torstai 17. marraskuuta 2011

One Day


One Day (Sinä päivänä) (2011)
Ohjaus: Lone Scherfig
Käsikirjoitus: David Nicholls
Näyttelijät: Anne Hathaway, Jim Sturgess, Patricia Clarkson, Ken Stott, Romola Garai, Tom Mison, Rafe Spall, Jodie Whittaker
Vuonna 2011 katsottu elokuva nro: 372
Pisteet: **
Samassa koulussa opiskelleet Emma (Anne Hathaway) ja Dexter (Jim Sturgess) tapaavat valmistujaisjuhlansa jälkeen heinäkuun 15. päivänä vuonna 1988 ja päätyvät Emman luokse yöksi. He päättävät olla kuitenkin vain ystäviä, vaikka tuntevatkin paljon enemmän toisiaan kohtaan, mutta eivät uskalla sitä toisilleen tunnustaa. Tarina seuraa kaksikon elämää vuosi vuodelta tuona samana heinäkuun 15. päivänä. Emma haluaisi kirjoittaa kirjoja, mutta päätyy tarjoilijaksi ja asuu halvassa asunnossa. Rikkaan perheen poika Dexter taas päätyy hetkeksi ulkomaille matkustelemaan, kunnes ryhtyy tv-ohjelmien räväkäksi juontajaksi. He alkavat molemmat myös seurustella tahoillaan, mutta pikkuhiljaa vuosien kuluessa he huomaavat kuuluvansa yhteen, sillä eivät voi unohtaa toisiaan, vaikka kaikenlaista ehtii tapahtua. Lopulta päädytään heinäkuun 15. päivään vuonna 2011.
Aika kehno romanttinen draama, joka alkaa toimia vasta lopussa. Elokuvan pahin ongelma on pitkä aikajana. Päähenkilöitä näyttelee samat näyttelijät alusta loppuun, vaikka välissä ehtii vierähtää hieman yli kaksikymmentä vuotta. Näyttelijöitä on meikkaamalla ja kampauksia muuttamalla tehty hieman iäkkäämmän näköisiksi, mutta silti ikääntyminen ei oikein tunnu riittävältä. Ja lisäksi päänäyttelijöiden välillä ei ole oikein kunnon kemiaa, paitsi lopussa. Anne Hathaway vetää roolinsa kohtuu kelvollisesti, Jim Sturgess taas on melkoisen ärsyttävä. Loppuun oli keksitty ihan toimiva käänne, joka sai Sturgessin hahmostakin vähän paremmin ilmaisua irti. Muista näyttelijöistä mieleen jäivät Patricia Clarkson ja Ken Stott Dexterin vanhempina, Rafe Spall Emman koomikkopoikaystävänä ja isotissinen Romola Garai Dexterin tyttöystävänä.
Elokuvan ohjasi Lone Scherfig, joka sai huomiota aiemmalla elokuvallaan An Education, jossa näyttelivät Carey Mulligan ja Peter Sarsgaard. Se olikin selkeästi parempi elokuva kuin tämä. One Day perustuu David Nichollsin suosittuun kirjaan, jonka pohjalta hän kirjoitti itse tähän käsikirjoituksen. Voinkin kuvitella että kirjassa hahmoihin pystytään tuomaan paljon enemmän syvyyttä, joka tästä jäi aika pitkälti puuttumaan. David on aiemmin käsikirjoittanut muutamien sarjojen jaksoja, kuten Rimakauhua ja rakkautta sekä oman kirjansa pohjalta Tom Vaughanin ohjaaman elokuvan Starter for 10, jossa näytteli James McAvoy, Alice Eve ja Rebacca Hall.
One Day on sen verran heikko romanttinen draama, että sitä on vaikea suositella juuri kenellekään. Mutta jos tahtoo välttämättä katsella runsaasti rakkaustarinoita, niin olihan tässä toisaalta hieman omaperäisempi loppu kuin mitä useimmiten näkee, joten siinä mielessä voi suositella.

1 kommentti:

  1. Itsekin olen tämän elokuvan joskus katsonut. Aika raskassoutuinen oli. Tosin muutamia hyviä tunnelmapätkiä joukkoon mahtui, mutta ne eivät liittyneet kyllä Hathawayn ja Sturgessin välisiin kohtauksiin.

    Itse pidin kyllä Sturgessin näyttelijäsuorituksesta, hänen kuuluikin mielestäni olla ärsyttävä! Minua häiritsi, ettei etenkään Emma tuntunut vanhenevan lainkaan. Vanhenemisongelmanhan sinäkin jo mainitsit. Dexterin uran eteneminen sentään oli suht toimivasti esitetty ja siinä vuosien kuluminen näkyi.

    Loppu ei minusta ollut omaperäinen, ehkä vähän laskelmoitua dramatiikkaa. Tosin olen tainnut katsoa viime aikoina liikaa romantiikkaa, niin monenlaiset loput ovat tulleet tutuksi ja tuntui että tämä oli toinen kahdesta yleisimmästä ratkaisusta.

    Itselläni meni ”jälkinäytös” - siis ei tietenkään varsinaisen tarinan päätös - hieman ohi. Tai esittämistapa hämmensi. Outoa oli näyttää lopussa parin nuoruuden hiippailulla jollekin kukkulalle (kohtauksesta onkin arvostelussasi kuva), paikalle, jonne lopussa myös "nykyhetkessä" palattiin... Tuntui jotenkin turhalta lisäpätkältä. Lopun loikkaus kauaksi menneeseen tuli aivan puskista, pompittiin nopeasti nykyhetken ja menneen välillä. Takaumaahan lähes koko elokuva oli, mutta yleisesti kuitenkin oli edetty tasaisesti. Katsoin tosin leffan ilman tekstitystä, joten ehkä jokin pointti jäi huomaamatta. Kaiken muun kuitenkin ymmärsin… Toistamiseen en taida jaksaa katsoa, ainakaan kokonaan.

    VastaaPoista