Blastfighter

Blastfighter (Oikeuden soturi) (1984)

Ohjaus: Lamberto Bava

Käsikirjoitus: Massimo De Rita, Luca De Rita, Dardano Sacchetti, Morando Morandini Jr.

Näyttelijät: Michael Sopkiw, Valentina Forte, George Eastman, Stefano Mingardo, Ottaviano Dell'Acqua, Massimo Vanni, Elizabeth Forbes, Carl Savage, Michele Soavi, George Williams

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 4

http://akas.imdb.com/title/tt0088818/

Pisteet: ****

He metsästivät eläimiä, hän metsästi heitä.

Hieno selviytymiselokuva.

Ex-poliisi Jake "Tiger" Sharp (Michael Sopkiw) vapautuu vankilasta istuttuaan kahdeksan vuoden kakun vaimonsa murhaajan ampumisesta. Vapauduttuaan Tiger saa vanhalta kaveriltaan SPAS-12 taisteluhaulikon, jolla voittaisi armeijankin. Tiger aikoo ampua myös vaimonsa murhaajaa puolustaneen luihun asianajajan, mutta viime hetkellä päättääkin olla ampumatta ja vetäytyy syrjäiselle vuoristomökilleen elelemään yksinään. Aseen hän kätkee lattialankkujen alle. Pian Tiger joutuu kuitenkin ongelmiin paikallisten kusipäämetsästäjien kanssa, joista yhden isoveli sattuu olemaan Tigerin vanha lapsuuden ystävä Tom (George Eastman). Paikalle ilmestyy myös Tigerin tytär Connie (Valentina Forte), jota hän ei ole nähnyt vuosikausiin sekä tämän poikaystävä (Michele Soavi) ja taisteluhaulikon Tigerille antanut kaveri. Tomin pikkuveli ystävineen saapuu kuitenkin paikalle, raiskaa Connien ja tappaa miehet, jolloin Tigerin on lopulta kaivettava taisteluhaulikko lattialankkujen alta ja kostettava verisesti.

Alunperin scifileffaksi suunniteltu Blastfighter on melko suora kopio First Blood ja Deliverance elokuvista. Ainoat jäljelle jääneet scifistä muistuttavat elementit ovat hieman futuristinen taisteluhaulikko sekä elokuvan nimi Blastfighter, joka siis viittaa enemmänkin johonkin scifileffaan kuin perinteiseen selviytymisleffaan. Ohjaaja Lamberto Bava tunnetaan paremmin kauhuohjaajana, isä Mario Bava on tietysti vieläkin tunnetumpi kauhuohjaaja. Aivan Lamberton parhaimpien elokuvien joukkoon tämä ei nouse, vaikka Quentin Tarantinon mielestä tämä on miehen paras ohjaus, mutta itse pidän enemmän Demonsista. Hyvä elokuva kuitenkin, joka on parhaimmillaan alussa ja lopussa. Keskivaiheilla on vähän liikaa tyhjäkäyntiä ja edestakas juoksemista.

Elokuva alussa on hieno kohtaus, jossa Tiger ystävystyy orvoksi jääneen metsäkauriinpoikasen kanssa ja yrittää suojella tätä kusipäämetsästäjiltä. Nämä paskiaiset kuitenkin viiltävät kauriin kaulan ja nauravat vielä räkäisesti päälle. No Tiger pistää porukan ojennukseen tietysti moisesta. Mokomat eivät kuitenkaan usko hyvällä ja lopussa Tiger pistää nämä paskiaiset kylmäksi ensin veitsellä ja sitten taisteluhaulikolla. Näin eläimiä rakastavana on helppo olla Tigerin puolella, olisin varmaan itse lähtenyt tappamaan nämä kusipäät jos Tiger ei olisi niin elokuvassa tehnyt. No, ei nyt sentään, pelkkä elokuvahan tämä on. Mutta näin vahvasti voi tuntea jostakin asiasta, ja sehän on merkki myös hyvästä elokuvasta.

Elokuvan pääroolissa nähdään 70-luvun lopulla marihuanan salakuljetuksesta vankilaan vuodeksi joutunut Michael Sopkiw, joka joutui etsimään uuden ammatin vankilasta vapauduttuaan ja päätyi lyhyen mallinuran jälkeen näyttelemään Italialaistuotantoihin 80-luvulla. Näyttelijänura kesti vain neljän elokuvan verran, mutta mies jäi monien mieleen elokuvista 2019: After the Fall of New York (joka oli kopio Escape from New Yorkista), Devilfish (joka oli Jaws-kopio), Massacre in Dinosaur Valley (joka oli Indiana Jones-kopio) sekä tietysti tästä elokuvasta. Näyttelijänura loppui kun Michael ei saanut sovittua maksua yhdestä elokuvasta ja ei suostunut lähtemään ennen kuin sai summan tuottajilta, nämä eivät tietysti tämän jälkeen halunneet Michaelia nähdä, joten koko ura loppui siihen. Vuonna 2007 Michael nähtiin vielä pikkuroolissa komediassa Bad Dog and Superhero. Päivätyökseen Michael myy nykyään erikoisvalmisteisia lasipulloja, jotka suojelevat kasveja auringolta.

Toisessa keskeisessä roolissa nähdään George Eastman, joka tunnetaan myös hyvin 80-luvun Italialaistuotannoista. Sopkiw ja Eastman näyttelivät aiemmin yhdessä jo elokuvassa 2019: After the Fall of New York ja olivat jonkinmoisia ystäviä, mikä näkyy tässä melkoisen hyvin kaksikon välisissä kohtauksissa. He ovatkin elokuvan parhaimpia näyttelijöitä. Muu casting on enemmänkin sellaista halpisroskaleffan tasoa, mikä on hieman sääli sillä tämä elokuva ei kuitenkaan ole ihan halpisroskaleffaksi kutsuttava, vaikka erittäin halvalla onkin tehty. Valentina Forte oli Tigerin tyttären roolissa ihan kohtuu hyvä, välillä hivenen ärsyttävä tosin. Sopkiwin ja Forten välisissä kohtauksissa oli myös ihan hyvää kemiaa, mutta käsikirjoitus oli valitettavasti heikoimmillaan juuri näissä kohtauksissa. Ohjaajana paremmin tunnettu Michele Soavi nähdään myös sivuroolissa. Pahisten rooleissa on sopivan vittunaaman näköisiä tyyppejä.

Blastfighter on erittäin suositeltavaa katsottavaa. Future Film julkaisi sen dvd:llä heinäkuussa 2011. Kuva on anamorfinen ja oikealla kuvasuhteella. Kuvanlaatu on melkoisen hyvä, kuten myös äänenlaatu. Elokuva on levyllä sekä italian- että englanninkielellä ja tietysti leikkaamattomana versiona. Extroina löytyy Michael Sopkiwin mielenkiintoinen haastattelu tekstimuodossa sekä trailereita muista Future Filmin julkaisuista.