Havukka-ahon
ajattelija (Backwood Philosopher) (2009)
Ohjaus: Kari
Väänänen
Käsikirjoitus:
Kari Väänänen
Näyttelijät:
Kai Lehtinen, Hannu-Pekka Björkman, Tommi Korpela, Ilkka Heiskanen,
Konsta Pöyliö, Aake Kalliala, Kati Outinen, Juhani Niemelä, Maria
Aro, Vesa Vierikko, Kari Väänänen, Ursula Salo, Janne Kinnunen
Vuonna 2011
katsottu elokuva nro: 400
Pisteet:
***½
Ihan mainio
draamakomedia.
Sotien jälkeinen
Suomi. Metsätöitä Kainuussa tekevä Konsta Pylkkänen (Kai
Lehtinen) tunnetaan paikallisten keskuudessa outona ajattelijana,
josta liikkuu mitä villimpiä huhuja. Mies syventyykin töiden
sijaan mieluummin ajattelemaan vaikkapa tulen syntymistä tai
katselee kauas avaruuteen. Kun lähistölle saapuu luontoa tutkivia
tiedemiehiä oikein Helsingistä saakka, lähtee Pylkkänen näille
oppaaksi ja apumieheksi. Pylkkänen haluaa samalla myös testauttaa
omaa viisauttaan, josta paikalliset asukkaat niin kateellisia
tuntuvat olevan. Tiedemiehet maisteri Ojasto (Hannu-Pekka Björkman)
ja maisteri Kronberg (Tommi Korpela) yllättyvätkin tämän
perämetsien miehen omaperäisestä ajattelutavasta, joka sattumalta
onnistuu tekemään myös ainutlaatuisen tieteellisen löydön.
Kari Väänäsen
ohjaama ja käsikirjoittama Havukka-ahon ajattelija perustuu Veikko
Huovisen samannimiseen kirjaan, joka julkaistiin juurikin sotien
jälkeen vuonna 1952. Kirjaa en ole lukenut, joten en osaa sanoa
kuinka tarkasti elokuvan juoni seuraa kirjaa, mutta ilmeisesti jotain
muutoksia on tehty. Elokuvan alkupuoli oli vähemmän onnistunut.
Pylkkänen ei hahmona oikein jaksanut heti kiinnostaa, pikkuhiljaa
hahmosta alkoi kuitenkin tulla kiinnostavampi. Ja etenkin elokuvan
loppupuoli oli jo todella toimiva, vaikkei kaikki kohtaukset
lopussakaan aivan nappiin osuneet. Esim. kohtaus, jossa vieraillaan
Kuoliaaksinaurattajan (Aake Kalliala) luona oli tunnelmaltaa oikein
mainio, mutta jotenkin kohtauksen vitsit menivät aivan ohitse.
Kuoliaaksinaurattajan tytärtä esitti Aki Kaurismäen elokuvista
tuttu Kati Outinen. Mitään hirveän järkevää juonta ei
elokuvassa ole laisinkaan, eikä sellaista kyllä kaipaamaan
jäänytkään, mutta jotkin kohtaukset tuntuivat silti aika
turhilta.
Kai Lehtinen oli
roolissaan oikein hyvä ja hänen ja tiedemiehiä esittäneiden
Hannu-Pekka Björkmanin ja Tommi Korpelan välillä oli kivasti aitoa
ystävyyden tuntua, varsinkin elokuvan lopussa. Ilkka Heiskanen oli
Pylkkäsen parhaan kaverin, Mooseksen roolissa myös hyvä. Kari
Väänänen kuvaa Pylkkästä toisaalta melko viisaana miehenä,
mutta toisaalta myös todella tyhmänä, ainakin näin
nykysuomalaisen näkökulmasta katsottuna. Sotien jälkeiset
suomalaisethan olivat vielä melkoisen tyhmiä, ainakin mitä tulee
kirjaviisauteen ja tieteen tuntemiseen, mutta tokihan heiltä
jonkinlaista maalaisjärkeä löytyi. Väänänen hassuttelee tämän
asian kustannuksella aika kivasti kun Pylkkänen huijaa maalaistalon
isäntää ja emäntää eräässä kohtauksessa. Elokuvan kuvaus on
todella hienon näköistä, etenkin laajoissa maisemakuvissa.
Avaruusmaiset taas on luotu tietokonetehostein.
Katsomisen arvoinen
elokuva, etenkin jos suomalainen luonto kiinnostaa. Sitä nimittäin
nähdään varsin runsaasti kaikessa kauneudessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti