Tabloid

Tabloid (2010)

Ohjaus: Errol Morris

Haastateltavat: Joyce McKinney, Kent Gavin, Jackson Shaw, Peter Tory, tohtori Hong

Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 369

http://www.imdb.com/title/tt1704619/

Pisteet: ****

Hykerryttävän hauska dokumentti aikoinaan Miss Wyomingiksikin kruunatusta Joyce McKinneystä, joka oli 70-luvulla lööpeissä kidnapattuaan rakastamansa mormonimiehen.

Dokumentin on ohjannut yksi tunnetuimmista dokumenttiohjaajista, Oscar-palkinnonkin saanut Errol Morris, joka muistetaan dokumenteistaan The Thin Blue Line, Mr. Death: The Rise and Fall of Fred A. Leuchter, Jr., The Fog of War ja Standard Operating Procedure. Morris törmäsi Joycesta kertovaan lehtijuttuun vuonna 2008 ja otti häneen yhteyttä, mutta Joyce ei halunnut ensin puhua hänelle. Myöhemmin Morris otti uudelleen yhteyttä ja sai sovittua tapaamisen. Ja voitaneen sanoa, että Morris törmäsi juttuun jonkalaisia harva dokumentintekijä kohtaa uransa aikana. Tosin Morrisilla on jo vastaavanlainen kokemus Mr. Deathin ajoilta, koka kertoo varsin sekopäisen tositarinan kuolemaantuomittujen telotusvälineiden suunnittelijasta, joka yrittää myös todistaa holokaustin olleen huijausta. Ja tietysti myös The Thin Blue Line oli dokumentti, jonkalaisia harva pääsee tekemään, nimittäin todistamaan että murhasta tuomittu mies on syytön.

Tämä Tabloid siis kertoo Joyce Bernann McKinney nimisestä amerikkalaisnaisesta, joka rakastui mormonimieheen nimeltä Kirk Anderson 70-luvulla. Kirk ja Joyce asuivat jonkin aikaa yhdessä, puhuivat lapsien hankkimisesta ja naimisiin menemisestä. Eräänä päivänä Kirk kuitenkin katosi. Mallinakin toiminut Joyce palkkasi yksityisetsivän etsimään hänet ja lopulta mies löytyikin Englannista, jossa hän oli jonkunlaisessa mormonikoulutuksessa. Joyce palkkasi lentäjän ja turvamiehen ja sai mukaansa myös ystävänsä Keith Mayn ja lensi lopulta Englantiin. Joycen mukaan Kirk oltiin aivopesty ja oli selvää, ettei tämä tulisi hänen mukaansa tuosta vaan. Henkivartija ja lentäjä tajusivat poistua kuvioista jo tässä vaiheessa, kun huomasivat että homma ei ollutkaan ihan sitä mitä alkuun luulivat. Ja niinpä eräänä päivänä vuonna 1977 Kirk Anderson katosi mornomipaikasta, jossa oli ollut Englannissa. Joyce ja Keith veivät hänet pieneen syrjäiseen mökkiin, jossa ilmeisesti sitoivat hänet sänkyyn. Tästä on epäselvyyksiä oliko Kirk mukana vapaaehtoisesti vai pakotettuna, mutta joka tapauksessa hän harrasti Joycen kanssa seksiä viikonlopun aikana useaan otteeseen.

Joitakin päiviä myöhemmin Kirk ilmoittautui poliisille ja kertoi joutuneensa kidnapatuksi, sidotuksi ja raiskatuksi. Hän syytti Joycea, joka otettiinkin pian kiinni poliisien toimesta, kuten myös Keith May. Juttu olisi saattanut unohtua aika nopeasti, mutta Joyce onnistui oikeuden eteen joutuessaan lähettämään lehdistölle viestin, ettei ole syyllinen, ja että Kirk oli vapaaehtoisesti mukana. Lehdistö kiinnostuikin jutusta heti sen jälkeen. Olihan jutussa kaikki kiinnostavat ainekset, kaunis mallinainen, syytös kidnappauksesta ja raiskauksesta, Jumalaan uskova mormonimies ja kahleissa oleminen. Juttu tulikin tunnetuksi Mormon sex in chains -nimellä. Yleinen mielipide tuntui olevan Joycen puolella, josta tulikin julkkis. Hänet päästettiin takuita vastaan vapaaksi Keithin kanssa, jolloin he pakenivat maasta ovelasti kuuromykiksi tekeytyneinä.

Vuonna 1979 FBI pidätti kaksikon, mutta mitään ihmeempiä vankilatuomioita kumpikaan ei lopulta tapauksesta saanut. Lehdet repivät sen sijaan tapauksesta jälleen runsaasti otsikoita. Joyce antoi eräälle brittilehdelle yksinoikeudella haastatteluja ja oli kuvattavanakin hassusti nunna-asussa. Eräs toinen brittilehti löysi Joycesta nakukuvia ja muuta pervoiluun viittaavaa. Samaan aikaan toinen lehti siis kuvasi naista viattomana nunnana ja neitsyenä, kun taas toinen lehti julkaisi hänestä rivoja nakukuvia ja juttuja seksibisneksessä toimimisesta. Ilmeisesti Joyce rahoitti elämäänsä juuri seksihommilla, tosin lähinnä vain esiintymällä nakukuvissa, ottamalla suihin ja muuta pervoa, muttei ilmeisesti koskaan varsinaisesti harrastanut seksiä asiakkaiden kanssa. Hän menetti neitsyytensä siis kaiketi kidnappauksen yhteydessä Kirkille, joka on hänen omien sanojensa mukaan hänen elämänsä rakkaus.

Vuonna 1984 Joyce pääsi jälleen lehtien otsikoihin kun hänet pidätettiin, kun oli stalkannut Kirk Andersonia, jolla oli tuolloin jo perhe ja lapsiakin. Vuonna 2008 Joyce päätyi jälleen otsikoihin, ja homma meni todella oudoksi. Hän oli nimittäin kloonannut koiransa Etelä-Koreassa ja esiintyi jutun yhteydessä ensin nimellä Bernann McKinney ja vakuutti kaikille ettei ole sama ihminen kuin Joyce McKinney. Lehdistö ei kuitenkaan tätä uskonut, vaan alkoivat tietysti kaivella 70-luvun kidnappausjutun taustoja taas auki, ja Joyce joutui lopulta myöntämään totuuden. Tässä vaiheessa tapauksesta kiinnostui myös Errol Morris ja näin dokumentti lopulta syntyi. Joyce on elänyt jo 70-luvun lopulta asti varsin yksinäistä elämää. Hän ei ole koskaan mennyt naimisiin. Joycen mukaan hän on neuvotellut runsaasti elämäänsä perustuvan elokuvan tekemisestä viime vuosina, jutellut mm. Kirsten Dunstin kanssa pääroolista, mutta nämä puheet taitavat olla täyttä fantasiaa, tai ainakin liioittelua. Joyce tykkää selvästi olla huomion keskipiste, vaikka huomion keskipisteenä oleminen on lähes täydellisesti tuhonnut hänen elämänsä. Dokumentista tulee tämä puoli melko hyvin ilmi.

Erittäin suositeltava dokumentti, jota katsoessa ei voinut olla miettimättä, että mitä helvettiä mä oikein katsonkaan, onko nämä asiat tosiaan tapahtuneet yhdelle ihmiselle, vai onko koko dokkari pelkkää katsojan kusetusta. Hauskaa ainakin piisasi. Morrisin ohjaus- ja editointityyli korostaa huumoripuolta ja olisikin mukava tietää, mitä Joyce tästä dokumentista itse tykkää.