lauantai 6. joulukuuta 2014

Katsotut elokuvat: Marraskuu 2014

115. Luftslottet som sprängdes (Pilvilinna joka romahti/The Girl who Kicked the Hornet's Nest) (Extended-versio) (2009) ****½
3-tuntinen extended-versio tuli katsottua ensimmäistä kertaa. Erinomainen trilogia. Pitäisi lukea vielä myös tämän osan kirjaversio. Saa nähdä julkaistaanko neljättä kirjaa koskaan.

116. Dawn of the Planet of the Apes (Apinoiden planeetan vallankumous) (2014) ****
Vaikka ihmiset kuvattiinkin tässä melkoisina idiootteina ei tästä voinut olla pitämättä. Rise of the Planet of the Apes (Apinoiden planeetan synty) elokuvan tapahtumista on kulunut kymmenen vuotta ja sinä aikana geneettisesti muunnellut apinat ovat oppineet kommunikoimaan lähes ihmisten tavoin samalla kun ihmiset ovat kuolleet lähes sukupuuttoon tappavan viruksen levittyä koko maapallolle. Pieni joukko hengissä selvinneitä ihmisiä saapuu Ceasar-apinan johtamien apinoiden asuinalueelle ja he ovat joutua sotaan keskenään. Molempien joukosta löytyy niin sotahulluja kuin rauhaa rakastavia, ihmiskunnan ja apinoiden tulevaisuus riippuukin siitä kummat pääsevät valtaan. Tehosteet olivat osin todella upeita, mutta paikoin vielä aika heikkojakin. Seuraaviin osiin jää siis parannettavaa ainakin siltä osin. Tämä oli tähän mennessä parhaiten menestynyt Apinoiden planeetta-leffa, keräten yhteensä 707 miljoonaa dollaria kassatuloja ympäri maailman. Seuraavan osan pitäisi valmistua kesällä 2016.

117. Sin City: A Dame to Kill For (2014) ***
Aika köyhä jatko-osa. Ainut kunnon syy katsomiseen on Eva Greenin paljasteleva roolisuoritus. Eka Sin City valmistui 2005 ja oli oikein toimiva elokuvaversio Frank Millerin Sin City-sarjiksista. Tämän jatko-osan piti valmistua noin parin vuoden päästä ekasta osasta, mutta viivästyi lopulta siis lähes kymmenellä vuodella. Ilmeisesti eivät meinanneet saada rahoitusta kasaan ja käsikirjoituksen tekemiseen meni myös odotettua kauemmin. Viivästykset näkyvät selkeästi lopullisessa tuotoksessa. Muutamat näyttelijävaihdokset näkyivät myös. Näkyvimpänä Cliwe Owenin sijaan Dwightin roolissa nähdään Josh Brolin. Michael Clark Duncan taas ehti kuolla, joten hänen sijaansa Manuten roolissa nähtiin Dennis Haysbert. Ja Devon Aokin sijaan Mihon roolissa nähtiin Jamie Chung. Eniten tässä mätti liiallinen nopeus. Juonta ei maltettu kertoa kaikessa rauhassa, vaan mahdollisimman nopeasti. Mukaan oltiin nimittäin mahdutettu neljä Sin City-tarinaa, joista kaksi käsikirjoitettiin ihan tätä elokuvaa varten. Pelkästään tuo A Dame to Kill For-tarina olisi ollut riittävä tätä elokuvaa varten niin oltaisiin saatu kerrottua se kunnolla. Kyllähän tämä paikoin oli oikein hyvääkin menoa, mutta kokonaisuutena siis melkoisen köyhäksi jäi. Verta kyllä roiskui mukavasti ja päitä irtoili. Mukana jälleen myös Mickey Rourken esittämä Marv, joka tälläkin kertaa rusikoi mukavasti porukkaa kuoliaaksi. Jessica Alba esitteli jälleen hieman kuumaa vartaloaan Nancyn roolissa. Jopa Bruce Willis nähtiin lyhyesti kuolleen Hartiganin roolissa. Taloudellisesti elokuva oli aika kauhea floppi, budjetti oli 65 miljoonaa dollaria ja kassatuloja kertyi maailmanlaajuisesti vain 39 miljoonaa dollaria. On siis aika selvää ettei jatko-osia tulla enää tämän jälkeen näkemään. Muutoinkin ohjaaja Robert Rodriguezin ura näyttää olevan aika finaalissa, nämä aikuisille suunnatut elokuvat ovat olleet floppeja, lapsille suunnatut Sky Kids-seikkailukomediat ovat sentään menestyneet ihan hyvin, joten luultavasti mies tekee seuraavaksi taas yhden jatko-osan niille. Saisi kyllä tehdä mieluummin jotain oikeasti pienellä budjetilla, jotain ekan leffansa El Mariachi kaltaista, ei kuitenkaan enää jatko-osaa sille tai Desperadolle, vaan jotain uutta.

118. Jigoku de naze warui (Why Don't You Play in Hell?) (2013) ****½
Sion Sonolta jälleen upea elokuva. Oikeiden elokuvien tekemisestä haaveilevat harrastelijaelokuvantekijät saavat vihdoin tilaisuutensa kun heidät pyydetään kuvaamaan yakuzajärjestöiden välinen verinen taistelu, pääosassa toisen järjestön johtajan tytär. Juoni on aivan älytön, mutta Sono onnistuu tekemään siitä järjellisen. Väittäisinkin Sion Sonon olevan tämän hetken elokuvaohjaajista nerokkain. Kaiken verenroiskeen ja irtojäsenten alta löytyy koskettava ja kaunis elokuva, jollaisen vain Sono voi meille tarjota. Love Exposure on edelleen Sonon suurin mestariteos, mutta hyvin lähelle hän pääsee tälläkin.

119. Birth of the Living Dead (Elävien kuolleiden synty) (2013) ***½
Varsin hyvä dokumentti Night of the Living Deadistä. Eipä tästä oikein muuta sanottavaa keksi kuin että kannattaa katsella.

120. Doc of the Dead (2014) ***½
Dokumentti zombeista. Käsittelyssä niin Voodoo zombiet, Romeron elokuvazombiet kuin myös nopeat infektio zombiet, eikä tietysti unohdeta myöskään zombie walk-tapahtumia tai juuri nyt suosittua The Walking Dead -tv-sarjaa. Haastateltavana mm. George A. Romero, Max Brooks, Robert Kirkman, Bruce Campbell, Simon Pegg,Tom Savini ja Greg Nicotero. Jos aihe kiinnostaa niin aikas toimiva paketti on katsella Birth of the Living Dead ja tämä peräkkäin, täydensivät toisiaan aikas hyvin. Jos suunnittelee zombielokuvan tekemistä niin kannattaa odottaa 5-10 vuotta sillä aihe on juuri nyt aika loppuun kaluttu. Toisaalta aidosti hyviä zombielokuvia on tehty edelleenkin hyvin vähän, joten toki sellaisellekin kysyntää juuri nyt olisi.

121. Guardians of the Galaxy (2014) ****
Uusintakatselu.

122. The Hunger Games: Mockingjay – Part 1 (Nälkäpeli – Matkijanärhi, osa 1) (2014) ****
Aika samaa tasoa aiempien osien kanssa, hitusen ehkä heikompi. Juoni ei hirveästi edennyt, mutta ihan tarpeellista oli jakaa kirjasarjan viimeinen osa kahdeksi elokuvaksi. Jos tämä osuus oltaisiin kerrottu noin puolessa tunnissa olisi juonikuljetus ollut aivan liian nopeaa. Nyt saatiin rauhassa seurata tapahtumien etenemistä kohti lopullista finaalia, joka siis tullaan näkemään elokuvasarjan viimeisessä osassa Nälkäpeli – Matkijanärhi, Osa 2 marraskuussa 2015. Kassatuloja elokuva on kerännyt maailmanlaajuisesti parin viikon aikana jo 500 miljoonaa dollaria, joten kokonaistuloissa päästään hyvin lähelle edellisen osan 864 miljoonaa dollaria, kenties ylikin. Ihan miljardin dollarin ylitse kokonaistulot tuskin nousevat, siihen päästäneen vasta viimeisen osan myötä. Ihan selkeää kysyntää tälläisille nuorille naisille suunnatuilla elokuvilla tuntuu menestyksestä päätellen olevan, joten Lionsgate ja muutkin studiot ovat jo kovasti pohtimassa mikä olisi seuraava Nälkäpelien veroinen elokuvasarja. Outolintu-elokuvasarjan ensimmäinen osa oli ihan kohtuu hyvä menestys, mutta jäi kauaksi Nälkäpeleistä, joten se voitaneen jo laskea laskuista pois.

123. Lucy (2014) **½
En kyennyt pitämään tästä. Luc Besson yritti tehdä älykkään elokuvan, mutta lopputulos oli ainoastaan typerä. Scarlett Johanssonin esittämä Lucy joutuu tahtomattaan huumekuriiriksi. Kun hänen vatsaansa kirurgisesti laitettu pussi uudenlaista ja voimakasta synteettistä huumetta vuotaa, hän saa käyttöönsä aivojensa koko kapasiteetin normaalin 10 prosentin sijaan. Peräänsä hän saa kyseisiä huumeita kauppaavat korealaisrikolliset. Mukana juonikuviossa oli myös Morgan Freemanin esittämä professori, jonka oli tarkoitus valistaa katsojaa ihmisaivojen rajallisesta kapasiteetista, mutta eihän moisia höpinöitä ota todesta muut kuin idiootit. Vähän siltä alkaa vaikuttamaan ettei Luc Besson kykyne enää hyvää elokuvaa ohjaamaan, harmi.

124. WolfCop (2014) **
Kiva idea, heikko toteutus. Lou on alkoholisti ja varsin surkea poliisi, joka eräänä aamuna huomaa muuttuneensa ihmissudeksi. Hän alkaa selvittämään mitä hänelle tapahtui apunaan asekakauppaa pitävä Willie, kaunis ja seksikäs baarinpitäjä Jessica sekä poliisikollega Tina. Vastassa on niin paikalliset huumekauppaa pyörittävät rikolliset kuin myös saatanaa palvovat mystiset kaaputyypit. Mutta voiko mikään pysäyttää susipoliisin? Kuten todettu, kiva idea, mutta valitettavasti ohjaaja ja käsikirjoittaja Lowell Dean ei ole mikään kummoinen kummassakaan pestissä. Lopputulos onkin varsin kehnosti kuvattu ja etenkin editoitu kauhukomedia. Traileri on parempi kuin itse elokuva.

125. The Craft (Noitapiiri) (1996) **½

Tässä oli paljon hyviä hetkiä, kokonaisuus jäi kuitenkin turhan vaisuksi. Meno oli muutoinkin liian ysäriä niin kuvauksen kuin myös näyttelemisen suhteen. Pidän itse enemmän Siskoni on Noita tv-sarjan komediallisemmasta noitamenosta kuin tämän ysärigootteilusta.