ottway (Liam Neeson),
joka ampuu työmiesten kimppuun hyökkääviä susia työkseen ja
tuntee kyseisten eläinten tavat ja osaa myös kunnioittaa niitä.
Pelkän kylmästä selviämisen lisäksi miesten onkin selviydyttävä
myös harmaasusilta, jotka alkavat hyökkäillä heidän kimppuunsa
pian onnettomuuden jälkeen. John lähtee johdattamaan heitä
turvaan, vaikkei oikeasta suunnasta ole edes varmuutta. Kaikki
tuntuvat luottavan Johniin, paitsi Diaz (Frank Grillo), joka
kyseenalaistaa hänen johtajuuden. Taistelu elämästä ja kuolemasta
voi alkaa.
Joe Carnahin ohjaaman The Greyn
traileri on yksi viime vuosien upeimmista ja nostattikin odotukset
elokuvaa kohtaan melkoisen korkealle, liiankin korkealle. Jos elokuva
olisi ollut trailerin veroinen, olisi kyseessä todella loistava
teos. Harmittavasti kyseinen traileri antoi elokuvasta kuitenkin
melko väärän kuvan. Trailerihan lupaili kyseessä olevan
selviytymisleffa miehille ilman turhia itkuja, tosin unohtamatta
myöskään miehen herkkää puolta. Susitoimintakin vaikutti
trailerin perusteella todella eeppiseltä, varsinkin trailerin
lopussa nähty Neesonin ja suden kohtaaminen. No, varsinainen elokuva
on melkoisen hidastempoinen, jopa taiteellinen selviytymisleffa,
jossa trailerin tiukasta tunnelmasta ei ole hirveästi tietoakaan.
Välillä meno on kyllä tiukkaakin, mutta tempo ei vaan noussut
tarpeeksi korkealle. Liam Neesonin esittämä hahmokin oli traileriin
nähden huomattavasti nössömpi tapaus. Traileri antoi elokuvasta
jopa naurettavan hauskan kuvan, mutta itse elokuvasta tätäkään
puolta ei löytynyt. Meno oli melko vakavissaan tehtyä, ehkä
liiankin.
Elokuvan kuvaus oli paikoin turhan
sekavaa. Sama ongelma oikeastaan vaivasi kuin Carnahin aiempaa
elokuvaa, The A-Teamia, joka oli hirvittävä sekasotku etenkin
kuvauksen osalta. Ihan yhtä pahasti tässä ei oltu mokattu
kuvauksen osalta kuitenkaan, mutta aika monessa kohtauksessa se olisi
saanut olla vakaampaa. Toisaalta Carnahan tavoittelikin selvästi
aika rosoista fiilistä, joten siinä mielessä vähän heiluvampi
kuvaus on tavallaan paikallaan. Rosoisuus näkyi myös siitä, että
kuvauksia oltiin tehty oikeasti karuissa oloissa, jopa 40 asteen
pakkasissa. Kylmyys tuntui lähes kotisohvalla asti, no ehkei
kuitenkaan, mutta itse ainakin arvostan kun tehdään vaativimmissa
oloissa eikä missään studioon rakennetussa lavasteessa. Sudet
eivät olleet hirveän realistisia, varsinkaan käytökseltään.
Hyökkäämistä ihmisten kimppuun selitetään pesän läheisyydellä,
mutta eipä hirveästi vakuuta. Toteutuskaan ei ollut kovin
onnistunut susien osalta. Tietokoneella luodut susihukat erottuivat
aika selkeästi taustasta epärealistisina olentoina. Muutamassa
kohdassa oltiin toisaalta onnistuttu hyvinkin ja onhan noita nähty
huomattavasti paskemminkin toteutettuna, eli ei suurta purnaamista
kuitenkaan lopulta susien suhteen. Niin ja se eeppinen taistelu
Neesomin ja suden välillä trailerin lopusta? No, sehän löytyy
elokuvasta, muttei sellaisena kuin odotin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti