Hugo

Hugo (2011)

Ohjaus: Martin Scorsese

Käsikirjoitus: John Logan

Näyttelijät: Asa Butterfield, Chloë Grace Moretz, Ben Kingsley, Sacha Baron Cohen, Emily Mortimer, Christopher Lee, Ray Winstone, Helen McCrory, Michael Stuhlbarg, Frances de la Tour, Richard Griffiths, Jude Law, Kevin Eldon, Martin Scorsese

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 62

http://www.imdb.com/title/tt0970179/

Pisteet: ****½

Pariisi 1930-luvun alussa. 12-vuotias Hugo Cabret (Asa Butterfield) asustaa juna-aseman seinien sisällä ja huolehtii että kellot ja muut kapistukset ovat toimintakuntoisia. Työ kuuluisi Hugon sedälle, mutta tätä ei ole näkynyt kuukausiin paikalla. Tämä otti pojan hoiviinsa kun Hugon isä (Jude Law), taidokas kellontekijä kuoli museon tulipalossa. Hugo on itsekin taidokas kellojen ja muidenkin esineiden korjaaja, mutta joutuu nyt varastamaan syötävänsä pysyäkseen hengissä sedän ollessa kateissa. Hänen perässään on aseman tarkastaja (Sacha Baron Cohen), joka sodassa tulleesta jalkavammastaan huolimatta nappaa usein asemalla kulkevia orpoja ja varkaita verekseltään kiinni uskollisen koiransa kanssa. Hugo varastaa myös osia lelukaupasta korjatakseen isänsä kanssa aloittaman projektin, automaattirobotin, eli kellomekanismilla toimivan koneen, joka kirjoittaa ilmeisesti tekstiä. Lelukaupan omistaja, Georges Méliès (Ben Kingsley) saa kuitenkin Hugon kiinni varkaudesta ja ottaa tältä muistikirjan haltuunsa, jossa on ohjeet automaattirobotin korjaamiseen. Hugo yrittää saada muistikirjan takaisin ja tutustuu samalla Georgesin kummityttäreen, Isabelleen (Chloë Grace Moretz), jonka kanssa tutustuu elokuvien ihmeelliseen maailmaan ja pääsee Georgesiin liittyvän salaisuuden jäljille.

Aika yllättävä elokuva Martsin Scorseselta, nimittäin kokoperheen seikkailumysteeri, joka pohjautuu kirjaan The Invention of Hugo Cabret. Scorsese on selkeästi innostunut kirjasta, jonka juoni on osittain totta ja osittain fiktiota. Lähinnä Hugon osuudet ovat fiktiota, Georges Méliès taas oli oikeastikin elänyt elokuvantekijä, joka teki yli 500 lyhytelokuvaa uransa aikana ja joka keksi mm. käyttää erikoistehosteita ensimmäisten joukossa. Georgesin tunnetuin elokuva on Matka kuuhun, jossa avaruusalus paukahtaa kuu-ukon silmään. Useimmat hänen elokuvistaan ovat kadonneet. Georges oli myös tunnettu taikuri ja piti oikeasti lelupuotia Pariisilaisella juna-asemalla elokuvauransa päätyttyä. Tämä todellispohjainen tarina onkin varmasti ollut Scorseselle suurin syy elokuvan tekemiseen, mikä näkyy selkeästi kohtauksissa, joissa lapset tutustuvat elokuvan varhaishistoriaan. Scorsese on halunnut näyttää oman rakkautensa elokuvia kohtaan ja päässyt samalla tekemään kokoperheen elokuvaa, joita ei ole aiemmin tehnyt.

Hugon juonikuvio on vähän turhan kliseinen, orpopoika joka joutuu varastamaan pysyäkseen hengissä ja jonka perässä on koominen viranomainen koiransa kanssa. Asetelma ei tarjoa mitään yllätyksiä, mutta elokuvan todellinen sydän löytyykin elokuvien maailmasta, johon Hugo tutustuttaa uuden ystävänsä Isabellen ja pääsevät samalla salaisuuden jäljille. Tästä asetelmasta saadaan huomattavasti enemmän irti ja Scorsesen rakkaus elokuvia kohtaan saa katsojankin innostumaan entistä enemmän. Välillä nähdään jopa pieniä pätkiä varhaiselokuvista, kuten Safety Last! elokuvasta, jossa Harold Lloyd roikkuu kellon viisarista. Tämä tietysti toistuu myöhemmin, kun Hugo joutuu roikkumaan juna-aseman kellon viisarista paetessaan tarkastajaa. Asa Butterfield on onneksi kohtuullisen kelpo pikkupoika, ei mikään järkyttävän hyvä roolissaan, muttei onneksi ärsyttäväkään. Chloë Grace Moretz jatkaa hyvien roolien putkeaan ja Ben Kingsley on tuttuun tapaansa kelpo George Mélièsin roolissa. Sacha Baron Cohen oli sellainen aika tyypillinen lastenleffojen koominen hahmo, mutta vetäisi onneksi roolinsa suht onnistuneesti. Emily Mortimer nähdään Sachan rakkauden kohteena ja kirjapuodin pitäjän roolissa nähdään Christopher Lee.

Tämä olisi helposti jonkun muun ohjaajan käsissä ollut melkoisen kakkainen kokoperheen leffa, mutta Scorsesen käsissä tästä on syntynyt rakkauden osoitus elokuvia kohtaan, joka nosti melkoisesti pisteitä ainakin minun kirjoissani. Tyylikäs kuvaus meinaa välillä nousta juonen yläpuolelle, mutta Scorsese onnistuu pitämään kuitenkin juonenkin loppuun asti kiinnostavana kliseisyyksistä huolimatta. Tämä oli samalla Scorsesen ensimmäinen 3D-elokuva, mutta tuosta puolesta en osaa sanoa mitään kun katsoin tämän ihan kaksiulotteisena.