Livide

Livide (Livid) (2011)

Ohjaus: Alexandre Bustillo, Julien Maury

Käsikirjoitus: Alexander Bustillo, Julien Maury

Näyttelijät: Chloé Coulloud, Félix Moati, Jérémy Kapone, Catherine Jacob, Marie-Claude Pietragalla, Chloé Marcq, Loïc Berthezene, Serge Cabon, Béatrice Dalle

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 117

http://www.imdb.com/title/tt1727516/

Pisteet: ***

Lucie (Chloé Coulloud) on ensimmäistä päivää sairaanhoitajaharjoittelijana. Rouva Wilson (Catherine Jacob) on hänen kouluttajansa, jonka kanssa hän kiertää kotonaan asuvien vanhusten luona antamassa näille lääkkeitä ja tarkistamassa kaiken olevan kunnossa. Yksi kierrettävistä paikoista on vanha ränsistynyt kartano, jonne rouva Wilson menee yksin ja pyytää Lucieta odottamaan autossa. Utelias Lucie päättää kuitenkin mennä itsekin kartanoon, jossa makaa koomassa entinen baletinopettaja Deborah Jessel (Marie-Claude Pietragalla). Rouva Wilson kertoo Jesselin olleen hyvin varakas ja että kartanoon on piilotettu aarre, mahdollisesti kultaa ja timantteja. Kukaan ei ole kuitenkaan löytänyt niitä, rouva Wilsonkin on niitä vuosien saatossa etsiskellyt. Jesselin kaulassa oleva avain voisi avata kätkön, jos vain sattuisi löytämään jostain sopivan lukon. Illalla Lucie kertoo asiasta idioottipoikaystävälleen Williamille (Félix Moati), joka tietysti ehdottaa aarten etsimistä. Lopulta yöllä Lucie suostuukin ehdotukseen ja mukaan lähtee myös Williamin kaveri Ben (Jérémy Kapone). Ensiksi heidän on päästävä sisään tiukasti lukittiin rakennukseen, jonka jälkeen etsintä voi alkaa. Sisällä odottaa kuitenkin aivan jotain muuta kuin aarre ja yöstä tulee verinen.

Ranskalaiset ovat tehneet 2000-luvulla varsin mielenkiintoisia kauhuelokuvia, kuten Haute tension, Ils ja À l'intérieur. Samaan joukkoon voi laskea myös elokuvat Frontière(s) ja Martyrs, mutta niissä ongelmana on heikot ja hahmot ja liiallinen tylsyyskin. Alexandre Bustillo ja Julien Maury tekivät elokuvan À l'intérieur ja ovat tehneet myös tämän Lividen. Valitettavasti tässä ohjaajakaksikko ei onnistu yhtä hyvin kuin juoneltaan varsin yksinkertaisessa À l'intérieurissa. Alku oli erittäin mielenkiintoinen, mutta siinä vaiheessa kun siirryttiin iltaan, alkoi juoni mennä päin honkia. Mieluummin olisinkin katsonut tästä sellaisen version jossa Luciella ei ole mitään idioottipoikaystävää, vaan hän olisi alkanut etsiskellä aarretta ihan itse ja aina silloin kun käy hoitamassa Jesseliä. Nyt juoni tapahtui yhden päivän aikana, tai yhden päivän ja seuraavan yön aikana tarkemmin ottaen. Asiat tapahtuivat turhan kiireellä ja hahmoista ei jaksanut enää välittää alun jälkeen. Varsinkin Lucien poikaystävä oli täysin turha idiootti, eikä tämän kaverikaan mikään sen tarpeellisempi ollut. Rouva Wilsonkin jäi aika kuivaksi hahmoksi, vaikka alussa vähän muuta tarjoiltiinkin. Jessel osoittautui vähän muuksi kuin sängyssä makaavaksi koomapotilaaksi, mutta enpä paljasta sen enempää hahmosta. Välillä näytettiin takaumina hahmon menneisyyttä. Kuvioissa on myös pikkutyttö, joka oli oikeastaan Lucien kanssa elokuvan kiinnostavimmat hahmot, mutta lopulta hekin jäivät vain pintaraapaisun tasolle.

Ihan puhdas kauhuelokuva ei ole kyseessä, vaan enemmänkin kauhufantasia. Fantasiapuolta olisikin voinut korostaa enemmän, sillä se rikkoi kivasti perinteisen ja melko ennalta arvattavan kauhukerronnan. Sen verran hyvin elokuva on menestystä saavuttanut että siitä ollaan tekemässä jo englanninkielistä versiota, joka valmistuu vuonna 2013. Heikkouksistaan huolimatta tämä alkuperäisversio on ihan suositeltavaa katsottavaa.