torstai 8. maaliskuuta 2012

War of the Arrows


Choi-jong-byeong-gi Hwal (War of the Arrows) (2011)
Ohjaus: Kim Han-Min
Käsikirjoitus: Kim Han-Min
Näyttelijät: Park Hae-il, Moon Chae-Won, Ryoo Seung-Ryon, Kim Mu-Yeol, Park Gi-woong, Ryohei Otani, Kim Ku-Taek, Lee Han-wi, Lee Kyeong-Yeong, Kim Ku-Taek, Kang Eun-Jin
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 73
Pisteet: ****
Choi Nam-yi (Park Hae-il) ja Choi Ja-in (Moon Chae-Won) näkivät lapsina ollessaan isänsä tulleen petetyksi ja mestatuksi kuningas Injon toimesta. Ma-yi ja Jan-in kasvoivat perhetuttu Kim Moon-shinin (Lee Kyeong-Yeong) luona ja nyt aikuisiksi vartuttuaan Ja-in on menossa naimisiin Moon-shinin pojan, Kim Seo-gunin (Kim Mu-Yeol) kanssa. Hääpäivänä matsupaskiaiset kuitenkin hyökkäävät heidän kyläänsä, tappavat Moon-shinin ja ottavat Seo-gunin ja Ja-inin vangeiksi muiden kyläläisten ohella ja vievät Kiinan puolelle. Taitavaksi jousiampujaksi varttunut Na-yi lähtee heidän peräänsä tappaen useita taitavia matsusotilaita matkan varrella. Tämä seikka saakin matsujousiampujajoukkoja johtavan Jyushintan (Ryoo Seung-Ryon) lähtemään Na-yin perään.
Huikeita jousiammuntakohtauksia sisältävä historiallinen toimintaseikkailu, joka on muuten aika halvan näköinen ja muutoin toimintakohtauksiltaan aika kökönkin oloinen. Jousiammuntakohtaukset olivat kuitenkin sen verran upeita, että tätä voi ehdottomasti suositella katsottavaksi. Park Hae-il tekee hyvän näyttelijäsuorituksen Nam-yin roolissa, kuten myös vastapuolella oleva Ryoo Seung-Ryon. Varsinkin loppu on näiden kahden miehen taistelua siitä kumpi ampuu nuolen tarkemmin maaliinsa. Enpä muista että missään elokuvassa olisi juuri tämän paremmin jousiammuntaa kuvattu taistelukohtauksissa, isot pisteet siis jo siitäkin. Harmi että meno oli muutoin aika halvan oloista, etelä-korealaisten elokuvien taso tälläisten historiallisten elokuvien osalta on vielä aika eri luokkaa kuin esim. Hongkongissa, tai ainakin 90-luvulla Hongkongissa tehtiin huomattavasti laadukkaampia historiallisia toimintaleffoja niukemmallakin budjetilla. Nykyäänhän tilanne on sielläkin toki aika toinen.
Nuolet viuhuivat ilmassa runsaasti ja pelkän yhden nuolimallin sijaan tässä oli useita erilaisia, joita käytettiin kekseliäästi eri tilanteissa. Verikin roiskui ihan mukavasti kun nuolet lävistivät mantsupaskiaisia. Vieläkin rankempaa roiskuttelua olisi tosin kaivannut. Lopussa nähtiin aikas nolo cgi-tiikeri, mutta eipä tuokaan lopulta menoa haitannut. Kuvaus oli paikoin turhan heiluvaa ja tv-tason oloista, mutta paikoin myös huikean upeaa ja tunnelmallista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti