Pakokauhun vallassa

Panic in the Streets (Pakokauhun vallassa) (1950)

Ohjaus: Elia Kazan

Käsikirjoitus: Richard Murphy, Daniel Fuchs

Näyttelijät: Richard Widmark, Paul Douglas, Barbara Bel Geddes, Jack Palance, Zero Mostel, Dan Riss, Tommy Cook, Alexis Minotis

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 15

http://www.imdb.com/title/tt0042832/

Pisteet: ****

Jännä epidemialeffa.

Poliisit löytävät New Orleansin satamasta ammutun miehen ruumiin, jolla vaikuttaa luotien lisäksi olevan jotain muutakin kehossaan. Yhdysvaltain julkisen terveydenhuollon lääkäri, univormupukuinen Clinton Reed (Richard Widmark) kutsutaan paikalle ja tämä toteaa miehellä olleen paiseruton. Ruumiiseen kosketuksissa olleet rokotetaan välittömästi ja paikallisen poliisin on selvitettävä miehen henkilöllisyys ja löydettävä hänen murhaajansa, jotka ovat luultavasti myös altistuneet ruumista siirtäessään. Aikaa on 48 tuntia, jonka jälkeen tauti lähtee leviämään. Reed yrittää saada poliisipäällikkö Tom Warrenin (Paul Douglas) tajuamaan tilanteen vakavuuden, mutta tällä on vain vähäisesti keinoja löytää murhaajat. Lehdistölle asiasta ei voi ilmoittaa, sillä se synnyttäisi paniikkia ja saisi murhaajat pakosalle ja levittämään tautia eteenpäin. Reed lähtee etsimään vihjeitä miehen henkilöllisyydestä ja pääseekin pian jäljille, mutta aika käy vähiin.

Kiva film noir-klassikko Elia Kazanilta, joka tunnetaan paremmin ohjauksistaan On the Waterfront (Alaston satama), Gentleman's Agreement (Hiljainen sopimus), A Streetcar Named Desire (Viettelysten vaunu) ja East of Eden (Eedenistä itään). New Orleansissa kuvattu elokuva kuuluu ehdottomasti epidemialeffojen parhaimmistoon, vaikkakin varsinaisen epidemian kuvaaminen jää aika vähäiseksi. Enemmän keskitytään rikollisten löytämiseen. Taustalla on kuitenkin koko ajan juoksu aikaa vastaan ja mahdollisen epidemian puhkeaminen, josta Reed yrittää kovasti varoittaa viranomaistahoja, mutta ainakin aluksi aika huonoin tuloksin. Kuoleman pelko saa kuitenkin asiat etenemään varsin ripeästi, mikä kuvataan tässä elokuvassa oikein hyvin. Varsinaisen taudin kuvaaminen jää lähinnä kuumeen ilmenemiseen hikoiluna ja voimattomuutena. Ja onkin varsin ymmärrettevää ettei vielä vuonna 1950 juuri tuon kummemmin paiseruton oireita pystytty tai haluttu kuvata elokuvassa. Ja asiahan tuli varsin selväksi ilman tarkempia selittelyjä.

Näyttelijäsuoritukset olivat oikein hyviä, Richard Widmark tekee kelpo roolin Clinton Reedinä. Parhaiten jää kuitenkin mieleen Jack Palancen esittämä roisto Blackie, joka lopussa yrittää paeta varsin epätoivoisesti. Kazanin ohjaus on toimivaa ja tunnelma aika synkeää, epidemian leviämispelko on saatu hyvin mukaan tunnelmaan. Jos epidemialeffoja aikoo katsoa niin tämähän on ehdottomasti pakkokatsottavaa, ja muutenkin erittäin suositeltava elokuva katsottavaksi.