Haywire

Haywire (2011)

Ohjaus: Steven Soderbergh

Käsikirjoitus: Lem Dobbs

Näyttelijät: Gina Carano, Ewan McGregor, Michael Fassbender, Channing Tatum, Michael Angarano, Michael Douglas, Antonio Banderas

Vuonn 2012 katsottu elokuva nro: 108

http://www.imdb.com/title/tt1506999/

Pisteet: **½

Mallory Kane (Gina Carano) tekee peitetehtäviä freelancer-pohjaisesti ja osaa hommansa. Hän käy heittämässä pelastustehtävän Barcelonassa ja saa sen jälkeen nopeasti uuden homman, tällä kertaa yksinkertaisen tehtävän Dublinissa. Perillä odottaa Paul (Michael Fassbender), jonka tuoretta vaimoa Mallory esittää heidän vieraillessaan eräissä juhlissa. Kaikki ei tunnu olevan kuitenkaan kohdillaan ja takaisin hotelliin palatessaan Paul käy hänen kimppuunsa. Verisen kamppailun jälkeen Mallory ottaa Paulin hengiltä ja huomaa joutuneensa petetyksi. Viranomaiset ovat hänen perässään ja hänen on matkattava takaisin Amerikkaan ja kostettava hänet pettäneille.

Tämän suhteen oli aika koviakin odotuksia, mutta aikamoinen pettymys tämä kyllä oli. Etenkin juoni oli melkoisen typerä ja olematon. Steven Soderbergh on naamioinut sen näyttämään paremmalta kuvaamalla elokuvan oman tyylinsä mukaisesti, tyylitellysti ja taiteellisesti. Lopputulos on paikoin ihan onnistunutkin, mutta sellanen kusetuksen maku tästä kuitenkin lopulta jäi. Tappelukohtaukset olivat oikein iskeviä ja takaa-ajoissa oli selkeästi hyvää tekemistä. Soderberghin tyyli ei vaan oikein toiminut ja lopulta hyvätkin hetket tuntuivat lähinnä tylsiltä. Osa hahmoistakin oli täysin turhia, tai paremminkin rooleissa oli turhaan Ewan McGregorin, Michael Douglasin ja Antonio Banderasin kaltaisia nimiä.

Vapaaottelijana paremmin tunnettu Gina Carano ei selvästikään ole mikään näyttelijä ja se tulee melkoisen hyvin selväksi. Tappelukohtauksissa hänessä oli kuitenkin mukavasti potkua. Osasyy Ginan heikkoon näyttelijäsuoritukseen löytyi myös löysästä ohjauksesta ja huonosta juonesta. Jotenkin sellainen tunne tästä tuli ettei Soderbergh tätä hirveän vakavissaan ollut tehnyt, tai ainakaan suurella sydämellä. Ehkä idea on ollut kiinnostava alunperin, mutta tekovaiheessa asiat eivät vaan ole loksahtaneet ja into on lopahtanut kesken. Mutta siitäkin huolimatta tätä voi suositella katsottavaksi kunhan muistaa pistää aivot narikkaan katsomisen ajaksi ja nauttia Gina Caranosta pistämässä äijiä turpaan. Jonkun kunnon toimintaohjaajan käsissä Caranoa kyllä katselisi oikein mielellään, potentiaalia löytyy vaikkei näyttelijänlahjoja hirveästi olekaan.