tiistai 30. huhtikuuta 2013

The Lords of Salem

The Lords of Salem (2012)
Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 60
Pisteet: *
Salemissa asuva radiojuontaja Heidi (Sheri Moon Zombie) saa mysteerisen puisen paketin, joka sisältää The Lordsien vinyylilevyn. Bändin saatanallinen biisi saa Heidin voimaan pahoin ja hän alkaa nähdä ahdistavia painajaisia. Kun Heidin kollegat Whitey (Jeff Daniel Phillip) ja Munster (Ken Foree) soittavat biisin suorassa lähetyksessä siitä tuleekin hitti ja pian he saavat ilmaisliput bändin ensimmäiselle keikalle, joka tullaan pitämään pian Salemissa. Vuonna 1692 tapahtuneita Salemin noitaoikeudenkäyntejä tutkiva kirjailija Francis Matthias (Bruce Davison) kuulee myös biisin ja uskoo sen liittyvän jotenkin paikkakunnan historiaan sekä Heidiin.
Muusikko/ohjaaja Rob Zombie tekee parhaimmillaan loistavia elokuvia (The Devil's Rejects) ja heikoimmillaankin ihan katsomisen arvoista kuonaa (Halloween II), tai teki ainakin ennen tätä elokuvaa (tosin edellinen ohjaus The Haunted World of El Superbeasto on vielä näkemättä). The Lords of Salem on nimittäin tylsä ja lapsellinen yritys tehdä Rosemaryn painajainen -tyylistä saatanallista draamakauhua. Muutamassa kohtauksessa Zombien hyvät ohjaustaidot tulevat sentään esille, mutta kun koko elokuvan aikana ei ole yhtään aidosti pelottavaa, tai edes ahdistavaa kohtausta niin ei mahda mitään.
Zombien näyttelijävaimo Sheri Moon Zombie nähdään pariin otteeseen nakuilevan, mutta oikeasti neitonen ei näytä mitään, eli turhaa nössöilyä senkin osalta. Nakuilusta vastaavat pääasiassa noitia esittävät kurttuiset mummelit. Nimekkäät näyttelijät menevät lähinnä hukkaan, Bruce Davison sentään yritti nostaa vähän leffan tasoa, mutta Zombien kässäri oli niin paska ettei siitäkään mitään tullut. Ja ilmeisesti Zombie näytti näyttelijöille vain heidän omat kohtauksensa kässäristä, joten eivät oikein voineet kieltäytyäkään rooleista kun eivät tienneet minkälaista paskaa olivat tekemässä. Mikäli Zombien seuraava elokuva Tyrannosaurus Rex tulee olemaan samankaltaista kakkaa, alkaa hänen ohjaajauransa olemaan finaalissa, tai ei saa ainakaan elokuviaan laajempaan levitykseen.

Pacific Rim: Con Footage

Guillermo del Toron ohjaama Pacific Rim - Hyökkäys Maahan tulee olemaan yksi tämän vuoden kovimpia elokuvia. Suomessa elokuva saapuu teattereihin 2. elokuuta. Elokuvasta on julkaistu nyt myös WonderConia varten tehty mainospätkä:

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Iron Man 3 (3D)


Iron Man 3 (3D) (2013)
Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 59
Pisteet: ****
Hyvää viihdettä.
New Yorkin tapahtumien jälkeen Tony Stark (Robert Downey Jr.) kärsii paniikkihäiriöistä ja unettomuudesta. Hän rakentelee pakkomielteisesti itselleen uusia pukuja eikä huomioi tarpeeksi rakastettuaan Pepper Pottsia (Gwyneth Paltrow), jota Aldrich Killian (Guy Pearce) yrittää houkutella mukaan AIM-organisaatioonsa. Samaan aikaan terroristi nimeltä Mandariini (Ben Kingsley) alkaa räjäytellä pommeja ympäri maailmaa ja ottaa kohteekseen myös Yhdysvallat sekä räjäyttää Tonyn kodin. Tonyn on selvittävä ilman pukujensa apua ja kostettava Mandariinille.
Jon Favreau ei halunnut ohjata enää kolmatta Iron Man-elokuvaa, joten tilalle jouduttiin etsimään uusi ohjaaja. Robert Downey Jr.:n vuonna 2005 tähdittämän hauskan Kiss Kiss Bang Bangin ohjannut ja sitä ennen mm. Tappava ase, Viimeinen partioipoika ja The Long Kiss Goodbye elokuvat käsikirjoittanut Shane Black sai lopulta pestin ja nostatti ainakin omalla kohdallani odotuksia entisestään. Joss Whedonin ohjaama The Avengers nosti riman kuitenkin vähän liiankin korkealle ja siihen verrattuna tämä olikin pienoinen pettymys. Ensimmäinen Iron Man elokuva on edelleen sarjan paras osa (jos The Avengersia ei lasketa mukaan), mutta kyllä tämä selkeästi toisen osan voittaa ja on siis oikein mainiota viihdettä.
Päävastustajana on tällä kertaa sarjakuvistakin tuttu Mandariini, mutta ei ihan siinä muodossa kuin mitä sarjakuvissa on nähty. Juonikuviota on lainailtu aika monestakin Iron Man-sarjakuvasta. Extremis-virus on tärkeä osa tarinaa ja yllätyksiäkin tarjoillaan. Tekijät lupailivat aika erilaista menoa kuin aiemmissa osissa, mutta eipä tämä nyt niin erilaista kuitenkaan ollut. Shane Blackille tyypillistä mustaa huumoria ei hirveästi näkynyt, ikäraja tosin olikin vain PG-13 (Suomessa 12), joten eipä tässä sellaiseen hirveästi mahdollisuutta ollutkaan.
Iron Man 3 aloitti Marvel-elokuvien vaihe kakkosen ja seuraavaksi tulossa ovat marraskuussa 2013 ensi-iltansa saava Thor: The Dark World, huhtikuussa 2014 ensi-iltansa saava Captain America: The Winter Soldier, elokuussa 2014 ensi-iltansa saava Guardians of the Galaxy ja toukokuussa 2015 ensi-iltansa saava The Avengers 2. Niitä odotellessa.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Sound of My Voice


Sound of My Voice (2011)
Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 58
Pisteet: ****½
Sijaisopettaja Peter (Christopher Denham) ja hänen tyttöystävänsä Lorna (Nicole Vicius) ovat päättäneet tehdä paljastusdokumentin Los Angelesissa sijaitsevasta pienestä lahkosta ja ovat jo soluttautuneet onnistuneesti sen jäseniksi. Heidät kutsutaan vihdoin tapaamaan sen johtajaa, naista nimeltä Maggie (Brit Marling), joka sanoo tulevansa tulevaisuudesta ja vievänsä seuraajansa turvaan tulevalta sisällissodalta.
Brit Marling oli tekemässä vuonna 2011 kahta merkittävää elokuvaa, scifidraamaa Toinen maailma ja tätä psykologista trilleriä Sound of My Voice. Molemmat saivat ensi-iltansa Sundancen elokuvafestareilla vuonna 2011 ja Brit toimi molemmissa tuottajana, toisena käsikirjoittajana sekä näytteli pääroolia. Molemmat elokuvat voi helposti nostaa viime vuosina tehtyjen elokuvien kärkilistalle ja tarjoavat katsojalle oikeasti ajateltavaa. Britin esittämä Maggie on mieleenpainuva hahmo ja hänen hymynsä on vastustamaton. Asioita ei selitellä liikaa ja osin juoni jää täysin katsojan itse pääteltäväksi. Onko Maggie todella tulevaisuudesta vai onko hän vain hyvä valehtelija?
Tämän oli tarkoitus olla ensimmäinen osa trilogiasta, mutta on epäselvää tullaanko jatko-osia koskaan tekemään. Samoilta tekijöiltä on tulossa tänä vuonna isommalla budjetilla tehty toimintadraama The East, jossa Brit Marlingin esittämä vakooja soluttautuu anarkistiryhmään ja rakastuu sen johtajaan.

Side by Side


Side by Side (201)
Vuonna 2013 katsottu elokuva nro: 57
Pisteet: ****
Keanu Reevesin tuottama dokumentti käy läpi filmille kuvatun ja digitaalisesti kuvatun elokuvan historiaa ja tulevaisuutta. Jos aihe kiinnostaa niin tämä tarjoaa paljon mielenkiintoisia kommentteja niin ohjaajilta, kuvaajilta, näyttelijöiltä kuin myös muilta elokuvien kanssa tekemisissä olevilta. Äänessä ovat mm. digitaaliseen kuvaukseen ensimmäisten joukossa siirtynyt George Lucas, digitaalisesti ja kolmiulotteisesti kuvaava James Cameron, omissa digisfääreissä kulkeva David Lynch ja filmille hamaan tulevaisuuteen kuvaava Christopher Nolan.
Aihetta käsitellään monilta kantilta, vaikkakin filmille kuvaavien puheet tuntuvat jäävän digiaikaan siirtyneiden jalkoihin. Keanu Reeves haastattelee ja kertoilee hieman myös omia kokemuksiaan filmin ja digin suhteen. Filmille kuvaamisessa on edelleen omat hyvät puolensa, mutta aika hyvin tästä käy ilmi että filmille kuvaaminen tulee jossain vaiheessa, jos ei nyt täysin kuolemaan, niin ainakin olemaan vain harvojen huvia, ja onkin sitä jo osittain. Digitaalisesti kuvatessa elokuvan värimaailmaa pystyy muuttamaan huomattavasti paremmin kuin filmille kuvatessa, joten jo sen takia on helppo valita digitaalisuus. Toinen hyvä syy on se että digitaalisesti kuvatessa näkee oikeasti mitä kuvaa, filmille kuvatessa joutuu odottomaan seuraavaan päivään nähdäkseen mitä tuli kuvattua. Ja kolmanneksi digitaalisesti kuvatessa saa isomman resoluution ja terävämmän kuvanlaadun.
Kameravalmistajat eivät enää juuri edes valmista perinteisiä filmikameroita vaan ovat siirtyneet täysin kehittämään digikameroita. Muutos onkin ollut melkoisen nopea, vielä 2000-luvun alussa George Lucasia oltiin lähes polttamassa noitana kun kehtasi kuvata elokuvansa digitaalisesti ja sanoa filmin olevan kuolemassa, mutta nykyään lähes kaikki elokuvantekijät ovat siirtyneet kuvaamaan digitaalisesti. Elokuvateatteritkin ovat aika nopeasti siirtyneet filmiprojektoreista digitaalisiin projektoreihin, minkä myötä kuvanlaatu on muuttunut huomattavasti paremmaksi kuin mihin teattereissa kävijät ovat tottuneet. Paljon on kyllä vielä parannettavaakin siltä osin. Tätäkin ja monia muita asioita käytiin läpi tässä Christopher Kenneallyn ohjaamassa dokumentissa, jonka katsomista suosittelen kyllä lämpimästi.