Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä

Extremely Loud & Incredibly Close (Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä) (2011)

Ohjaus: Stephen Daldry

Käsikirjoitus: Eric Roth

Näyttelijät: Thomas Horn, Tom Hanks, Sandra Bullock, Zoe Caldwell, Max von Sydow, Viola Davis, Jeffrey Wright, John Goodman

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 81

http://www.imdb.com/title/tt0477302/

Pisteet: **

Monia suututtanut draama pojasta, jonka isä kuolee syyskuun 11. päivän terroristi-iskuissa.

Yhdeksänvuotiaan Oskar Schellin (Thomas Horn) isä Thomas Schell (Tom Hanks) kuoli World Trade Center-kaksoistornien sortuessa syyskuun 11. päivänä vuonna 2001. Vuotta myöhemmin Oskar ja hänen äitinsä Linda (Sandra Bullock) eivät ole päässeet kuolemasta yli ja etenkin Oskar on sulkeutunut omaan maailmaansa. Hän on jopa pystyttänyt muistotaulun isälleen, jota katselee salassa äidiltään. Vielä eläessään Thomas järjesti Oskarille aina etsintätehtäviä ja Oskar onkin vakuuttunut että hänen isänsä jätti jotakin hänelle löydettäväksi. Kun hän löytää isän tavaroiden joukosta avaimen, hän alkaa etsiä lukkoa johon se sopisi. Johtolankana on nimi Black, jonka Oskar uskoo tarkoittavan jonkun sukunimeä. Hän alkaa käydä jokaisen puhelinluettolastaan löytämänsä Black-sukunimisen luona kysyen tunsivatko he hänen isäänsä ja tietävätkö mihin avain kävisi. Avukseen Oskar saa isoäitinsä luona majailevan mykän vanhuksen (Max von Sydow), joka muistuttaa kovasti hänen isäänsä.

Tämä on tosiaankin vituttanut monia suuresti, etenkin Oskar Schellin mukaviisas kakarahahmo ja syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen käyttäminen osana tarinaa. Osittain vittuunnuin kyllä minäkin, Oskar Schellin hahmo oli tosiaankin ärsyttävä pikkukakara, jolle oltiin kirjoitettu tyypilliseen tapaan liian aikuismaisia reploja. 9/11 aihetta käytettiin myös aika säälittä hyväksi saamaan katsoja itkemään ja ojentamaan Oscar-palkintoja. Ja näinhän elokuva saikin Oscar-ehdokkuuksia kaksi kappaletta, parhaana elokuvana ja Max von Sydow parhaasta miessivuroolista. Jälkimmäinen ehdokkuus meni kyllä oikeaan osoitteeseen, sillä Max von Sydow nostaa elokuvan tasoa melkoisesti. Maxin ja Oskaria esittävän Thomas Hornin väliset kohtaukset olivat elokuvan parhaita hetkiä ja näissä kohdissa Oskar ei edes tuntunut niin ärsyttävältä kuin muuten oli. Elokuvan loppupuoli toimi paremmin kuin alku ja 9/11 aiheesta saatiin siellä ihan oikeasti koskettaviakin asioita irti. Tom Hanks ja Sandra Bullock vetivät ihan ookoo roolit.

Toisaalta monet myös kehuvat elokuvaa. Ja kyllähän tässä paljon hyviä juttuja olikin. Jos juonesta oltaisiin karsittu turhat pois ja Oskarin hahmoa tehty järkevämmäksi niin tässä olisi ollut mahiksia vaikka mihin. Nyt oltiin lähdetty tekemään elokuvaa juurikin äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä ja lopputulos oli sekasotku, jossa pyrittiin tyydyttämään vähän jokaista jotenkin. Tässä olisi sen sijaan pitänyt keskittyä johonkin tiettyyn asiaan, vaikka asioiden esittämiseen lapsen näkökulmasta. Elokuva perustuu Jonathan Safran Foerin samannimiseen kirjaan vuodelta 2005 ja sitäkin on kritisoitu samalla tavalla kuin tätä elokuvaa. Oskarille annetaan pikkupojan sijaan parikymppisen ajatukset ja käytös. Tarvitaan melkoisen vakuuttava näyttelijä jotta sellainen toimisi. Thomas Horn ei ole vakuuttava, tosin en häntä surkeaksi näyttelijäksi vielä tämän perusteella lähtisi kuitenkaan haukkumaan.