The Girl with the Dragon Tattoo

The Girl with the Dragon Tattoo (2011)

Ohjaus: David Fincher

Käsikirjoitus: Steven Zaillian

Näyttelijät: Daniel Craig, Rooney Mara, Christopher Plummer, Stellan Skarsgård, Steven Berkoff, Robin Wright, Yorick van Wageningen, Joely Richardson, Ceraldine James, Goran Visnjic, Donald Sumpter, Ulf Friberg, Bengt C.W. Carlsson, Tony Way, Per Myrberg, Josefin Asplund, Moa Garpendal, Julian Sands, Elodie Yung, Embeth Davidtz, Joel Kinnaman

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 29

http://www.imdb.com/title/tt1568346/

Pisteet: ***½

Melkoisen löysä uusintaversio, valitettavasti.

Mikael Blomkvist (Daniel Craig) on juuri hävinnyt oikeustaistelun epärehellistä liikemies Hans-Erik Wenneströmiä vastaan ja joutuu maksamaan 600 000 kruunua korvauksia. Hän myös jättää osittain omistamansa lehden, Millenniumin hallituksen hetkeksi taakseen. Samaan aikaan Vanger-sukufirman entinen johtaja Henrik Vanger (Christopher Plummer) on teetättänyt Blomkvistin taustatarkastuksen Milton Securityssä työskentelevällä hakkerilla, Lisbeth Salanderilla (Rooney Mara), joka on omalaatuisuudestaan huolimatta erinomainen tutkija. Henrik Vanger kutsuu Mikaelin luokseen suvun omistamalle saarelle Hedestadiin, jossa pyytää tätä selvittämään kuka murhasi hänen veljentyttärensä Harrietin 40 vuotta sitten. Rahan tarpeessa oleva Mikael suostuu kun alkaa kiinnostua tapaukseen liittyvistä mysteereistä. Epäiltyjä ovat lähes kaikki Henrikin perheenjäsenet, joista suurin osa ei edes puhu keskenään vaikka asuvat samalla saarella. Lopulta Mikael saa avukseen myös Lisbethin ja yhdessä he pääsevätkin totuuden jäljille.

Tämän suhteen oli kovat odotukset ja niinhän siinä sitten kävi että pettymys tuli. Ei paska leffa kuitenkaan missään nimessä, mutta melko ponneton verrattuna kirjaan ja aiempaan elokuvaversioon. David Fincher ei ole ilmeisesti oikein tajunnut kirjassa ja aiemmassa elokuvaversiossa olevaa hienoa ja outoakin ystävyys- ja rakkaussuhdetta Blomkvistin ja Salanderin välillä. Tässä heidän suhdettaan kuvataan nimittäin hyvin pintapuolisesti. Myös Millennium-lehden osuus tarinassa jäi erittäin vähäiseksi, hyvä kun edes oli laitettu mukaan. Eikä sitä varsinaista juonta, eli Harrietin murhan selvittämistäkään nyt niin kovin onnistuneesti tässä kerrottu. Mikäli en olisi kirjaa lukenut tai aiempaa elokuvaversiota nähnyt, niin toki olisin osannut suhtautua tähän aivan erilailla, mutta nyt meni aika pitkälti verratessa näitä keskenään, mikä nyt tietysti heikentää heti katselua. Täytynee siis koittaa katsella tämä joskus vielä uudestaan eri asenteella, mutta en usko että hirveästi paremmin toimisi silloinkaan.

David Fincherin ohjaustyönä tämä jää enemmänkin välityöksi, johon mies ei ole selvästikään pistänyt aivan parastaan. Käsikirjoittaja Steven Zaillain on hieman muuttanut kirjassa olevaa juonta tätä elokuvaa varten, osittain kyllä vähän heikompaan suuntaan, juoneen jäi muutamia selkeitä aukkoja eikä todellista jännityksen syntyä tullut kovinkaan monessa kohtaan kuten olisi pitänyt. Kuvaus ei ollut kovinkaan Finchermäistä vaan lähinnä tavanomaista ja osin jopa aika tylsää. Tehosteita ei onneksi oltu juuri käytetty, lopussa olleessa takaa-ajokohtauksessa eniten. Alastomuutta oli ihan kivasti, ei tietysti ihan niin rohkeasti kuin aiemmassa elokuvaversiossa. Ääniraidalla kuului melko paljon tarkoituksella häiritsevää melua, jolla yritettiin luoda häiritsevä tunnelma elokuvaan, mutta ei kyllä toiminut hirveän hyvin. Musiikkikaan ei ollut mitään tajunnan räjäyttävää, ihan hyvää kylläkin. Perseraiskauskohtaus ei tässä tuntunut hirveästi miltään.

Rooney Mara ei ollut tietenkään Noomi Rapacen veroinen Lisbeth Salanderin roolissa, mutta oikein hyvä hän kyllä roolissan oli. Uskalsi myös nakuilla riittävästi. Kampauksia hänelle vaihdettiin ehkä vähän liikaakin, vähempikin olisi riittänyt. Osittain hahmo jäi heikoksi ohjauksen takia, Ficher ei tuntunut ymmärtävän mitä kaikkea hahmolla olisi voinut tehdä, aiemmassa elokuvaversiossa Noomi Rapace tulkitsi hahmoa ällistyttävän upeasti ja Ficherin olisikin kannattanut katsoa tuota elokuvaa vähän paremmin tai lukaista kirja vielä uudestaan läpi. Daniel Craig häviää myös Michael Nyqvistille kun heidän roolisuorituksiaan vertaa keskenään. Ja kuten jo aiemmin sanottu, kaksikon välinen ystävyys- rakkaussuhde kuvataan tässä aika heikosti. Muista näyttelijöistä mainitsemisen arvoisia ovat lähinnä Christopher Plummer ja Stellan Skarsgård, muut jäivät hyvin vähälle huomiolle, tai oikeastaan niin jäi kyllä Christopher Plummerkin mutta veti roolinsa ihan hyvin.

Elokuvasta puuttui kunnon jännityksen tunne, mysteerin ratkaiseminen ei tuntunut oikein miltään ja elokuvan loppukin oli melkoinen lässähdys. Tosin tätähän nimenomaan markkinoitiin pahan mielen elokuvana, ja juuri sellainen paha mieli tästä jäi, tosin erimielessä kuin tarkoittivat. No, ainahan voi katsella uudestaan aiemman onnistuneemman elokuvaversion ja lukea myös kirjan uudestaan. Ja täytynee tämäkin joskus katsella vielä uudestaan.