sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Biutiful


342. Alejandro González Iñárritu: Biutiful ***½
Masentava draama aaveita näkevästä miehestä, joka saa kuulla kuolevansa pian itse syöpään.
Uxbal (Javier Bardem) on kahden lapsen yksinhuoltajaisä, joka toimii rikollisten välikätenä järjestellen kiinalaista halpatyövoimaa työmaille ja maksaen poliiseille suojelurahaa rikollisten puolesta. Hän pystyy myös näkemään vasta kuolleiden ihmisten aaveita ja auttamaan heitä siirtymään rauhassa rajan tuolle puolen. Kotona menee huonosti. Ex-vaimo, jota Uxbal edelleen rakastaa, kärsii mielenalahäiriöstä, eikä ole sopiva pitämään huolta lapsista. Uxbal käy sairaalassa tutkimuksissa, jossa selviää että hänellä on syöpä ja mitään ei ole tehtävissä. On yritettävä säästää tarpeeksi rahaa lapsia varten ja koittaa saada kesken olevat asiat kuntoon ennen kuolemaa.
Alejandro González Iñárritu on ohjannut omaperäisen draaman, johon on sekoitettu myös ripaus kauhua, vaikka missään nimessä sitä ei voida kauhuelokuvaksi kutsua. Rikollisuutta, halpatyövoiman käyttöä, yksinhuoltajuutta ja kuolemaa käsitellään elokuvassa suorastaan masentavalla tavalla, katsojalle ei anneta kovinkaan montaa iloista hetkeä. Siltikään unohtamatta ihmiselämässä olevaa kauneutta, elipä sen miten tahansa. Kuvaus on lähellä olevaa, kuvat tiiviitä, näyttelijätyötä korostavaa. Javier Bardem oli pääroolistaan ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi ja voitti lukuisia kansainvälisiä palkintoja roolista. Eikä syyttä, sillä mies tekee hienon roolisuorituksen vaippojakin sairautensa takia käyttämään joutuvana epätoivoisena miehenä, joka ei haluaisi kuolla.
Elokuvan tunnelma oli kuitenkin vähän liiankin masentava, jotta siitä voisi todella tykätä. Ehdottomasti suositeltavaa katsottavaa, kunhan ei odota näkevänsä mitään mieltä parantavaa draamaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti