For Love of the Game

For Love of the Game (1999)

Ohjaus: Sam Raimi

Käsikirjoitus: Dana Stevens

Näyttelijät: Kevin Costner, Kelly Preston, John C. Reilly, Jena Malone, Brian Cox, J.K. Simmons, Vin Scully

Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 350

http://www.imdb.com/title/tt0126916/

Pisteet: ***

Detroitin Tigersit ovat pelaamassa kauden viimeistä baseball-peliä New Yorkissa Yankeeseja vastaan. Huonon kauden jälkeen ottelu ei herätä ennakkoon oikein kenessäkään suurta innostusta. Tigers-joukkueessa 19 vuotta pelanneelle syöttäjä Billy Chapelille (Kevin Costner) ottelu on kuitenkin hänen elämänsä kannalta kaikista tärkein. Ennen peliä hän sai kuulla tyttöystävänsä Janen (Kelly Preston) muuttavan Englantiin ja jättävän hänet. Lisäksi joukkueen omistaja Gary Wheeler (Brian Cox) kertoi hänelle myyvänsä joukkueen ja uusien omistajien haluavan myydä Billyn toiseen joukkueeseen, toinen vaihtoehto on siirtyä eläkkeelle, jolloin peli olisi Billyn viimeinen. Uran parhaat hetket ovat jo kaukana takana, mutta Billy päättää vielä kerran antaa kaikkensa, rakkaudesta peliin. Pelin aikana hän muistelee suhdettaan Janeen, tekee lopullisen ratkaisun uransa suhteen ja on saavuttamassa viimeisessä pelissään sen mistä kaikki pelaajat unelmoivat, täydellisen pelin. Mutta riittääkö se?

Michael Shaaran kirjoittamaan kirjaan pohjautuvan elokuvan ohjasi Sam Raimi, joka tunnetaan varsin huikeista kamera-ajoistaan, mutta sellaisia ei tässä elokuvassa suinkaan nähdä. Kuvaus on pääosin hyvin perinteistä ja huomaamatonta. Poikkeuksena on pelijaksot, joissa kamera liikkuu huomattavasti enemmän, muttei siltikään Sam Raimille tyypillisellä tavalla. Pelikohtaukset ovat elokuvan parhaite hetkiä, niissä on selkeästi elokuvan nimessäkin mainittua rakkautta mukana. Muutoin kyseessä on ylipitkä romanttinen lällydraama, joka on rakennettu Kevin Costnerin varaan. Ja kyllähän Costner peittoaakin useimmat nykynäyttelijät vaikka kädet selän takana, mutta ei tämä missään nimessä miehen parhaimpien elokuvien joukkoon lukeudu. Ei tosin huonoimpienkaan. Sellainen ihan kiva leffa, jonka jaksoi katsella kerran varsin hyvin, mutta uusintakatselua tämä ei kaipaa. Sam Raimille tämä oli enemmänkin välityö tai tilaustyö, miehen tyylistä kun ei näkynyt juonessa, hahmoissa eikä tunnelmassakaan juuri mitään.