One Day (Sinä
päivänä) (2011)
Ohjaus: Lone
Scherfig
Käsikirjoitus:
David Nicholls
Näyttelijät:
Anne Hathaway, Jim Sturgess, Patricia Clarkson, Ken Stott, Romola
Garai, Tom Mison, Rafe Spall, Jodie Whittaker
Vuonna 2011
katsottu elokuva nro: 372
Pisteet: **
Samassa koulussa
opiskelleet Emma (Anne Hathaway) ja Dexter (Jim Sturgess) tapaavat
valmistujaisjuhlansa jälkeen heinäkuun 15. päivänä vuonna 1988
ja päätyvät Emman luokse yöksi. He päättävät olla kuitenkin
vain ystäviä, vaikka tuntevatkin paljon enemmän toisiaan kohtaan,
mutta eivät uskalla sitä toisilleen tunnustaa. Tarina seuraa
kaksikon elämää vuosi vuodelta tuona samana heinäkuun 15.
päivänä. Emma haluaisi kirjoittaa kirjoja, mutta päätyy
tarjoilijaksi ja asuu halvassa asunnossa. Rikkaan perheen poika
Dexter taas päätyy hetkeksi ulkomaille matkustelemaan, kunnes
ryhtyy tv-ohjelmien räväkäksi juontajaksi. He alkavat molemmat
myös seurustella tahoillaan, mutta pikkuhiljaa vuosien kuluessa he
huomaavat kuuluvansa yhteen, sillä eivät voi unohtaa toisiaan,
vaikka kaikenlaista ehtii tapahtua. Lopulta päädytään heinäkuun
15. päivään vuonna 2011.
Aika kehno
romanttinen draama, joka alkaa toimia vasta lopussa. Elokuvan pahin
ongelma on pitkä aikajana. Päähenkilöitä näyttelee samat
näyttelijät alusta loppuun, vaikka välissä ehtii vierähtää
hieman yli kaksikymmentä vuotta. Näyttelijöitä on meikkaamalla ja
kampauksia muuttamalla tehty hieman iäkkäämmän näköisiksi,
mutta silti ikääntyminen ei oikein tunnu riittävältä. Ja lisäksi
päänäyttelijöiden välillä ei ole oikein kunnon kemiaa, paitsi
lopussa. Anne Hathaway vetää roolinsa kohtuu kelvollisesti, Jim
Sturgess taas on melkoisen ärsyttävä. Loppuun oli keksitty ihan
toimiva käänne, joka sai Sturgessin hahmostakin vähän paremmin
ilmaisua irti. Muista näyttelijöistä mieleen jäivät Patricia
Clarkson ja Ken Stott Dexterin vanhempina, Rafe Spall Emman
koomikkopoikaystävänä ja isotissinen Romola Garai Dexterin
tyttöystävänä.
Elokuvan ohjasi
Lone Scherfig, joka sai huomiota aiemmalla elokuvallaan An Education,
jossa näyttelivät Carey Mulligan ja Peter Sarsgaard. Se olikin
selkeästi parempi elokuva kuin tämä. One Day perustuu David
Nichollsin suosittuun kirjaan, jonka pohjalta hän kirjoitti itse
tähän käsikirjoituksen. Voinkin kuvitella että kirjassa hahmoihin
pystytään tuomaan paljon enemmän syvyyttä, joka tästä jäi aika
pitkälti puuttumaan. David on aiemmin käsikirjoittanut muutamien
sarjojen jaksoja, kuten Rimakauhua ja rakkautta sekä oman kirjansa
pohjalta Tom Vaughanin ohjaaman elokuvan Starter for 10, jossa
näytteli James McAvoy, Alice Eve ja Rebacca Hall.
One Day on sen
verran heikko romanttinen draama, että sitä on vaikea suositella
juuri kenellekään. Mutta jos tahtoo välttämättä katsella
runsaasti rakkaustarinoita, niin olihan tässä toisaalta hieman
omaperäisempi loppu kuin mitä useimmiten näkee, joten siinä
mielessä voi suositella.
Itsekin olen tämän elokuvan joskus katsonut. Aika raskassoutuinen oli. Tosin muutamia hyviä tunnelmapätkiä joukkoon mahtui, mutta ne eivät liittyneet kyllä Hathawayn ja Sturgessin välisiin kohtauksiin.
VastaaPoistaItse pidin kyllä Sturgessin näyttelijäsuorituksesta, hänen kuuluikin mielestäni olla ärsyttävä! Minua häiritsi, ettei etenkään Emma tuntunut vanhenevan lainkaan. Vanhenemisongelmanhan sinäkin jo mainitsit. Dexterin uran eteneminen sentään oli suht toimivasti esitetty ja siinä vuosien kuluminen näkyi.
Loppu ei minusta ollut omaperäinen, ehkä vähän laskelmoitua dramatiikkaa. Tosin olen tainnut katsoa viime aikoina liikaa romantiikkaa, niin monenlaiset loput ovat tulleet tutuksi ja tuntui että tämä oli toinen kahdesta yleisimmästä ratkaisusta.
Itselläni meni ”jälkinäytös” - siis ei tietenkään varsinaisen tarinan päätös - hieman ohi. Tai esittämistapa hämmensi. Outoa oli näyttää lopussa parin nuoruuden hiippailulla jollekin kukkulalle (kohtauksesta onkin arvostelussasi kuva), paikalle, jonne lopussa myös "nykyhetkessä" palattiin... Tuntui jotenkin turhalta lisäpätkältä. Lopun loikkaus kauaksi menneeseen tuli aivan puskista, pompittiin nopeasti nykyhetken ja menneen välillä. Takaumaahan lähes koko elokuva oli, mutta yleisesti kuitenkin oli edetty tasaisesti. Katsoin tosin leffan ilman tekstitystä, joten ehkä jokin pointti jäi huomaamatta. Kaiken muun kuitenkin ymmärsin… Toistamiseen en taida jaksaa katsoa, ainakaan kokonaan.