The Lady

The Lady (2011)

Ohjaus: Luc Besson

Käsikirjoitus: Rebecca Frayn

Näyttelijät: Michelle Yeoh, David Thewlis, Jonathan Raggett, Jonathan Woodhouse, Susan Woolridge, Benedict Wong

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 104

http://www.imdb.com/title/tt1802197/

Pisteet: ***½

Aung San Suu Kyi (Michelle Yeoh) oli kolmevuotias kun hänen isänsä, demokratiaa Burmaan halunnut kenraali Aung San murhattiin sotilaiden toimesta. 70-luvulla Suu Kyi tapasi miehensä Michael Arisin (David Thewlis) ja he saivat kaksi poikaa, Kimin (Jonathan Raggett) ja Alexanderin (Jonathan Woodhouse), joiden kanssa asuivat 80-luvulla Englannissa. Vuonna 1988 Suu Kyin äiti sairastui ja hän palasi Burmaan, jossa näki kansalaisten kärsivän ja asettui ehdolle eduskuntavaaleihin vuonna 1990. Hän voitti ne ja hänestä piti tulla pääministeri, mutta maata johtanut sotilashallinto ei hyväksynyt tuloksia ja demokratian toteutuminen jäi saavuttamatta. Suu Kyi asetettiin kotiarestiin ja yhteydenpito perheen välillä vaikeutui, kunnes lopulta heiltä kiellettiin vierailut. Kun Michael sairastuu syöpään, yrittää Suu Kyi tehdä kaikkensa saadaksen miehelleen luvan tulla vierailulle. Mutta siihen hän ei voi suostua että lähtisi itse pois maasta, sillä se merkitsisi ettei hän voisi koskaan palata ja varmistaa että demokratia toteutuu.

Neljännessä Rambo-elokuvassa Sylvester Stallone kuvasi osuvasti, joskin väkivaltaisesti Burman nykytilannetta. Tässä Luc Bessonin ohjaamassa The Lady-elokuvassa kuvataan Burman tilannetta poliittisena vankina viisitoista vuotta olleen, Nobelin-rauhanpalkinnonkin voittaneen Aung San Suu Kyin silmin. Mutta mikään elämänkertakuvaus ei ole kyseessä, vaan juonessa keskitytään Suu Kyin ja hänen miehensä Michael Arisin taisteluun siitä näkevätkö he vielä toisensa ennen Michaelin kuolemaa. Väkivaltaakin on mukana ja siltä osin meno muistuttaa hieman Ramboa. Burmalaisia poliittisia vankeja pistetään kävelemään miinoitetuille pelloille käsikädessä kunnes joku astuu miinaan. Sotilaat ovat kuin suoraan Rambosta ja erehdyinpä luulemaan yhtä näyttelijää samaksi kuin oli Rambossa, tai en kyllä löytänyt varmistusta ettei kyseessä olisi ollut sama näyttelijä, ehkä siis olikin.

Tämä Luc Bessonin ohjaama elokuva on ehdottomasti suositeltavaa katsottavaa, mutta aivan Rambon veroinen tekele ei ole kyseessä. Meno on enemmän aasialaisista elokuvista tuttua, eli asioita kuvataan turhan väkinäisinä ja etenkin Suu Kyi kuvataan liiankin enkelimäisenä ihmisenä, vaikka tokihan hän sitä onkin oikeassa elämässä. Mutta jotain rosoisuutta olisi hahmoon kaivannut, jotain vikaa siis, eihän kukaan ihminen täydellinen ole. Michelle Yeoh näyttelee kyllä roolia erinomaisesti tehden yhden uransa parhaimmista roolisuorituksista. Bessonin ohjaus ja Rebecca Frayn käsikirjoitus eivät vaan anna hänen mennä hahmon suhteen vielä syvemmälle. David Thewlis oli myös hyvä roolissaan Michaelina, eikä heidän poikiaan esittäneet Jonathan Raggett ja jonathan Woodhouse olleet sen huonompia. Sotilasjohtajien rooleihin oli löytynyt kunnon jurmuja.

Elokuvan kuvausten aikana oikea Aung San Suu Kyi vapautui vihdoin kotiarestistaan, toivottavasti lopullisesti ja huhtikuussa 2012 hänet valittiin parlamenttiin, tosin vielä ei ole varmaa onko demokratia vihdoin tullut Burmaan jäädäkseen, vai rupeaako sotilashallinto jälleen perumaan sanojaan ja pistää Suu Kyin takaisin kotiarestiin. Toivotaan ettei.