Rise of the
Planet of the Apes (Apinoiden planeetan synty) (2011)
Ohjaus:
Rupert Wyatt
Käsikirjoitus:
Rick Jaffa, Amanda Silver
Näyttelijät:
James Franco, Andy Serkis, Freida Pinto, John Lithgow, Brian Cox, Tom
Felton, David Oyelowo, Tyler Labine, Jamie Harris, David Hewlett
Vuonna 2011
katsottu elokuva nro: 363
Pisteet:
****½
Erinomainen
uusintatulkinta Apinoiden planeetan syntytarinasta.
Lääkefirman
palveluksessa oleva tiedemies Will Rodman (James Franco) yrittää
löytää parannuskeinoa Alzheimerin tautiin ja kokeilee
kehittämäänsä virusta simpansseihin. Yksi simpansseista
osoittaakin merkkejä älykkyydestä ja Will on saamassa rahoituksen
seuraavalle vaiheelle, eli ihmistutkimuksille. Simpanssi kuitenkin
sekoaa ja se ammutaan kesken rahoitustilaisuuden. Willin pomo Steven
Jacobs (David Oyelowo) määrää tutkimussimpanssit lopetettaviksi,
mutta antaa vielä Willille uuden tilaisuuden ja käskee aloittamaan
viruksen kehittämisen alusta. Seonnut simpanssi oli synnyttänyt
poikasen ja yritti vain suojella sitä. Simpansseista huolehtiva
Robert Franklin (Tyler Labine) ei raaski lopettaa poikasta ja antaa
sen väliaikaisesti Willin hoidettavaksi. Tämä vie poikasen
kotiinsa, jossa hänen Alzheimerin tautia sairastava isänsä Charles
(John Lithgow) kiintyy siihen heti ja nimeää poikasen Ceasariksi.
Myös Will alkaa kiintyä Ceasariin, joka osoittaa myös merkkejä
älykkyydestä. Ehkäpä tutkimuksia ei tarvitsekaan aloittaa siis
täysin alusta. Will pitää siis Ceasarin pysyvästi itsellään.
Kolme vuotta
myöhemmin Will uskaltautuu testaamaan virusta yhä pahemmin
sairastelevaan isäänsä. Virus toimiikin ja Charles on jälleen
entisensä, tai jopa älykkäämpi kuin ennen. Ceasarista on myös
tullut älykkäämpi ja se alkaa jo olemaan liian villi asumaan
Willin kotona. Se joutuukin vaikeuksiin naapurin kanssa lähtiessään
tutkimaan paikkoja ja loukkaa jalkansa. Will vie Ceasarin
eläintarhassa työskentelevän primatologi Caroline Aranhan (Freida
Pinto) hoidettavaksi, jota pyytää samalla ulos Ceasarin
kehotuksesta. Ceasar pystyy nimittäin jo kommunikoimaan
viittomakielellä. Will ja Caroline alkavat seurustella ja Caroline
ehdottaa, että Will veisi Ceasarin välillä lähistöllä olevaan
punametsään, jossa se voisi juoskennella ja kiivetä puissa
rauhassa.
Viisi vuotta
myöhemmin Ceasar alkaa kysellä mistä on tullut ja Will kertoo
hänen emostaan ja tutkimuksestaan. Samaan aikaan Charles alkaa
jälleen mennä huonompaan suuntaan, virus ei toimikaan ihmisillä
niin kuin pitäisi. Charles joutuu eräänä päivänä vaikeuksiin
naapurin kanssa ja Ceasar hyökkää raivoissaan naapurin kimppuun.
Ceasar viedään surkeassa kunnossa olevaan apinalaitokseen, jossa se
saa kurjaa kohtelua laitoksen johtajan, John Landonin (Brian Cox)
pojalta Dodgelta (Tom Felton). Eikä lajitoveritkaan juuri hyvällä
katso vaatteisiin puettua simpanssia. Lajitovereitaan älykkäämpi
Ceasar alkaa tajuamaan ettei sen paikka ole enää ihmisten
maailmassa vaan apinoiden parissa. Näiden kahden lajin rauhallinen
yhteiselo ei kuitenkaan tunnu tulevan kysymykseen, joten Ceasar alkaa
suunnitella vallankumousta. Hänen on kuitenkin saatava lajitoverinsa
myös älykkäiksi. Samaan aikaan Will palaa lääkefirmaan
kehittämään astetta paremman viruksen, jotta voisi pelastaa
isänsä.
