torstai 1. tammikuuta 2015

Katsotut elokuvat: Joulukuu 2014

126. Kite (2014) **½
Paikoin ihan toimivan verinen elokuvaversio japanilaisanimesta, valitettavasti näyttelijäsuoritukset olivat aikamoisen laimeita ja muutenkin tämä oli ihan liian halvalla tehdyn näköistä. Etenkin värimäärittely oli perseestä. Juoni yritti olla nerokkaampi kuin olikaan.

127. Captain America: The Winter Soldier (Captain America: The Return of the First Avenger) (2014) ****½
Uusintakatselu kommenttiraidalla.

128. Three Days of the Condor (Korppikotkan kolme päivää) (1975) ***½
Muistaakseni olen tämän joskus nähnyt, mutta muistikuvat ovat kyllä aikamoisen heikot. Hyvä poliittinen trilleri kyllä kyseessä, tosin rakastelukohtaus oli pakotetun oloinen ja loppu ei ollut niin toimiva kuin alku. Edellä katsomani Captain America: The Winter Soldieriin oltiin kopioitu tämän juonta, tai paremminkin asetelmaa ja molemmissa näyttelee Robert Redford, tässä pääroolissa ja toisessa sivuroolissa. Ihan niin loistava tämä ei ole kuin mitä jotkut väittävät, mutta aika lähelle. Selkeä klassikko, joka aikanaan uudisti myös elokuvakerrontaa.

129. The Hobbit: The Battle of the Five Armies (Hobitti – Viiden armeijan taistelu) (2014) ****
Valitettavasti trilogian heikoin osa. Juonipuoli käytiin hyvin pitkälti läpi jo kahdessa edellisessä osassa, joten ei tässä ollut juonta oikein laisinkaan. Nimensä mukaisesti seurattiin kuinka viisi armeijaa, ihmisten, kääpiöiden, haltioiden ja örkkien valmistautuvat taistelemaan Yksinäisen vuoren herruudesta ja aarteesta sen sisällä. Martin Freemanin esittämä hobitti Bilbo Reppuli joutuu keskelle näiden armeijoiden välienselvittelyä ja valitsemaan puolensa. Trilogia olisi ollut mahdollista tiivistää kahdeksi elokuvaksi, mutta toisaalta tämä lopullinen välienselvittely viiden armeijan välillä olisi jäänyt melko lyhyeksi, joten siinä mielessä ihan järkevää jakaa kolmeen osaan. Peter Jackson selviytyi hienosti aiempien osien ohjauksesta, tässä kone alkoi ensimmäistä kertaa yskimään ja paikoin Jackson teki tässä aika pahojakin mokia. Niistä huolimatta tämä oli kuitenkin hyvä elokuva, ainakin jos katsotaan kokonaisuutta.

130. Gone Girl (2014) ****½
Hieno elokuva jälleen David Fincheriltä, ei kuitenkaan ihan nappisuoritus. Ben Affleckin esittämä Nick Dunne ilmoittaa hääpäivänään poliisille vaimonsa Amy Dunnen (Rosamund Pike) kadonneen. Alkaa laajat etsinnät ja tutkimukset. Pian Nick huomaa olevansa itse pääepäilty. Perustuu Gillian Flynnin suosittuun saman nimiseen kirjaan, Flynn on myös käsikirjoittanut tämän elokuvan. Täällä Suomessa saisi tehtyä vähän samanlaisen elokuvan Ulvilan surmasta. Molemmissa on paljon yhtymäkohtia, avioliitto, media ja kuinka kaikki ihmiset kuvittelevat tietävänsä totuuden pelkästään sillä perusteella miltä joku ihminen näyttää kameran edessä ja mitä heille mediassa kerrotaan.

131. The Equalizer (The Equalizer: oikuden puolustaja) (2014) ****
Mainio toimintaleffa Denzel Washingtonilta ja Antoine Fuqualta. Denzel esittää elokuvassa mysteeristä miestä nimeltä McCall, joka luulee jättäneensä menneisyytensä taakseen voiden elää normaalia hiljaiseloa. Kun eräs hänen harvoista ystävistään, nuori nainen nimeltä Teri (Chloë Graze Moretz) osoittautuu olevan venäläismafialle työskentelevä huora, ei McCall voi vain seurata sivusta kun tämä miltei pahoinpidellään kuoliaaksi. McCall omaa kykyjä, joilla pystyy hoitelemaan vaaralliset venäläiset pois päiviltä. Samalla hän saa kuitenkin peräänsä venäläismafialle työskentelevän entisen palkkasoturi Teddyn (Marton Csokas), joka ei pysähdy ennen kuin on hoidellut mystisen McCallin hengiltä. Alkaa kahden kyvykkään miehen taistelu. Perustuu varsin löyhästi samannimiseen tv-sarjaan 80-luvulta. Menestyi sen verran hyvin että jatko-osa on suunnitteilla, taitaisi olla peräti ensimmäinen jatko-osa Denzel Washingtonille.

132. Blue Ruin (2013) ****
Vuonna 2007 Jeremy Saulnier ohjasi esikoiselokuvansa Murder Party, jossa osoitti jo hieman lahjakkuuden merkkejä. Sen jälkeen Jeremy toimi kuvaajana useissa elokuvissa ja dokumenteissa, kunnes vuonna 2013 sai valmiiksi tämän toisen elokuvansa, joka on lopullinen osoitus miehen lahjakkuudesta. Blue Ruin on erinomainen pikkurahalla tehty kostotarina. Macon Blairin näyttelijäsuoritus on upea ja vielä upeampi on Jeremyn ohjaus, jossa on tyyliä. Kuvaus on kaunista ja samalla myös rujoa. Väkivaltaiset kohtaukset purskahtavat suoraan katsojan silmille. Elokuva palkittiin Cannesin filmifestareilla ja on saanut muutoinkin ylistystä. Jeremyn seuraavassa elokuvassa Green Room nähdäänkin varsin tunnettuja näyttelijöitä, kuten Patrick Stewart, Imogen Poots ja Anton Yelchin. Mukana myös Macon Blair.

133. The Interview (2014) **
The Interview nousi otsikoihin kun sen tuottanut Sony oli vähällä olla esittämättä elokuvaa laisinkaan teattereissa sen jälkeen kun hakkerit uhkasivat sitä näyttäviä teattereita terroristi-iskuilla. Lopulta lähinnä taide-elokuvia esittävät pikkuteatterit uhmasivat uhkauksia ja ottivat elokuvan ohjelmistoonsa joulupäivänä. Ehtipä jopa presidentti Barack Obama kommentoida tapausta ja kehotti Sonya julkaisemaan elokuvan. Itse elokuva ei ole sisällöltään kaiken kohun arvoinen, kyseessä on nimittäin varsin tyypillinen James Franco/Seth Rogen-komedia huume, pieru ja muine törkyvitseineen. Aihe vain sattuu olemaan varsin ajankohtainen, nimittäin Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un. Franco esittää elokuvassa suosittua julkkiksia haastattelevaa Dave Skylarkia, jonka ohjelmasta Kim sattuu pitämään. Daven tuottaja Aaron Rapport, jota Rogen esittää, haluaisi tehdä vakavampia haastatteluja törkyjuttujen sijaan ja hän onnistuu saamaan yhteyden Kimiin ja varmistaa Davelle yksityishaastattelun Pohjois-Koreassa. Samalla CIA värvää heidät salamurhaamaan Kimin, mutta hommahan ei tietysti mene ihan suunnitellusti. Sonyn tietokoneet hakkeroitiin marraskuussa 2014 ja niiltä varastettiin noin 100 teraa tiedostoja, mukaanlukien The Interviewiin liittyviä tiedostoja. Onkin arveltu että juuri Pohjois-Korea olisi hakkeroinnin takana ja tarkoituksena oli estää elokuvan esittäminen. Näin olikin vähällä käydä, mutta sananvapaus voitti lopulta. Kyse ei siis ole siitä olisiko The Interview jollain tapaa hyvä tai huono elokuva, vaan siitä että sen voi esittää ilman että tarvitsee pelätä ottaako joku taho tai valtio herneet nenäänsä siitä. Seuraavaksi Francon ja Rogenin pitäisikin tehdä Muhammadia käsittelevä törkykomedia, jotta saataisiin senkin osalta sananvapaus todella vapaaksi. Taitaisi vaan seurata vähän muutakin kuin vain uhkauksia siitä elokuvasta.

134. The Maze Runner (Labyrintti) (2014) ***
Thomas (Dylan O'Brien) herää teini-ikäisistä pojista koostuvasta kommuunista, jota ympäröi jättimäinen labyrintti josta ei tunnu olevan ulospääsyä, eikä kukaan muista itsestään muuta kuin nimensä. Uusia jäseniä saapuu aina 30 päivän välein ja jokaiselle jaetaan tehtävä kommuuninssa, useimmat päätyvät rakentajiksi ja viljelijöiksi. Juoksijoiksi kutsutut pojat ovat karkoittaneet labyrinttiä jo useiden vuosien etsien ulospääsyä ja tehtävään valitaankin vain nopeajalkasimmat ja rohkeimmat. Öisin labyrinttiin johtava portti sulkeutuu eikä labyrinttiin jäävillä juoksijoilla ole toivoa selviytyä hengissä. Kommuunia johtava Alby (Aml Ameen) on laatinut säännöt, joita noudattamalla hommat toimivat, joskin toivoa ulospääsystä ei oikein tunnu enää olevan. Thomas alkaakin kyseenalaistaa sääntöjä ja haluaa päästä labyrinttiin samalla kun alkaa nähdä unia menneisyydestään ja tytöstä. Kun samainen tyttö (Kaya Scodelario) saapuu kommuunin uudeksi jäseneksi, alkavat myös labyrintin salat aueta vapautta kaipaavalle Thomasille. Katsomisen arvoinen scifimysteeri. Menestyi sen verran hyvin että jatko-osa on tulossa jo syksyllä 2015. Perustuu James Dashnerin kirjaan, jolle on tehty kaksi jatko-osaa, eli elokuviakin pitäisi tulla ainakin kolme.

135. The Act of Killing (2012) ***
Dokumentti 60-luvulla joukkomurhapartioita johtaneista indonesialaismiehistä, jotka elävät yhä vapaina ja esittävät tässä dokumentissa elokuvan keinoin kuinka suorittivat murhia. Tekojaan katuvien murhaajien sijaan miehet käyttäytyvät kuin filmitähdet ja puhuvat kommunisten murhaamisesta yhtä rennosti kuin kaupassa käymisestä. Katsoin pidemmän ohjaajan version, jossa oli kyllä aivan liikaa tyhjäkäyntiä. Muutoinkin dokumentti olisi kaivannut vähän rytmikkäämpää editointia.

136. Tower Block (2012) ***
Ihan näppärä pikku elokuva. Purku-uhan alla olevan tornitalon ylimmässä kerroksessa on vielä muutama asukas, jotka eräänä lauantaiaamuna heräävät siihen että joku ampuu heitä yksitellen äänivaimennetulla tehokkaalla kiväärillä. Poistumistiet on joko tukittu tai tietävät varmaa kuolemaa. Asukkaiden on siis turvauduttava toisiinsa ja keksittävä ulospääsy selviytyäkseen hengissä.

136. Yat ku chan dik mou lam (Kung Fu Jungle) (2014) **½
Julma tappaja murhaa martial arts-mestareita ympäri Hongkongia. Martial arts-mestari Hahou Mo (Donnie Yen) istuu parhaillaan vankilassa tuomittuna toisen martial arts-mestarin taposta ja haluaa auttaa poliisia löytämään murhaajan saadakseen tuomionsa lyhyemmäksi. Paikoitellen ihan hyvää menoa, mutta etenkin lopputaistelu oltiin pilattu liiallisilla tietokonetehosteilla. Ja vaijereitakin käytettiin vähän liikaa. Sivurooleissa oli iso liuta honkkarileffoista tuttuja ohjaajia ja näyttelijöitä.

137. Foxcatcher (2014) ****
Juonellisesti Bennett Millerin ohjaama Foxcatcher ei tarjoile mitään ihmeellisyyksiä, paremminkin juoni oli aika toissijainen kun keskityttiin näyttämään olympiavoittajaveljesten Mark ja David Schultz (Channing Tatum ja Mark Ruffalo) välistä outoa ystävyyttä ja sen tuhoa maailman rikkaimman suvun poikaan, John du Pontiin (Steve Carell). Tositapahtumiin perustuva elokuva alkaa 80-luvun puolen välin jälkeen veljesten valmistautuessa vuoden 1988 Olympialaisiin, jossa Markin on tarkoitus voittaa jälleen kultaa painissa. Hän on elänyt koko elämänsä ajan isoveljensä Davidin varjossa ja saa vihdoin tilaisuutensa näyttää kaiken osaamisensa kun John kutsuu hänet perustamaansa Foxcatcher-painitiimiin tarjoten myös asuin- ja valmentautumistilat kaikilla mukavuuksilla. Pikkuhiljaa Markille alkaa kuitenkin valjeta Johnin megalomaanisuus. Näyttelijäsuoritukset, etenkin Steve Carrellin nousevat elokuvan keskiöön. Elokuva, ohjaaja ja näyttelijät ovatkin voittaneet jo useita palkintoja ympäri maailmaa. Melko todennäköisesti Foxcatcher tulee voittamaan myös muutaman Oscarin, etenkin Steve Carell on veikkauksissa korkealla.

138. Fury (2014) ****½
Huhtikuu 1945. Liittoutuneet ovat vihdoin etenemässä Natsi-Saksaan. Don "Wardaddy" Collierin (Brad Pitt) johtama Sherman-tankkimiehistö (Shia LaBeouf, Jon Bernthal ja Michael Peña) saa viime hetken lisäyksen kun vastikään alokkaaksi värväytynyt konekirjoittaja Norman Ellison (Logan Lerman) määrätään apuajajaksi ilman pätevää koulutusta. Sodan kauheus selviää nuorukaiselle nopeasti kun miehistö määrätään vihollislinjojen taakse. Loistava sotaleffa David Ayerilta. Vähän kuin Pelastakaa sotamies Ryan, mutta tylympi. Ayer keskittyy seuraavaksi Suicide Squad-supersankarileffan, tai paremminkin superroistoleffan tekemiseen, jonka ohjaa ja käsikirjoittaa.