The Artist

The Artist (2011)

Ohjaus: Michel Hazanavicius

Käsikirjoitus: Michel Hazanavicius

Näyttelijät: Jean Dujardin, Bérénice Bejo, Uggie, John Goodman, James Cromwell, Penelope Ann Miller, Missi Pyle, Beth Grant, Ed Lauter, Joel Murray, Bitsie Tulloch, Ken Davitian, Malcolm McDowell, Basil Hoffman

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 118

http://www.imdb.com/title/tt1655442/

Pisteet: *****

Loistava kunnianosoitus mykkäelokuville.

Eletään vuotta 1927. Mykkäelokuvatähti George Valentin (Jean Dujardin) hurmaa faneja uusimman elokuvansa ensi-illassa ja sattuu törmäämään kauniiseen Peppy Milleriin (Bérénice Bejo), jonka kanssa poseeraa lehdistölle pienestä kommelluksesta huumorilla selviydyttyään. Variety-lehti pistää tapauksen etusivulleen kysyen kuka tuo tyttö mahtaa olla? George kohtaa näyttelijäksi haluavan Peppyn uudestaan seuraavan elokuvansa kuvauksissa ja he näyttelevät myös yhteisessä kohtauksessa. Kaksikon välillä on selvästi lemmen kipinää, mutta George on naimisissa, joten asia jää siihen. George ehtii kuitenkin antaa Peppylle hyvän neuvon muistoksi, nimittäin keuneuspilkulla erottaumisen muista näyttelijättäristä. Peppy käyttääkin neuvoa hyödyksi ja pikku hiljaa hän saa isompia rooleja ja kohoaa lopulta itsekin tähdeksi.

Vuonna 1929 äänielokuvat tekevät läpimurron ja studio jossa George työskentelee lopettaa mykkäelokuvien tekemisen kokonaan ja siirtyvät äänielokuviin. George ei kuitenkaan lannistu, vaan tuottaa seuraavan mykkäelokuvansa itse, hän ei nimittäin usko äänielokuvien menestykseen eikä edes suostu harkitsemaan sellaisissa näyttelemistä. Mutta Georgen yritys epäonnistuu ja samalla hän menettää kaikki säästönsä pörssiromahduksen seurauksena. Mies on puilla paljailla, rinnalla pysyvät vain uskollinen Jack-koira (Uggie) sekä palvelija Clifton (James Cromwell). Peppy puolestaan nousee suurimmaksi äänielokuvien tähdeksi. George vaipuu unohduksiin ja alkaa ryyppäämään. Peppy ei ole kuitenkaan unohtanut Georgea. Mutta pystyykö George nielemään ylpeytensä ja nousemaan juoksuhiekasta vai tuhoaako hän itsensä?

Michel Hazanaviciusin ohjaama ja käsikirjoittama The Artist palkittiin Oscareilla parhaasta ohjauksesta ja parhaana elokuvana. Jean Dujardin palkittiin parhaan miesnäyttelijän Oscarilla ja lisäksi elokuva palkittiin parhaasta puvustuksesta ja alkuperäismusiikista. Ja kaikki palkinnot menivät kyllä oikeaan osoitteeseen. Hieman skeptinen olin tämän suhteen Oscar-hehkutuksen takia, mutta todella erinomaiseksi elokuvaksi tämä kyllä osoittautui. Oikeastaan täydellinen kaikilta osa-alueiltaan. Ehkä tämä voisi olla vieläkin parempi elokuva jollakin tapaa, mutta täydet pisteet tälle on silti helppo antaa. Jean Dujardin loistaa pääroolissa, eikä muidenkaan näyttelijöiden osalta mitään moittimista löydy. Sivurooleissa nähtiin monia tunnettuja Hollywood-näyttelijöitä, kuten John Goodman, James Cromwell, Penelope Ann Miller ja Malcolm McDowell, jotka oltiin hienosti pistetty osaksi tarinaa eikä miksikään pakollisiksi naamoiksi aika tuntemattomien näyttelijöiden vastapainoksi. Päärooleissa olevat Dujardin ja Bejo ovat kotimaissaan ihan kovan luokan tähtiä, mutta kansainvälisesti ja etenkin Hollywoodissa he ovat melko tuntemattomia, tai siis olivat vielä ennen tätä elokuvaa. Ohjaaja Hazanavicius on tehnyt molempien kanssa yhteistyötä aiemmissa elokuvissaan ja senkin takia osaa hyödyntää tässä hienosti heidän näyttelijätaitojaan.

Jean Dujardin lisäksi elokuvan tähdeksi nousee Uggie-koira, joka esittää hienosti Georgen uskollista Jack-koiraa. Erilaisia temppuja tekevä koira hassuttaa useissa kohtauksissa ja Lassien tavoin osaa hakea myös apua kun sitä tarvitaan. Elokuvan tunnelma tasapainoilee hienosti komedian ja tragedian rajamailla. Tyyliltään elokuva on ehta mykkäelokuva, tosin välillä kuullaan myös hieman ääniä. Enkä tarkoita musiikkia, sitä nimittäin kuullaan mykkäelokuvien tapaan koko elokuvan ajan. Vaan tarkoitan nauramista, kävelyä ja tanssimista. Äänet on tuotu hienosti osaksi tarinaa ja eräässä painajaiskohtauksessa niitä korostetaan mukavasti. Näytteleminen on mykkäelokuvien tapaan korostavaa ja ylinäyteltyäkin. Ja erittäin toimivaa. Hieman pelotti että Dujardin on tässä pelkkä naisten hurmaaja, mutta oli hän paljon muutakin. Miehen roolisuoritus imaisikin ainakin minut heti alkuhetkistä mukaansa ja en voinut olla rakastamatta tätä elokuvaa. Elokuva myös näyttää ja tuntuu todella aidolta mykkäelokuvalta. Jos sen näkisi ilman että tietäisi valmistusvuotta eikä tunnistaisi näyttelijöitä, niin voisi oikeasti erehtyä luulemaan sitä 1920-luvun lopulla tehdyksi.