Kyseessä on siis
uusintatulkinta Apinoiden planeetan syntytarinasta. Ei uusintaversio,
eikä esiosa, vaan uusi alkuosa elokuvasarjalle, jolle on siis
tulossa jatkoa piakkoin. Juonta on hieman kopioitu vuonna 1972
valmistuneesta Conquest of the Planet of the Apes elokuvasta, jossa
kerrottiin miten apinat aloittivat maailman valloituksen. Sehän oli
neljäs osa alkuperäisessä Planet of the Apes elokuvasarjassa.
Muutoinkin tästä löytyy runsaasti viittauksia alkuperäiseen
elokuvasarjaan, kuten hahmojen nimiä, mutta myös viittauksia
tuleviin jatko-osiin. Esim. löytyy viittaus Mars-lennosta, joka on
kadonnut mysteerisesti. Jossain jatko-osassa tullaan siis näkemään
samankaltainen juoni kuin oli vuonna 1968 valmistuneessa Planet of
the Apes elokuvassa.
Andy Serkis esitti
Ceasarin liikkeitä liiketunnistuslaitteiston edessä ja täytyy
kyllä yhtyä miehen kehujiin. Annetaanko miehelle työstään jopa
Oscar-palkinto, jää nähtäväksi, mutta ainakin ehdokkuus olisi
paikallaan. Sen verran loistava roolisuoritus oli kyseessä, olipa
tekniikka sitten mikä tahansa. Ceasar ei myöskään ole pelkkä
poseeraaja, vaan katsoja voi selkeästi tuntea hahmon tunteet eleiden
kautta. Aika harvoin näkeekin elokuvan, jota katsoessa suorastaan
toivoo, että apinat aloittaisivat vallankumouksen ja tappaisivat
ihmiset. Ainakin ilkeät ihmiset. Elokuvan lopussa apinat
päästetäänkin kunnolla vapaaksi San Franciscon kaduille, jossa ne
hyppivät ikkunoiden lävitse, tuhoavat joukolla poliisiautoja ja
lopulta suuntaavat Golden Gate -sillalle, jossa käydään lopullinen
yhteenotto poliisien ja apinoiden välillä. Meno on huikeaa niin
visuaalisesti kuin tietokonetehosteiltaankin. Kamera syöksyy sillan
rakenteissa kiipeilevien apinoiden mukana.
Rupert Wyattin
ohjaus on lennokasta ja selkeää. Juoni ei aivan tarkkaa miettimistä
kestä, sillä siitä löytyy paljon heikkouksia ja hölmöyksiä,
mutta jos niihin ei jää kiinni, kuten minä en jäänyt, pystyi
menosta nauttimaan varsin nautinnollisesti. James Franco on oikein
hyvä Willin roolissa, vaikka jääkin selkeästi Ceasarin varjoon.
John Lithgow on hyvä Alzheimerin tautia sairastavana isänä, Freida
Pinto on ihan ok Carolinen roolissa, Brian Cox sopiva hieman
vittumaisena apinalaitoksen johtajana ja Tom Felton sopiva tämän
vieläkin vittumaisempana poikana. Mieleen jäivät myös Tyler
Labine Willin kaverina, David Oyelowo Willin rahanhimoisena pomona ja
David Hewlett ansionsa mukaan saavana naapurina. Kuvaus oli hienoa,
musiikki tunnelmaa korostavaa ja tietokonetehosteet huikean näköisiä.
Niin ja kyllähän
ne muutkin apinahahmot olivat erinomaisia. Katsojana olikin helppo
olla apinoiden puolella. Apinalaitoksessa apinoiden hierarkia tuli
hyvin esille, mutta ihmisiin verrattuna näillä ei ole mitään
tarvetta ihmisluonnolle tyypillisiin asioihin keskuudessaan, kuten
kateuteen, vallanhimoon ja väkivaltaan. Tosin näihin varmaankin
päästään sitten jatko-osissa, sillä apinathan kehittyvät
ihmismäiseen suuntaan, eli kiehtovia asioita voidaan vielä nähdä,
mikäli jatko-osat tehdään edes vähänkin yhtä vakavissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti