Buck

Buck (2011)

Ohjaus: Cindy Meehl

Haastateltavat: Buck Brannaman, Robert Redford, Mary Brannaman, Reata Brannaman, Betsy Shirley

Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 86

http://www.imdb.com/title/tt1753549/

Pisteet: ***½

Ihan hyvä dokumentti hevoskuiskaaja Buck Brannamanista.

Cindy Meehl seurasi legendaarisena hevoskuiskaaja tunnettua Buck Brannamania ympäri Yhdysvaltoja vuodesta 2008 lähtien ja kuvasi miehestä dokumentin, joka sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 2011. Kyseessä on Cindyn ensimmäinen ohjaustyö ja melkoisen onnistunut tekele on kyllä kyseessä, vaikka teknisesti ollaankin aika kaukana aidosti hyvästä. Sisältö ajaa kuitenkin teknisten heikkouksien ylitse. Buck Brannaman on kiinnostava persoona, joka on tullut tunnetuksi Robert Redfordin tähdittämästä elokuvasta Hevoskuiskaaja, jossa toimi Robertin sijaisnäyttelijänä ja auttoi hevoskohtausten tekemisessä. Tuo elokuvahan kertoi Robert Redfordin esittämästä hevoskuiskaajasta, joka auttaa Scarlett Johanssonin esittämää nuorta tyttöä taas ratsastamaan onnettomuuden jälkeen.

Buckin isä pahoinpiteli Buckia ja hänen isoveljeään heidän ollessaan pieniä ja Buck varttui siis varsin ongelmallisissa oloissa. Isä oli opettanut Buckin ja veljen hyviksi temppulassoajiksi ja esiintyivätpä jopa televisiossa, joten Buck oppi olemaan hevosten parissa jo ihan pienestä pitäen. Buckin äiti kuoli hänen ollessaan pieni ja sieltä saatu turva katosi ja isän käytös vain paheni. Vuosien piina kuitenkin päättyi kun Buck pääsi veljensä kanssa sijaisperheeseen, jossa häntä rakastettiin ja kasvatettiin kunnolla. Vuosia myöhemmin Buck pääsi tuon ajan legendaarisena hevoskuiskaajana tunnetun Ray Huntin oppilaaksi ja on itse sittemmin kehittänyt oppeja eteenpäin. Näistä opeista käytetään nimitystä luonnollinen hevostaito, jossa nimensä mukaisesti työskennellään hevosten kanssa luontaisen olemuksen ja ajattelu- ja kommunikointitavan kautta. Ei siis piiskata surutta heppa-parkoja vaan ihan muilla tavoilla toimitaan. Mitään varsinaista hevoskuiskaajaa ei ole olemassa, vaan kuka tahansa voi oppia samat taidot, tai no tuskinpa nyt ihan kuka tahansa, mutta periaatteessa siis. Suomessa luonnollisen hevostaidon oppeja käyttää muusikkonakin tunnettu Kari Vepsä.

Tämä oli tosiaankin sisältönsä suhteen varsin mielenkiintoista katsottavaa. Mikään heppahöperö ei tarvitse olla tästä kiinnostuakseen, vaan ihan yleinen kiinnostus hevosia tai ihmisluonnetta kohtaan riittää, jälkimmäisestä tässä lopulta on aika pitkälti kyse. Hevoset ovat vain hevosia ja ihmiset ovat niitä, jotka hevosia yrittävät saada toimimaan niin kuin haluavat, joten ensin täytyy olla se oma pääkoppa kunnossa.