The Last Man on Earth (1964)
Ohjaus: Ubaldo Ragano, Sidney
Salkow
Käsikirjoitus: William F.
Leicester, Richard Matheson, Furio M. Monetti, Ubaldo Ragano
Näyttelijät: Vincent Price,
Franca Bettoia, Emma Danieli, Giacomo Rossi-Stuart, Umberto Raho,
Christi Courtland, Antonio Corevi, Ettore Ribotta
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro:
2
Pisteet: ***½
Kökköyksistään huolimatta varsin
hyvä kauhuklassikko.
Vuosi 1968. Joka päivä on samanlainen
tiedemies Robert Morganille (Vincent Price), joka uskoo olevansa
viimeinen mies maailmassa. Hän nousee ylös aamun sarastaessa, kerää
varusteensa ja etsii vampyyrejä, jotka seivästää ja polttaa
lopuksi ruumiit. Öisin Robert linnoittautuu kotiinsa, jonka on
suojannut vampyyreiltä peileillä ja valkosipuleilla. Tilanteen
takia Robert on masentunut ja ainut lohtu löytyy alkoholista. Hän
myös muistaa ajan ennen vampyyriruton leviämistä, ajan jolloin
hänellä oli vielä vaimo ja tytär. Hän yritti löytää
parannuskeinon ruttoa vastaan, mutta epäonnistui. Hän luulee itse
olevansa immuuni rutolle ja on siksi ainut jäljellä oleva ihminen.
Mutta eräänä päivänä hän kohtaa terveeltä vaikuttavan naisen
päiväsaikaan, Ruth Collinsin (Franca Bettoia).
Richard Mathesonin vuonna 1954
julkaistuun kirjaan I Am Legend (Olen legenda) pohjautuvaa elokuvaa
The Last Man on Earth pidetään merkittävänä kauhuteoksena ja
sitä se todella onkin. Kovinkaan loistavaksi sitä ei kuitenkaan voi
ylistää, sillä se sisältää varsin kökköjä kohtauksia ja
kehnoa näyttelemistä. Roomassa kuvattu elokuva tehtiin varsin
pienellä budjetilla, mikä näkyy valitettavasti eniten
näyttelijäsuorituksissa ja myös kuuluu nolossa dubbauksessa.
Ubaldo Raganon ja Sidney Salkowin ohjaama elokuva oli ensimmäinen
elokuvaversio Mathesonin kirjan pohjalta, myöhemmin siitä on tehty
elokuvat The Omega Man (1971) ja I Am Legend (2007) sekä
epävirallinen versio I Am Omega (2007).
Kirjaa en ole lukenut, mutta yksikään
näistä elokuvista ei ole loistava sovitus, The Omega Man oli
muistaakseni samaa tasoa tämän kanssa, I Am Legend oli alussa ihan
toimiva, mutta loppu oli aika surkea, I Am Omega taas oli videolle
kuvattua roskaa. George A. Romeron ohjaama Night of the Living Dead
(1968) lainailee hyvin paljon myös kirjan asetelmaa, mutta siinä
vampyyrit vaihtuivat zombeihin ja tuloksena syntyi huomattavasti
tätäkin merkittävämpi kauhuteos ja loistavampi elokuva. Romeron
toinen zombielokuva Dawn of the Dead (1978) on tietysti vielä
astetta parempi, todellinen mestariteos. On sääli, ettei I Am
Legendista ole saatu aikaiseksi todella onnistunutta elokuvaa,
aikoinaan jopa Arnold Schwarzeneggerin piti näytellä yhdessä
elokuvaversiossa pääosaa, mutta se jäi tekemättä. Ihan
mielenkiintoista olisi ollut nähdä sellainenkin versio.
Vincent Price näyttelee tässä
pääosaa kaikesta huolimatta varsin hyvin, miehestä kuvastuu hyvin
tilanteen kauheus ja masennus. Ohjaajat eivät ole kuitenkaan saaneet
aikaiseksi kunnollista kauhutunnelmaa, vaan se rikkoutuu useasti
kehnojen näyttelijäsuoritusten takia. Vampyyrit ovat paikoin
toimivia ja jopa pelottaviakin, mutta pienen budjetin takia
taistelukohtauksissa lähinnä keskitytään tönimiseen eikä
vertakaan oikeastaan nähdä. Lopussa Price viskelee pieniä
savumääriä tuprauttavia käsikranaatteja, jotka olisi saanut
jättää tehostemiehen varustelaatikkoon, sen verran noloja olivat.
Richard Matheson kirjoitti itse elokuvan alkuperäisen
käsikirjoituksen, mutta vaati nimensä muuttamista muotoon Logan
Swanson, sillä käsikirjoitus kirjoitettiin uusiksi eikä Matheson
ollut muutoksiin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti