Älä pelkää pimeää

Don't Be Afraid of the Dark (Älä pelkää pimeää) (2010)

Ohjaus: Troy Nixey

Käsikirjoitus: Guillermo del Toro, Matthew Robbins

Näyttelijät: Bailee Madison, Katie Holmes, Guy Pearce, Jack Thompson, Julia Blake, Garry McDonald, Alan Dale, Edwina Ritchard, Nicholas Bell, James Mackay

Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 396

http://www.imdb.com/title/tt1270761/

Pisteet: ***½

Yllättävän hyvä kauhuelokuva kellarin uuniluukun takana asustavista pikkuhirviöistä.

8-vuotias ongelmalapsi Sally (Bailee Madison) saapuu isänsä Alexin (Guy Pearce) luokse asumaan isoon kartanoon, jota tämä kunnostaa tyttöystävänsä Kimin (Katie Holmes) kanssa. Pian Sally löytää kartanosta piilotetun kellarin, jossa oleva uuninluukku on pultattu kiinni. Sally alkaa kuulla ääniä, jotka kehottavat häntä avaamaan uuninluukun. Tämän tehtyään hän vapauttaa uuninluukun takana syvässä pimeässä kuilussa asustavat pikkuhirviöt, jotka alkavat terrorisoimaan hänen elämäänsä. Kunnostustöistä hermoileva Alex ei ehdi kuunnella tyttärensä satuja mielikuvitusolennoista, mutta Kim alkaa uskoa tytön kertomuksia kun saa kuulla talon rakentaneen lordi Blackwoodin kadonneen mysteerisesti. Pian heille selviää myös katoamisen syy.

Kanadalaisen sarjakuvapiirtäjä Troy Nixeyn esikoisohjaus on osittain erittäin onnistunut, etenkin loppu oli oikein mainiota kauhuilua. Saksilla, partaterillä ja nauloilla ihmisten kimppuun hyökkäilevät pikkuhirviöt olivat mainiosti toteutettuja. Juonessa olisi ollut runsaastikin parannettavaa, mutta tunnelma oli hyvää ja tehosteet toimivia. Taustavaikuttajana on häärinyt Guillermo del Toro, joka on käsikirjoittanut elokuvan Matthew Robbinsin kanssa ja toiminut myös tuottajana. Guillermon kädenjälki näkyy juurikin pikkuhirvöiden toteutuksessa. Käsikirjoitus pohjautuu vuonna 1973 valmistuneeseen tv-elokuvaan Don't Be Afraid of the Dark (Pimeyden oliot), eli kyseessä on uusintaversio.

Bailee Madison oli pääroolissa kohtuu hyvä, tosin välillä häneltä tuntui näytteleminen unohtua. Katie Holmeskaan ei ollut yhtään hassumpi, etenkään lopussa. Guy Pearce jäi vähän vaisuksi. Juonessa olisi tosiaan riittänyt paljonkin korjattavaa, mutta kyllähän tästä sai vähän sellaisia kasarikauhuleffoista tuttuja fiiliksiä, joissa ei niissäkään aina juoni ollut se pääasia, vaan toimiva tunnelma, meno ja meininki. Pikkuhirviöt muistuttivat hieman Gremlins elokuvien riiviöitä, eli aika paljon komiikkaa oli mukana heidän kohtauksissaan. Alkuperäistä tv-elokuvaa en muista koskaan nähneeni, joten en tiedä kuinka hyvä se on.