sunnuntai 1. tammikuuta 2012

The Last Man on Earth


The Last Man on Earth (1964)
Ohjaus: Ubaldo Ragano, Sidney Salkow
Käsikirjoitus: William F. Leicester, Richard Matheson, Furio M. Monetti, Ubaldo Ragano
Näyttelijät: Vincent Price, Franca Bettoia, Emma Danieli, Giacomo Rossi-Stuart, Umberto Raho, Christi Courtland, Antonio Corevi, Ettore Ribotta
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 2
Pisteet: ***½
Kökköyksistään huolimatta varsin hyvä kauhuklassikko.
Vuosi 1968. Joka päivä on samanlainen tiedemies Robert Morganille (Vincent Price), joka uskoo olevansa viimeinen mies maailmassa. Hän nousee ylös aamun sarastaessa, kerää varusteensa ja etsii vampyyrejä, jotka seivästää ja polttaa lopuksi ruumiit. Öisin Robert linnoittautuu kotiinsa, jonka on suojannut vampyyreiltä peileillä ja valkosipuleilla. Tilanteen takia Robert on masentunut ja ainut lohtu löytyy alkoholista. Hän myös muistaa ajan ennen vampyyriruton leviämistä, ajan jolloin hänellä oli vielä vaimo ja tytär. Hän yritti löytää parannuskeinon ruttoa vastaan, mutta epäonnistui. Hän luulee itse olevansa immuuni rutolle ja on siksi ainut jäljellä oleva ihminen. Mutta eräänä päivänä hän kohtaa terveeltä vaikuttavan naisen päiväsaikaan, Ruth Collinsin (Franca Bettoia).
Richard Mathesonin vuonna 1954 julkaistuun kirjaan I Am Legend (Olen legenda) pohjautuvaa elokuvaa The Last Man on Earth pidetään merkittävänä kauhuteoksena ja sitä se todella onkin. Kovinkaan loistavaksi sitä ei kuitenkaan voi ylistää, sillä se sisältää varsin kökköjä kohtauksia ja kehnoa näyttelemistä. Roomassa kuvattu elokuva tehtiin varsin pienellä budjetilla, mikä näkyy valitettavasti eniten näyttelijäsuorituksissa ja myös kuuluu nolossa dubbauksessa. Ubaldo Raganon ja Sidney Salkowin ohjaama elokuva oli ensimmäinen elokuvaversio Mathesonin kirjan pohjalta, myöhemmin siitä on tehty elokuvat The Omega Man (1971) ja I Am Legend (2007) sekä epävirallinen versio I Am Omega (2007).
Kirjaa en ole lukenut, mutta yksikään näistä elokuvista ei ole loistava sovitus, The Omega Man oli muistaakseni samaa tasoa tämän kanssa, I Am Legend oli alussa ihan toimiva, mutta loppu oli aika surkea, I Am Omega taas oli videolle kuvattua roskaa. George A. Romeron ohjaama Night of the Living Dead (1968) lainailee hyvin paljon myös kirjan asetelmaa, mutta siinä vampyyrit vaihtuivat zombeihin ja tuloksena syntyi huomattavasti tätäkin merkittävämpi kauhuteos ja loistavampi elokuva. Romeron toinen zombielokuva Dawn of the Dead (1978) on tietysti vielä astetta parempi, todellinen mestariteos. On sääli, ettei I Am Legendista ole saatu aikaiseksi todella onnistunutta elokuvaa, aikoinaan jopa Arnold Schwarzeneggerin piti näytellä yhdessä elokuvaversiossa pääosaa, mutta se jäi tekemättä. Ihan mielenkiintoista olisi ollut nähdä sellainenkin versio.
Vincent Price näyttelee tässä pääosaa kaikesta huolimatta varsin hyvin, miehestä kuvastuu hyvin tilanteen kauheus ja masennus. Ohjaajat eivät ole kuitenkaan saaneet aikaiseksi kunnollista kauhutunnelmaa, vaan se rikkoutuu useasti kehnojen näyttelijäsuoritusten takia. Vampyyrit ovat paikoin toimivia ja jopa pelottaviakin, mutta pienen budjetin takia taistelukohtauksissa lähinnä keskitytään tönimiseen eikä vertakaan oikeastaan nähdä. Lopussa Price viskelee pieniä savumääriä tuprauttavia käsikranaatteja, jotka olisi saanut jättää tehostemiehen varustelaatikkoon, sen verran noloja olivat. Richard Matheson kirjoitti itse elokuvan alkuperäisen käsikirjoituksen, mutta vaati nimensä muuttamista muotoon Logan Swanson, sillä käsikirjoitus kirjoitettiin uusiksi eikä Matheson ollut muutoksiin tyytyväinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti