330. Timo Koivusalo: Täällä
Pohjantähden alla ***½
Suomen sisällissodasta kertova
historiallinen draamaelokuva.
Kylähullu Pekkona 90-luvulla
tunnetuksi tullut Timo Koivusalo ohjasi vuonna 2009 Vainö Linnan
kirjoittaman suositun romaanitrilogian pohjalta Täällä
Pohjantähden alla elokuvan. Koivusalo jakoi romaanit kahtia niin,
että tässä ensimmäisessä elokuvassa on tapahtumat ensimmäisestä
ja toisesta kirjasta ja vuonna 2010 valmistuneessa Täällä
Pohjantähden alla II:ssa on tapahtumat kolmannesta kirjasta. Samoin
teki Edvin Laine kun ohjasi vuonna 1968 Täällä Pohjantähden alla
elokuvan ja vuonna 1970 Akseli ja Elina elokuvan. Koivusalon
elokuvista ainakin tämä ensimmäinen osa on hyvin pitkälti
samanlainen kuin Edvin Laineenkin tulkinta kirjoista. Pituudetkin
ovat melko samat, Koivusalon version ollessa hieman yli kymmenen
minuuttia pidempi. Linnan kirjoissa on sen verran hyvät juonet,
ettei edes Koivusalo pysty tekemään niistä huonoja.
Jussi Koskela (Risto Tuorila) raivaa
suon ja rakentaa itselleen ja vaimolleen torpan, jossa saavat asua
alueen omistavan rovastin luvalla. Vuodet vierivät, syntyy lapsia,
torppa vaurastuu. Rovastin kuollessa alue siirtyy kirkkoherra
Salpakarille (Hannu-Pekka Björkman), jonka vaimo Ellen (Jonna
Järnefelt) ei kuitenkaan katso hyvällä kun torppari saa elellä
liian vapaasti pappilalle kuuluvilla mailla. Hän pistääkin
miehensä ottamaan osan Koskelan maista takaisin pappilalle ja
kiristämään muutenkin asumisehtoja. Koskela ei kuitenkaan valita,
sillä niin tehdään kuin herrat määrää. Jälleen vuodet kuluvat
ja Koskelan pojista kasvaa aikuisia. Vanhin poika Akseli (Ilkka
Koivula) liittyy työväenyhdistykseen ja alkaa voimakkaasti ajaa
työväen asioita pitäjässä, sillä hän on katsellut liian kauan
kuinka isä joutui nöyristelemään herrojen edessä, eikä aio
tehdä samaa. Samalla hän ehtii tutustua Elinaan (Vera Kiiskinen),
jonka kanssa menee naimisiin ja he saavat myös lapsia. Vuonna 1918
syttyy sisällissota, jossa Akseli toimii johtotehtävissä punaisten
puolella. Tapahtuu myös vääryksiä molemmin puolin, mutta niistä
rankaistaan sodan jälkeen lähinnä punaisia. Akseli joutuukin
pakenemaan kun punaiset häviävät sodan.
Koivusalo on siis tehnyt elokuvansa
tutun kaavan mukaisesti, ilman suurempia muutoksia. Tämä on
osaltaan hyvä juttu, mutta osaltaan myös huono. Elokuva olisi
nimittäin kaivannut selvästi lisäväriä jotta olisi erottunut
kunnolla aiemmasta elokuvaversiosta. Tavallaan oltiin lähdetty vähän
liian nöyrinä tekemään elokuvaa, aivan kuten elokuvan hahmot
olivat liian nöyriä herroja kohtaan ennen sisällissotaa. Toisaalta
elokuva sisälsi myös hyvää vittuilua herroja kohtaan. Kun
valkoiset jakavat sodan päätyttyä tappotuomioita punaisille, kuvaa
Koivusalo tapahtumia julman humoristisesti. Tappamispuheista
siirrytään keskustelemaan västäräkeistä ilmeen värähtämättä.
Näissä hetkissä Koivusalo oli parhaimmillaan, olipa ne sitten
kuinka tietoisesti tai tiedottomasti tehtyjä. Myös kuvaus on
yllättävän toimivaa, kameran pysyessä melko lähellä kohteitaan.
Välillä olisi helposti voitu lähteä tekemään suureellisia
kamera-ajoja tai ilmakuvia, mutta Koivusalo, tai kuvauksesta
vastannut Pertti Mutanen on halunnut pitää kuvauksen tiiviinä,
mikä on ihan hyvä ratkaisu.
Näyttelijävalinnoissa on tehty yksi
todella huvittava ratkaisu. Nimittäin päärooli Akselia esittää
yli neljäkymmentävuotias Ilkka Koivula, jonka pitäisi elokuvan
alkupuolella olla vielä jotain parikymppisen ikäinen. Mitään
siloposkista parikymppistä näyttelijää rooliin ei olisi pitänyt
tuohon kohtaan todellakaan laittaa, mutta ehkäpä maskeerauksen
avulla Ilkan naamassa olevia ryppyjä olisi edes voinut peitellä.
Sinällään Ilkka on kyllä ihan oikea valinta päärooliin,
varsinkin lopussa mies näyttää osaamisensa. Muutoinkin tässä oli
yllättävän hyviä näyttelijäsuorituksia. Mikko Nousiainen
vakuuttaa Aku Koskelan roolissa ja hänen rakastettuaan Elmaa esittää
loistavasti Elena Leeve. Hannu-Pekka Björkman on ihan hyvä
kirkkoherrana ja vaimo Ellenia esittävä Jonna Järnefelt on juuri
sopivan vittumainen. Aina hyvää jälkeä tekevä Heikki Nousiainen
nähdään Halmeen roolissa. Muissa rooleissa on tuttuja naamoja,
Seela Sella, Esko Roine, Sara Paavolainen, Eija Vilpas, Niko Saarela,
Sulevi Peltola, Tapio Liinoja, Juhani Laitala, jne.
Koivusalon Täällä Pohjantähden alla
on katsomisen arvoinen elokuva, jossa on hyviä synkkiä hetkiä
Suomen itsenäistymisen historiasta, eikä tapahtumia sorruta
kuvaamaan sankarimaisina, vaan tylyn raakoina.
Kieltämättä elokuva jäi mieleen monien mainioiden näyttelijäsuoritusten ansiosta. Etenkin Heikki Nousiainen ja Esko Roine olivat loistavia, jälkimmäisessä osassa Tapani Kalliomäki pääsi loistamaan. (Jussia näytellyt taas oli hieman pliisu.)
VastaaPoistaMutta juu, näyttelijöiden ikä oli paikoin suorastaan hulvatonta. Alussa näytetään Akselia lapsena ampumassa raketteja. Tarina etenee parissa minuutissa VIITISEN VUOTTA ja Akseli onkin jo nelikymppisen näköinen. Koivusalo olisi voinut pistää Koivulan saman tien näyttelemään Akselia lapsenakin, niin ero ei olisi ollut niin räikeä. Polvihousut vain päälle. (Huom. äiti-Alma taas ei tuntunut vanhenevan lainkaan. Ritva Jalosella ja Ilkka Koivulalla ikäeroa vajaa vuosikymmen.)
Sen verran olen kanssasi eri mieltä, että mielestäni juurikin joku siloposki olisi voinut vetää nuoruuden uhoa täynnä olleen Akselin roolin. Peltopalan menetys pappilalle. Naimisiin Elinan kanssa. (Nuorta Elinaakin olisi voinut näytellä muu kuin Vera Kiiskinen).
Nuoruusvuodetkin olivat elokuvassa kuitenkin sen verran lyhyt pätkä, että Koivulalle ja kumppaneille olisi riittänyt aivan hyvin näyteltävää, etenkin kun huomioi vielä kakkososan. Ei auta, vaikka Koivula yrittää ilmehtiä kuin parikymppinen. Ilmeet ja eleet toki onnistuivat, mutta lopputulos oli koominen - aivan kuin vanhemmat olisivat tehneet pilaa nuorten käytöksestä. Kai Suomessa vaaleita ja kapeakasvoisia nuoria eläytymiskykyisiä näyttelijöitä riittäisi? Vai ovatko kaikki nuoren polven näyttelijät todella Salkkarit-tasoisia?
No, joka tapauksessa Ilkka Koivula teki parhaansa ja vähitellen nauruntyrskähdykset kotisohvalla harvenivat. Sisällissodan lähestyessä Koivula alkoi olla Akselina ikänsäkin puolesta oikein luonteva, sopivan karu.
Elokuvan loppupuoli oli suorastaan riipaisevaa katseltavaa.
Minulle Koivusalon Pohjantähti oli pettymys. Nopeasti kuvitettu Linnan teos. Ei huumoria. Repliikkejä muutettu ja muutenkin omituisia ratkaisuja. Miksi Koivusalo pani Akselin käteen Nagan-revolverin, vaikka kirjan mukaan piti olla Mauser-pistooli? Janne Kivivuoren piti tehdä pitkää päivää Koskelan navettatyömaalla, kuitenkin muilutusiltanaan ajaa kotiin keskellä päivää!
VastaaPoistaRooleissaan onnistuvat vain Heikki Nousiainen (Halme), Esko Roine (Otto Kivivuori) ja Oiva Lohtander (Mellola).
Linnan versiossa oli useita loistosuorituksia: Veikko Sinisalo (Anttoo Laurila), Helge Herala (Kivivuoren Vikki), Kauko Helovirta (Otto Kivivuori), Kalevi Kahra (Halme), Olavi Ahonen (Kankaanpään Elias) ja Janne Kivivuorta näytellyt, jonka nimeä en muista.